| Silja Hyvärinen |

”He himoitsevat peltoja ja ryöstävät talot” – Juudan sosiaalihistorian tarkastelua 600- ja 400-luvuilla eKr.


Profeettatekstit ja historia

Tutkiessani Miikan kirjan sosiaalikritiikkiä käsitteleviä perikooppeja ja Juudan sosiaalihistoriaa etsin vastausta seuraavaan tutkimuskysymykseen: Vastaavatko Juudan sosiaalihistoria ja Miikan kirjan antama kuva yhteiskunnasta toisiaan? Vastaus ei ole luonnollisestikaan yksiselitteinen.

Profeettateksteille on luonteenomaista pitkä syntyhistoria. Miikan kirjan tekstit syntyivät useiden vuosisatojen kuluessa alkuperäisen profetian ajoittuessa luultavasti 700-luvulle eKr. Lopullisen muotonsa Miikan kirjan tekstit saavuttivat todennäköisesti 400-luvulla eKr. käsittäen siinä vaiheessa eri vuosisadoilla tehtyjä tulkintoja, lisäyksiä ja muutoksia. Tästä syystä sosiaalihistorian tulkintojen tekeminen teksteistä on haastavaa. Toisaalta pitkän syntyhistorian ansiosta tekstit antavat mahdollisuuden tarkastella niitä eri vuosisatojen sosiaalihistorian kontekstissa.

Myös sosiaalihistorian tutkimukseen liittyy suuria haasteita, koska arkeologisia löytöjä ja tekstilöydöksiä on vähän 600- ja 400-luvuilta. Kuva Juudan sosiaalihistoriasta on rakennettava pienistä yksittäisistä palasista.  

Profeettatekstien mahdollisesti kuvaama sosiaalihistoria ei ole historiankirjoitusta samalla tavalla ymmärrettynä kuin mitä me nykyään tarkoitamme historiankirjoituksella. Kirjoittajan yhteiskunnallinen kuvaus – Miikan kirjan tapauksessa sosiaalinen kritiikki – on tiiviisti nivoutunut yhteen kirjoittajan ideologian kanssa ja uskonnolliset tarkoitusperät ovat vaikuttaneet kirjoittajan arvioihin yhteiskunnasta.

Sinällään Miikan kirjan teksteissä olevalle sosiaalikritiikille oli sijaa tutkimuksen kohteena olevan ajan yhteiskunnassa. Vaikka Juuda eli 600-luvulla eKr. taloudellisen kukoistuksensa aikaa, myös yhteiskunnan eriarvoistuminen ja köyhyys olivat tosiasioita. Seuraavien vuosisatojen aikana yhteiskunnan luokkaistuminen ja köyhyys vain syvenivät. Luokkaistumisesta ovat osoituksena muun muassa Juudasta löytyneet sinetit, joissa kuvataan sinetin omistajan asemaa. Teksteissä ja sosiaalihistoriassa on siis havaittavissa jossain määrin vastaavuutta. Sosiaalihistorian rekonstruktio on kuitenkin ensisijaisesti tehtävä primääristen lähteiden perusteella, eikä Miikan kirjan tekstiä voida pitää syntyhistoriansa perusteella primäärisenä lähteenä.

Juuda – kukoistuksesta köyhyyteen

Vielä 700-luvulla eKr. Juuda oli harvaanasuttu ja vähämerkityksinen alue. Kansa eli pääasiassa maaseudulla pienissä kylissä hankkien toimeentulonsa maanviljelyksellä. Jerusalem oli pienehkö kaupunki vailla suurempaa poliittista merkitystä. Kun muun Palestiinan vaurastuminen alkoi jo 800-luvulla eKr., Juudan vaurastuminen alkoi vasta 700-luvun loppupuolella.  Syitä kehittymisen kiihtymiseen oli monia. Juudan väestön määrä kasvoi voimakkaasti ihmisten muuttaessa naapurimaista – erityisesti Israelista – levottomuuksia pakoon rauhalliseen ja syrjäiseen Juudaan. Kuningas Hiskian (728-700/725-697) aikana aloitettiin myös mittavat rakennusprojektit, jotka jatkuivat luultavasti kuningas Manassen (696-642) aikana. Kaupankäynti vilkastui kauppareittien siirtyessä kulkemaan levottomilta alueilta Juudan läpi.

