Maisterintutkielma -artikkelit

Papit ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan oman pappiskutsumuksensa lisäksi myös poliitikkoina. Kun papisto menetti 1900-luvun alussa asemansa valtiopäiväsäätynä, yksittäiset papit etsivät tilalle omaa yhteiskunnallista näkemystään ja arvojaan vastaavan puolueen. 1920- ja 1930-luvulla enemmistö papeista kannatti pääasiassa oikeistopuolueita, mutta osallistuminen toiseen maailmansotaan siirsi linjaa vasemmalle.

Joensuulainen Elis Manninen edusti sosiaalidemokraattista puoluetta eduskunnassa kahdella vaalikaudella 1950- ja 1960-luvulla, kuului kaupunginvaltuustoon ja oli presidentin valitsijamiehenä. Eduskunnassa hän profiloitui oman maakuntansa puolestapuhujana, mutta myös sosiaaliset kysymykset olivat hänelle tärkeitä. Sosiaalidemokraattisen puolueen samanaikainen aallonpohja vaikutti osaltaan siihen, että aloitteista vain harvat toteutuivat. Poliitikkona Manninen oli oman tiensä kulkija: ei aina kaikessa johdonmukainen, ja persoonana hauras sekä haavoittuvainenkin.

Apostoliset konstituutiot on yksi varhaiskristillisen ajan kirkkojärjestyksistä. Kyseinen teksti on kirjoitettu seurakunnan elämään liittyvien ohjeiden ja määräysten antamiseksi. Siinä kirkkoa verrataan tutun kristillisen kielenkäytön mukaisesti laivaan. Jo itse kirkkorakennuksen tulisi olla laivan kaltainen: muodoltaan pitkä ja sakastit sijoitettuna molempiin päätyihin.  Kirkon olisi lisäksi jakauduttava naisten ja miesten puoliin. Kaiken keskelle asetetaan piispan istuin.

Kristillinen kirkko on alusta asti opettanut, että Jeesus Kristus on Jumalan Sana ja varsinainen ilmoitus ihmiskunnalle. Hänen syntymästään on jo 2000 vuotta, ja ajallisesti kirkko etääntyy koko ajan alkuperästään. Miten sanoma Kristuksen pelastustyöstä on säilynyt halki aikojen ja miten tämän päivän kristitty voi tulla siitä osalliseksi? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii Saksan evankelisten ja katolisten teologien työryhmä sarjassa Verbindliches Zeugnis. Katolinen kirkko on perinteisesti korostanut kirkon traditiota ja opetusvirkaa ilmoituksen säilymisen takeina, siinä missä luterilaisuus on nostanut Raamatun niiden yläpuolelle. Saksalainen ekumenia ei vastaavasti tyydy toistamaan kirkkojensa tunnustuksia, vaan luo uutta katolis-evankelista teologiaa Raamatun ja tradition suhteesta.

Suomen Lähetysseuran työntekijöiden käsitykset aids-ilmiöstä Tansaniassa näyttävät olevan keskenään jopa ristiriitaisia. Toinen kuvaa taudin seurauksia myötätuntoisesti rinnastamalla sen ’Kristuksen kipuun’: jos yksi jäsen maailman kristityistä on hiv-positiivinen, on koko Kristuksen ruumis, jolla tätä uskovien joukkoa usein kuvataan, sairastunut. Toisen mukaan kyse taas on ’suorasta synnin seurauksesta’, ainakin silloin, kun se leviää homoseksissä. Näkökulmien vastakkaisuudessa näkyvät työntekijöiden erilaiset uskontulkinnat.

Jeesuksen ajan juutalaisuus ei eristäytynyt ulkomaailmasta. Monet Jerusalemin toisen temppelin aikaiset tekstit odottavat lopunaikoina pakanojenkin liittyvän osaksi valittua kansaa. Kansojen odotettiin vaeltavan lopunaikoina Jerusalemiin – aivan kuten Vanhan testamentin profeetat olivat kertoneet. Evankeliumitekstit näyttävät liittyvän samaan odotukseen. Sen sijaan Paavalin kohdalla asia on kiistellympi. Selvitin pro gradu -tutkielmassani kahden toisella vuosisadalla eKr. kirjoitetun tekstin raamatuntulkintoja aiheesta. Tämän pohjalta pohdin, löytyykö Paavalin teksteistä samankaltaisia piirteitä. Suoria lainauksia Paavalilla ei pyhiinvaelluksesta kertoviin profeettateksteihin ole, mutta tämä yksin ei vielä ratkaise asiaa.

Artikkelini analysoi Musa Duben jälkikolonialistista ja feminististä raamatuntulkintaa. Oleellisena kysymyksenä tekstissäni on, millä tavoin Dube itse määrittelee teoreettiset viitekehyksensä: jälkikolonialismin ja feminismin. Entä millaista raamatuntulkintaa näitä viitekehyksiä käyttämällä syntyy? Lisäksi olen tarkastellut, millaisia teologisia ratkaisuja Dube tekee erityisesti suhteessa Jeesuksen persoonaan, lähetystyöhön ja uskontoteologiaan.

Uskonnontutkimuksen alalla on käyty viime vuosikymmeninä aktiivista keskustelua yksilöiden uskonnollisten kokemusten merkityksestä. Väittely eri katsomusten välillä on ollut paikoin kiivasta perennialismin painottaessa, että eri uskontojen taustalla piilee jonkinlainen yhteinen mystinen kokemus ja konstruktivismin liittäessä mystiikan puhtaasti kulttuurisidonnaiseksi ilmiöksi. On myös ajateltu, että kokemuksen subjektiivisuuden painottamisen taustalla piilee usein jokin syvempi motiivi.

