Muutakin kuin kaksi ääripäätä – Mitä uskonnollisia argumentteja eduskunnan täysistuntokeskusteluissa käytetään?
Piisu Tuomisen Helsingin yliopistosta valmistunut kirkkohistorian maisterintutkielma ’Jumala loi Aadamin ja Eevan, ei Aadamia ja Eeroa’ : Uskonnolliset argumentit eduskunnan sukupuolineutraalin avioliittolain täysistuntokeskusteluissa 2012–2017 tarkastelee eduskunnassa käytyjä täysistuntokeskusteluita sukupuolineutraalia avioliittolakia käsittelevistä aloitteista. Tutkielmassaan hän tarkastelee kolmen eri lakialoitteen matkaa eduskunnassa ja niiden puimisessa käytettyjä argumentteja.
Tutkielmassa käsitellyt aloitteet ovat kansanedustajien aloite 2012, Tahdon2013-kansalaisaloite sekä Aito avioliitto -kansalaisaloite. Tuominen tarkasteli aloitteista käytyjä täysistuntokeskusteluja ja löysi näistä analyysissaan 16 eri kategoriaa. Tutkimukseen hän valitsi näistä kolme suurinta, jotka olivat sukupuoli, Raamattu ja luominen sekä Kirkon itsemääräämisoikeus ja uskonnonvapaus.
Tuominen havaitsi, että kaikkein eniten uskonnollista kieltä käyttivät kansanedustajat, jotka vastustavat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Ehkä yllättäen myös lakia puoltavat kansanedustajat käyttivät uskonnollisia argumentteja aloitteen puolesta.
Uskonnollista puhetta ja puhetta uskonnosta
Aiheesta ei ollut aiemmin juuri tehty strukturaalista tutkimusta, vaikka sitä onkin ennestään tarkasteltu esimerkiksi maisterintutkielmissa. Tämänkaltaiselle tutkimukselle olisi Tuomisen mielestä kuitenkin ehdottomasti tarvetta myös tulevaisuudessa, sillä elämme yhteiskunnassa, jossa päätöksenteko nähdään hyvin maallisena ja jossa uskonnolliset yhteisöt eivät saisi näkyä tai vaikuttaa. Kuten tutkielma kuitenkin osoittaa, niin myös julkisessa keskustelussa käytetään paljon uskonnollista kieltä, joten sen ymmärtäminen ja tutkiminen on arvokasta työtä.
Tutkielmaa käsiteltäessä on hyvä erottaa, miten uskonnollinen puhe ja uskontoa koskeva puhe eroavat toisistaan. Arkikielessä nämä käsitteet saattavat mennä sekaisin, mutta uskonnontutkimuksen kannalta ero on tärkeä: uskonnollisella puheella tarkoitetaan puhetta, jossa ihminen vetoaa esimerkiksi Raamatun tai jonkin uskonnollisen henkilön auktoriteettiin, kun taas uskontopuheessa viitataan vaikkapa kirkkoon tai uskonnon vaikutukseen yhteiskunnassa. Uskonnollisen puheen voisi siis kuvailla korostavan enemmän asiasisältöä, uskontopuheen taas uskonnon jokseenkin konkreettisempaa vaikutusta.
”Olisi hyvä tunnistaa ja tunnustaa, että uskonnollista kieltä käytetään. Se ei ole mitenkään huono asia, koska jotkut ihmiset ovat uskonnollisia ja jotkut hengellisiä, joten se tulee varmasti myös (keskustelussa) esille.”
Tuominen kuvaa eräänlaiseksi ahaa-elämykseksi sen, kun hän prosessin edetessä oivalsi sukupuolen vahvan linkittymisen ja vaikutuksen keskustelussa. Jo perusasetelmaltaan heteronormatiivinen avioliittolaki nojaa vahvasti perinteiseen näkemykseen sukupuolesta ja sukupuolirooleista. Tämän johdosta Tuomisen maisterintutkielma rakentuu teoriapohjaltaan vahvasti Sari Charpentierin kirjoituksiin sukupuolesta ja heteronormatiivisen yhteiskunnan vaikutuksesta keskusteluun. Tähän liittyy läheisesti myös joidenkin kansanedustajien esittämä ajatus siitä, että sukupuolineutraali avioliittolaki horjuttaa jo perusolettamuksiltaan nykyistä yhteiskuntajärjestystä.
Koetun horjumisen tasapainottamiseksi vastustajan on Charpentierin mukaan otettava käyttöön uskonnollisia argumentteja, jotka puoltavat traditionaalisempaa perhemallia esimerkiksi suvunjatkamisen varjolla. Toisaalta Tuominen korostaa, että nämä puheenvuorot tuovat esille myös muillakin tavoilla rajatun näkökulman avioliitosta: esimerkiksi lapsensaantia avioliitossa painottavat argumentit jättävät ulkopuolelle muitakin kuin pelkästään samaa sukupuolta olevat parit, esimerkiksi uusioperheet, lapsettomat heteroparit ja yksinhuoltajat.