Juudan vakaat olot päättyivät hetkellisesti Assyrian hyökätessä Juudaan. Assyrian tuhoisasta sotaretkestä (701 eKr.) toivuttiin yllättävän nopeasti kuningasjohtoisen keskushallinnon johtamana. Toipumista helpotti luultavasti myös se, että maan pääkaupunki Jerusalem säästyi valloitukselta.

600-luvun taloudellisen kukoistuksen jälkeen Juudan historiassa tapahtui merkittävä käänne 500-luvun alussa. Babylonian hyökkäykset (597 ja 587/586 eKr.) Juudaan tuhosivat yhteiskunnan perusrakenteet. Jerusalemin keskus – ensimmäinen temppeli – tuhottiin vuonna 586 eKr. ja Juudan talous, hallinto, infrastruktuuri, sosiaaliset rakenteet sekä väestön määrä kokivat romahduksen. Sodan seurauksena ihmisiä kuoli, eliittiä pakkosiirrettiin Babyloniaan ja osa pakeni maasta. Eliitin – kuningas mukaan lukien – pakkosiirron johdosta yhteiskunta jäi vaille paikallista johtoa eksiilin ajaksi (587-539 eKr.), mitä voidaan myös pitää yhtenä syynä siihen, että Juudan yhteiskunta toipui hitaasti Babylonian sotaretkistä ja niiden aiheuttamista tuhoista.

Tämän jälkeen Juudan historiassa tapahtui jälleen uusi käänne, kun Persia kukisti Babylonian ja otti haltuunsa Juudan eli Jehudin alueen vuonna 539 eKr. Persian poliittisissa intresseissä oli tukea pakkosiirtolaisten paluumuuttoa ja maan jälleenrakentamista. Persialaisajalla pappien poliittinen asema vahvistui Jehudissa, koska vallan tyhjiössä valta liukui papeille ja Persian nimittämille paikallisille virkamiehille. Kokonaisuudessaan Persian taloudellinen ja poliittinen tuki oli kuitenkin ailahtelevaa, minkä vuoksi Jehudin yhteiskunnan kehittyminen oli hidasta 400-luvulla.

Keitä teksteissä arvostellaan?

Tarkastelen seuraavaksi Miikan kirjan perikooppeja (2:1-5, 3:9-12, 6:9-12 ja 7:1-4) peilaten niissä olevaa sosiaalikritiikkiä Juudan sosiaalihistoriaan 600- ja 400-lukujen näkökulmasta.

Useimmat tutkijat ajoittavat Miikan kirjan toisen luvun kuningasajalle (700/600 eKr.) Toisessa luvussa arvostellaan valtaapitäviä, joita ei suinkaan suoraan nimetä käyttäen asemaa tai ammattia kuvaavia nimikkeitä. Kirjoittajan mukaan vilpillisesti toimivat ne henkilöt, joilla on valta ja voima käsissään. Valta viitannee oikeudenkäyttöön tai muuhun etuoikeutettuun asemaan. Syytetyt eivät siis olleet ketä tahansa lähimmäisiä, jotka sortivat naapuriaan.

Edelleen kuningasajalle ajoitetussa kolmannessa luvussa arvostelu kohdistuu Jaakobin heimon päämiehiin ja Israelin johtajiin, kaupungin päämiehiin, tuomareihin, pappeihin ja profeettoihin. Tekstin perusteella on pääteltävissä, että tuomittavia tekoja tekivät nimenomaan Jerusalemin virkamiehet. Joidenkin tutkijoiden mielestä Israelilla viitataan yhteiseen traditioon, ei niinkään pohjoisvaltioon Israeliin. Luettelossa on nimetty lähes kaikki tuon ajan valtaapitävät ammattinimikkeet kuningasta lukuun ottamatta. On merkille pantavaa, ettei missään Miikan kirjan teksteissä arvostelu kohdistu kuninkaaseen. Onko kuningas kenties häivytetty eksiilin jälkeisissä muutoksissa teksteistä, koska maassa ei ollut enää kuningasta, vai eivätkö tämän kirjan kirjoittajat halunneet kuningasajallakaan kohdistaa arvostelua kuninkaaseen?