Nuoren seurakunnan veisuja on laulettu jo yli neljänkymmenen vuoden ajan, ja veisukirja on vakiinnuttanut asemansa erityisesti seurakuntien rippikoulu- ja nuorisotyössä. Lauluvalikoimaa pyritään jatkuvasti uudistamaan, ja uusi laitos julkaistaan viiden vuoden välein. Klassikoiksi nousseet veisut säilyvät kirjassa kuitenkin vuodesta toiseen. Veisukirjan kaksi uusinta laitosta noudattaa samaa aihepiirijakoa kuin nykyinen rippikoulusuunnitelma. Usko on yksi kolmesta pääteemasta. 

Tällaisin sanankääntein syytetään Juudan yhteiskunnan eliittiä Miikan kirjassa. Kirja on päällekirjoituksessa ajoitettu noin 700-luvun loppupuolelle eKr. Kirjassa annetaan ymmärtää, että Juudan yhteiskunnassa vallankäytön vääryydet, lahjonta, petolliset kauppatavat ja toisten omaisuuden konfiskointi olivat arkipäivää. Tekstien mukaan vääryyksiä teki yhteiskunnan eliitti. Mutta kuvaavatko kyseiset tekstit historiallista todellisuutta, vai ovatko ne populistista propagandaa? Jos kuvaavat, minkä ajankohdan todellisuutta ja toimintatapoja tekstit kenties ilmentävät?

Kun länsimaissa ateismi ja usko Jumalaan ottavat yhteen, näkemysten taustalla on usein fysikalistinen tai dualistinen maailmankuva. Fysikalismi ja dualismi edustavat kuitenkin vain filosofisen kentän äärilaitoja, joiden väliin jää muitakin lähtökohtia lähestyä ihmismielen luonnetta ja jumalakysymyksiä. Yksi tällainen vaihtoehto on emergenssi.

Taiteen ja uskonnon välinen suhde on kautta aikain nähty monin eri tavoin. Joidenkin hengellisten tahojen suunnalta taidetta ja kulttuuria on pidetty kielteisenä asiana, jotkut hengelliset suuntaukset ovat puolestaan pitäneet kulttuurin eri muotoja ilmauksena luojansa kunniasta. Erimielisyyksistä huolimatta eri taidemuodot ovat aina näkyneet kirkon toiminnassa jollain tavoin.

Viime vuosikymmeninä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on aiempaa enemmän alettu etsiä hengellisyyden muotoja, jotka toisivat pyhän kaikkien aistien ulottuville. Koska kehityskulku on usein nähty paluuna vanhan kirkon traditioon ja valistusta edeltäneeseen kokonaisvaltaiseen ihmiskuvaan, voi monelle tulla yllätyksenä, että varhaisessa kristillisessä teologiassa ajatus aistein tavoitettavasta Jumalasta ei ollut lainkaan itsestään selvä.

Tässä artikkelissa esittelen, miten brittiläinen raamatuntutkija Francis Watson pyrkii tekemään poikkitieteellistä tutkimusta, jossa erityisesti eksegetiikka, hermeneutiikka ja systemaattinen teologia ovat läheisessä vuorovaikutuksessa.

Suomessa noin tuhat ihmistä päättää vuosittain elämänsä itsemurhaan. Jokainen itsemurhakuolema jättää jälkeensä keskimäärin kymmenen surevaa läheistä. Läheisen itsemurha aiheuttaa koko elämän arvoja ja perustuksia järkyttävän kriisin. Yksi keino tukea läheisensä menettäneitä on seurakuntien sielunhoidollinen pienryhmätoiminta, sururyhmät.

Tutkielmani tulokset osoittavat, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johtamista käsittelevän kirjallisuuden johtamiskäsityksistä puuttuvat englanninkielisessä kirjallisuudessa havaitut ääri-ilmiöt. Lähdeaineistoni mukaan kirkon johtaminen ei ole kopioitavissa muista organisaatioista eikä johtaminen muodostu vain hengelliseksi tehtäväksi.

Sielunhoito on luterilaisen uskontulkinnan mukaan rakkauden palvelua, jossa lähimmäinen kohdataan hänen todellisten tarpeidensa mukaisesti. Kuinka tämä kohtaaminen toteutuu sielunhoidon saadessa uusia, virtuaalisia muotoja? Pro gradu -tutkielmassani kartoitin Nettipappi-sivuston käyttäjien kokemuksia verkkosielunhoidosta.

Paavali käyttää sanaa liha viitaten ihmiseen mutta sanaan tuntuu sisältyvän kielteinen vivahde. Tarkastelen tässä artikkelissa erityisesti kääntämisen näkökulmasta sitä, millaisia haasteita sana liha Paavalin kielen suomentajalle asettaa.

Siitä huolimatta, että ihmisten yhtäläistä arvokkuutta pidetään julkisen keskustelun kyseenalaistamattomana lähtökohtana, tulisi määritellä mihin ominaisuuksiin tai tekijöihin tasa-arvo perustuu. Tarkastelin systemaattisen teologian alaan kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani kuuluisan yhdysvaltalaisen yhteiskuntafilosofin John Rawlsin (1921–2002) käsitystä tasa-arvosta.