Puhetta uskonnosta käydään muuallakin, kuin kirkon seinien sisällä
Kansanedustajien aloite vuodelta 2012 sukupuolineutraalin avioliiton puolesta, jonka allekirjoittajiin lukeutui kansanedustajia muun muassa vihreistä, vasemmistoliitosta, ruotsalaisesta kansanpuolueesta ja sosiaalidemokraateista, oli jokseenkin poikkeuksellinen siitä, että se lähti nimensä mukaisesti käyntiin kansanedustajien taholta. Aloite ei kuitenkaan mennyt läpi.
Vuoden 2016 Aito avioliitto –aloite, jonka taustalla on uskonnollisesti sitoutumaton Aivo avioliitto ry, keräsi kaikkiaan 106 195 allekirjoitusta, mutta hylättiin samoin. Tahdon2013-aloite puolestaan käynnistyi samannimisestä kampanjasta, jonka tavoitteena oli ajaa sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen eduskunnassa, ja olikin lopulta ensimmäinen eduskunnan hyväksymä kansalaisaloite. Se keräsi jo vuorokauden aikana riittävät 50 000 allekirjoitusta, ja loppujen lopuksi kaikkiaan 166 851.
Aloitteista keskusteltaessa kaikista puolueista perussuomalaiset käyttivät uskonnollista puhetta eniten, ja näistä puheenvuoroista kaikki olivat myös sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustavia. Toiseksi eniten vastustavia, uskontoon liittyviä argumentteja esittivät kristillisdemokraatit, joiden puheet sisälsivät sekä puhetta uskonnosta, että uskonnollista puhetta. Jälkimmäisessä he vetosivat esimerkiksi Raamattuun ja Jumalan luomaan maailmanjärjestykseen.
Eniten uskontopuhetta käyttävät kansanedustajat olivat vihreistä, joista osa käytti sukupuolineutraalia avioliittoa puoltavissa puheenvuoroissaan enemmän uskontopuhetta, mutta myös uskonnollista puhetta juurikin liberaalin raamatuntulkinnan kautta.
Sukupuolineutraalia lakialoitetta vastustavat nostivat esimerkiksi esiin ajatuksen Suomesta kristillisenä maana, jolloin käsitys sukupuolineutraalista avioliittolaista horjuttaisi myös yhteiskuntajärjestystämme. Vastustavat näkökulmat ottivat myös esille huolen kirkon itsemääräämisoikeudesta sekä sukupuolineutraalin liturgian puuttumisen, mikä estäisi nykyisellään pappien suorittaman vihkimisen muille kuin heteropareille. Tutkielman nimen mukaisesti vastustavat puheenvuorot vetosivat myös luomiskertomukseen perustellessaan heteronormatiivista avioliittoa.
Puoltavat puheet puolestaan korostivat sitä, että yhteiskuntamallista ei tulisi löytyä pelkästään raamatullisia arvoja, ja vetosivat toisinaan myös esimerkiksi uskonnonvapauteen. Ehkä vähemmän yllättäen lakialoitteita puoltavat näkemykset korostivat uskonnon ja politiikan pitämistä erillään. Puolueet olivat sisäisesti melko pitkälti samanmielisiä näistä aloitteista, selvää hajontaa näkyi ainoastaan keskustan ja sosiaalidemokraattisen puolueen osalta.
Ei enempää vastakkainasettelua
Tuomisesta keskustelu aiheen ympärillä on ollut hyvin polarisoivaa ja mustavalkoista. Hän haluaa nostaa esille sen kannan, että kyse ei ole pelkästään ”me vastaan muut” -asetelmasta, vaan kuvio on paljon tätä monisyisempi. Keskustelua ei tulisi seurata niin, että ajattelee uskonnolliseksi identifioituvien olevan oletuksena asiaa vastaan tai edustavan heteroseksuaalista enemmistöä.
”Eduskunta ei kuitenkaan loppujen lopuksi edusta mitenkään meitä kaikkia ihmisiä. Vaikka siellä sanottaisiin jotain loukkaavaa niin se ei tarkoita sitä, että kaikki puhuvat tai ajattelevat näin. Eivätkä kaikkien puolueiden ihmiset ajattele tietyllä tavalla.”
Tuomisen mielestä tulevaisuudessa tarvittaisiin ehdottomasti lisää tutkimusta esimerkiksi muiden uskontojen, kuten islamin, käsittelystä ja siihen liittyvien uskonnollisten argumenttien käytöstä eduskuntatasolla. Lisää tietoa myös maahanmuuttokysymysten käsittelystä eduskunnassa ja tähän liittyvistä uskonnollisista argumenteista kaivataan samoin.
Palautettuaan tutkielman, Tuominen on jatkanut työharjoittelussa Pirkanmaan Setalla (nykyään Pirkanmaan SETA – Sinuiksi ry), jossa hän loi Setan Spotifysta löytyvään ”Kaapin paikka”-podcastin. Podcastissa tarkastellaan esimerkiksi seksuaalisuuden ja sukupuolen risteyskohtia, trans-asioita ja minän eheyttä. Tuominen toivoo pääsevänsä tulevaisuudessa jatkamaan podcastin tekoa ja jatkavansa työtä aiheen parissa esimerkiksi kirkon viestinnässä tai ihmisoikeusjärjestössä.