Miikan kirjan kuudennessa luvussa syytettyjen listalla ovat sukukunnat (heimot) ja kaupungin päättäjät, vaikka toisaalta näiden lisäksi tekstissä väärintekijöiksi mainitaan myös Jerusalemin rikkaat ja kaikki sen asukkaat.  Teksti lienee eksiilin tai sen jälkeiseltä ajalta. Seitsemännessä luvussa, joka ajoitetaan pääsääntöisesti 400-luvulle eKr., väärintekijöitä ovat yksiselitteisesti virkamiehet ja tuomarit. Näin ollen kustakin perikoopista löytyy hieman toisistaan poikkeavat arvostelunkohteet.

Arvostelun kohteet ja sosiaalihistoria

Kuten alussa totesin, tarkastelun kohteena olevat Miikan kirjan tekstit on kirjoitettu eri vuosisadoilla. Seuraavaksi tarkastelen sitä, mitä tämä mahdollisesti kertoo kunkin ajankohdan hierarkiasta.

Arvostelun kohteena olevista ryhmistä voidaan päätellä, että kirjoittajat kokivat valtaapitävän eliitin turmeltuneina ja omaa etuaan ajavina ihmisinä. Vain yhdessä perikoopissa arvostelu kohdistuu virkamiesten ohella asukkaisiin (kuudes luku). Sinällään tässä ei ole mitään yllättävää, sillä profeettakirjallisuudessa arvostelu kohdistuu usein valtaapitäviin.

Mutta löytyykö tekstien kirjoitusajan historiasta teksteissä ilmeneviä ammattiryhmiä? Juuda alkoi kehittyä vasta 700-luvun loppupuolella keskusjohtoiseksi kuningaskunnaksi. Kuninkaan hoviin tuli erilaisilla virkanimikkeillä johtajia, päälliköitä ja palvelijoita. Kolmannen luvun perikoopissa, jonka useimmat tutkijat ajoittavat 700/600-luvulle, on vielä havaittavissa myös aikaisempia heimotradition kaikuja syytettyjen ilmaisuissa. ”Jaakobin huoneen päämiehillä” ja ”Israelin huoneen johtajilla” tarkoitetaan Juudan huoneen heimojen vanhimpia, jotka olivat mukana kuninkaan hallinnossa.

Hallinnon kasvaessa siirryttiin yhä selvemmin heimojohtajista virkamieshallintoon. 700- ja 600-luvuilta löydetyistä virkamiehille kuuluneista sineteistä voidaan päätellä virkahierarkian olemassaolo. Tutkijoiden mukaan yhteiskunta alkoi luokkaistua ja vallan käyttö etääntyi kylätasolta kauemmaksi. Yhteiskunnan hierarkkisuuden lisääntyminen johti myös keskinäisen solidaarisuuden heikkenemiseen.

Miikan kirjan perikoopeissa syytettyjen kuvaukset heijastelevat ainakin jossain määrin kirjoitusajankohdan yhteiskuntarakennetta ja hierarkiaa. Eksiilin jälkeisissä teksteissä (6:9-12 ja 7:1-4) syytettyjen penkillä istuvat rikkaat, virkamiehet ja tuomarit. Tuolloin valtaa pitivät ennen kaikkea papit ja rikkaat maanomistajat. Vaikka teksteissä virka-asemien kuvaus jossain määrin vaihtelee, tekstien perusteella ei voida piirtää kovinkaan tarkkaa kuvaa eri aikakausien virkahierarkiasta. Syytettyjen kuva täsmentyy, kun tarkastelemme tekoja, joista kirjoittajat syyttävät valtaapitäviä.

Vääryydellä hankittu omaisuus ja sosiaalihistoria

Miikan kirjan teksteissä ei muista profeettateksteistä poiketen syytetä suoraan eliittiä orpojen, leskien ja köyhien sortamisesta käyttämällä niitä ilmaisuja, jotka ovat tuttuja toisaalta Raamatusta. Sen sijaan toisessa luvussa on havaittavissa, että kirjoittaja syyttää valtaapitäviä siitä, että he anastavat talollisten pellot ja talot itselleen. Useat tutkijat ajoittavatkin tekstin 700-luvulle pitäen sitä alkuperäisenä profetiana. Näin tulkiten syytöstä voitaisiin pitää pienviljelijöiden edustajan hätähuutona, kun suurtilalliset ottivat haltuunsa viljelijän pellot ja talot.

Maan ja talon menettäminen horjutti perheen turvallisuutta monella tavalla. Maan omistaminen takasi täydet kansalaisoikeudet ja vastaavasti maan menettäminen johti kansalaisoikeuksien menettämiseen. Lisäksi perhe ja suku saivat toimeentulon ja turvan maanviljelystä. Tutkijoiden mukaan 700-luvun loppupuolen ja 600-luvun Juudassa viljelijöiden velkaantuminen johti usein maaomaisuuden menettämiseen. Tarkennettuna tutkimuksissa puhutaan velkainstituution syntymisestä, missä rikkaat lainasivat hädänalaiseen tilaan joutuneille viljaa ja ruokatarvikkeita. Mikäli velalliset eivät kyenneet maksamaan takaisin, lainaajat ottivat velan maksuksi maan.

Velkaantumisen syy saattoi olla sadon menettäminen ankarien luonnonolosuhteiden seurauksena, minkä lisäksi toinen merkittävä velkaannuttava tekijä oli ankara verottaminen, jota Juuda harjoitti maksaakseen raskaat vasallimaksut Assyrialle. Arkeologisten kaivausten valossa on huomattu, että suurtilallisten määrä kasvoi 600-luvulla samalla kun maata omistava luokka pienentyi. Tämä voi olla osoitus siitä, että velkaantumisen vuoksi maanomistus keskittyi varakkaille viljelijöille. Jos näin tapahtui, kyseessä oli yhteiskuntarakenteellisesti merkittävä kehityssuuntaus, mikä johti väistämättä yhteiskunnan luokkaistumiseen ja luokkaerojen kasvuun sekä oletettavasti myös yhteiskunnan ilmapiirin kovenemiseen ja heimoyhteiskunnan keskinäisen solidaarisuuden heikkenemiseen.

Vallan turmeltuneisuus sosiaalihistorian valossa

Miikan kirjan kolmannessa ja seitsemännessä luvussa virkamiehiä syytetään lahjusten ottamisesta sekä pappeja ja profeettoja maksua vastaan opettamisesta. Sinällään tätä profeettatekstien syytöksissä luonnehdittua virkamiesten toimintaa on kuitenkin vaikea ajoittaa tai todentaa ainakaan arkeologisilla tutkimuksilla todeksi. Pikemminkin syytöksen sisältö on ajatonta ilmaisua ihmisen rappeutuneesta moraalista ja toimintatavoista.

Nähdäkseni profeettateksteissä tosin pyrittiin juuri tietynlaiseen ajattomuuteen johtuen niiden syntytavasta ja tarkoituksesta. Käyttökelpoiseksi havaittu profetia säilytettiin ja sen sisältöä muokattiin ja muutettiin ajan saatossa tarkoitukseen sopivaksi. Tekstien avulla yritettiin ymmärtää historiassa tapahtuneita asioita – esimerkiksi Juudan kohtaloa – ja toisaalta osoittamaan se, kuinka vakavat seuraukset koituvat siitä, kun ihminen toimi Jumalan tahdon vastaisesti.

Kolmannen ja seitsemännen luvun teksteissä luonnehdittua oikeuden vääristelyä lienee tapahtunut Juudassa niin 600- kuin 400-luvuilla. Lakia tulkittiin tuolloin vahvemman oikeudella tai oikeutta suorastaan vieroksuttiin kirjoittajan mukaan, kuten hepreankielinen alkuteksti voidaan tulkita. Lisäksi lahjusten vastaanottaminen turmeli oikeudenkäytön moraalin, kuin myös pappien ja profeettojen opetuksen.

Lopuksi

Juudan hallinnon kehittyessä 600-luvulla hierarkkiseksi se etääntyi tavallisesta kansasta ja keskittyi Jerusalemiin. Samalla Juuda kehittyi heimoyhteiskunnasta yhä enemmän valtion piirteitä omaavaksi kuningaskunnaksi, jolloin myös väestön määrä kasvoi voimakkaasti. Tällaisessa yhteiskunnan murrosvaiheessa, missä virkamiehet muuttuivat kasvottomiksi toimijoiksi, saattoi ihmisen ahneus saada sijansa. Lisäksi yhteiskunnan rakenteet olivat tavallaan vielä kehittymättömät torjuakseen ihmisen väärinkäytökset. Sekasortoisen 500-luvun jälkeen 400-luvun yhteiskunta oli vielä oivallisempi maaperä vahvemman oikeuden toteuttamiselle ja moraalittomalle toiminnalle. Kuninkaan puuttuminen, eliitin vallankäyttö, romahduksen jälkeen hitaasti kehittynyt yhteiskunta ja toisaalta Persian ailahteleva politiikka toi epävakautta Juudaan.  Nehemian kirjassa kuvataankin, kuinka vääryyksiä pyritään korjaamaan toteuttamalla sosiaalireformi.

Tutkimukseni johtopäätöksissä kysyin, miten mielekästä on ylipäänsä käyttää profeettatekstien tietoja muodostettaessa käsitystä historiasta, koska tarkastelun kohteena eivät ole yhteismitalliset asiat. Sosiaalihistoria rakentuu kyseistä aikakautta koskevista arkeologisista löydöksistä ja teksteistä, kun sen sijaan profeettakirjallisuus on pitkän kehityskaaren tulos sisältäen monikerroksellista traditiota eri aikakausilta ja kirjoittajien omaa ideologiaa. Yleispätevä kerronta ilman ajanilmaisuja on vaikea ajoittaa ja kohdentaa jonkin tietyn ajan ilmaisuksi.

Miikan kirjan teksteissä piirretään kuvaa ihmisten tekojen ja Jumalan tuomion väistämättömästä yhteydestä. Tuomittavat teot ovat inhimillisestä elämästä otettuja esimerkkejä ihmisen raadollisuudesta ja niiden todetaan olevan syy tuleviin katastrofeihin. Katastrofeihin, jotka Jumala sallii tapahtuvan tai suorastaan aiheutti ne. Teksteissä oleva sosiaalikritiikki ja tuomion kuvaukset ovat kuitenkin niin yleispäteviä, että ne sopivat miltei minkä tahansa aikakauden kontekstiin. On syytä olettaa, että useimmat tuomionkuvaustekstit on kirjoitettu yhteiskuntaa kohdanneiden onnettomuuksien jälkeen, jolloin voidaan tulkita, että kirjoitusten tarkoituksena on ollut ikään kuin auttaa ymmärtämään omaa historiaa. Sitä, miksi meille kävi näin.  

Ennen kaikkea tekstien lienee haluttu välittävän tuon ajan kuulijoille oikeamielistä toimintakulttuuria yhdistämällä ne Jumalan tahtoon. Kokonaisuudessaan tekstien vaikutushistoria on joka tapauksessa pitkä ja ne ovat edelleen käyttökelpoista materiaalia herättämään yhteiskunnallista keskustelua oikeudenmukaisuudesta sekä kuvaamaan ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta.

Kirjoittaja Silja Hyvärinen on teologian maisteri, jonka Vanhan testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa syyskuussa 2011. Hyvärinen tarkasteli Pro gradussaan Juudan sosiaalihistoriaa 600- ja 400 luvuilla eKr. peilaten syntynyttä konstruktiota Miikan kirjan tekstien sosiaalikritiikkiin.

Kirjallisuutta

Fox, Nili Sacher: In The Service of the King. Officialdom in Ancient Israel and Judah. Hebrew Union College Press: Cincinnati, 2000.

Houston, Walter: “Was There a Social Crisis in the Eight Century?” in John Day (ed.), In Search of Pre-Exilic Israel. T & T Clark: New York, 2004.

Kessler, Rainer: The social history of ancient Israel. An introduction. Fortress Press: Minneapolis, 2008.

McNutt, Paula M.: Reconstructing the Society of Ancient Israel. Westminster John Knox Press: Louisville, 1999.

Nissinen, Martti: “How Prophecy Became Literature”. Scandinavian Journal of the Old Testament 19, no. 2, 2005.

Stern, Ephraim & Mazar, Amihay: Archaeology of the Land of Bible. The Assyrian, Babylonian, and Persian periods 732-332 BCE. Doubleday: New York, 2001.

Waltke, Bruce K.:“Micah”. in Thomas Edward McComiskey (ed.), The Minor Prophets. Baker Book House: Michigan, 2009.