Graduhaastattelu: Onnistuuko Raamattu Kansalle -käännös tavoittelemassaan kansankielisyydessä?
Raamattu Kansalle -käännös valmistui vuonna 2012. Käännöksen taustalla on yhteiskristillinen yhdistys Raamattu Kansalle ry., joka toteutti käännöstyön talkoovoimin. Perusteellisessa ja palkitussa gradutyössään Sanna-Mari Pynnönen tutkii muun muassa sitä, miten Raamattu Kansalle -käännös onnistui tavoitteessaan olla kansankielinen Raamattu.
Pyhää Henkeä ja tabusanoja
Sanna-Mari Pynnönen tutki gradutyössään Raamattu Kansalle ry:n vuonna 2012 julkaisemaa käännöstä Vanhasta testamentista. Raamattu Kansalle ry. perustettiin vuonna 1987. Yhdistyksen ensimmäisessä jäsenlehdessä julistettiin tavoitteeksi raamatunkäännös, joka perustuisi ns. neljään tinkimättömään totuuteen. Nämä totuudet korostavat Pyhän Hengen merkitystä; alkuteksti on ymmärrettävä Pyhän Hengen innoittamaksi ja erehtymättömäksi.
Pynnöstä kiinnosti tutkia, millaisia käännösperiaatteita Raamattu Kansalle -käännöksessä on hyödynnetty ja miten yhdistyksen arvomaailma mahdollisesti näkyy tehdyissä käännösvalinnoissa. Pynnönen korostaa, että käännöstyöhön sisältyy aina tulkintaa.
Gradutyössä ei ollut mahdollista pureutua koko Vanhaan testamenttiin, joten Pynnönen rajasi tarkastelunsa tiettyihin teksteihin. Hän keskitti huomionsa muun muassa ”Jumalan Henki” (rûaḥʾĕlōhîm) ja ”Herran Henki” (rûaḥ yhwh) -ilmaisujen käännösratkaisuihin. Hän tarkasteli myös Hoosean kirjan ja Laulujen laulun käännöksiä. Tarkastelussa olivat siis niin Mooseksen kirjat, profeettakirjallisuus kuin runouskin.
Kävi ilmi, että Raamattu kansalle -käännös päätyy monessa kohtaa samanlaisiin käännösratkaisuihin kuin vuosien 1933/1938 kirkkoraamattu. Vuoden 1992 kirkkoraamattu näyttäytyi puolestaan paikoin toisena ääripäänä suhteessa Raamattu kansalle -käännökseen. Tämä näkyy erityisesti mainituissa ilmaisuissa Jumalan ja Herran hengestä. Vuoden 1992 kirkkoraamattu kääntää Jumalan hengen aina pienellä kirjaimella. Raamattu Kansalle -käännöksessä ilmaisu on sen sijaan käännetty systemaattisesti muotoon Jumalan Henki isoilla alkukirjaimilla. Pynnönen katsoo tämän mukailevan Raamattu Kansalle ry:n pneumatologiaa eli Pyhää Henkeä koskevia tulkintoja.
Lisäksi Pynnönen tarkasteli työssään tabusanojen, kuten ”prostituoitu” ja ”raiskaus” käännösratkaisuja. Kävi ilmi, että tabusanoissa Raamattu kansalle -käännös ei yllä nykykielisyyteen, sillä niissä on suosittu epäsuoria tai vanhahtavia ilmaisuja, kuten ”portto” ja ”väkisinmakaaminen”. Pynnönen huomauttaa työnsä lopussa, että tällaisten ilmaisujen kohdalla onkin syytä pohtia, onko erikseen olemassa niin sanottu raamattusuomi.
Pynnönen kuvailee työnsä keskeisimpiä tuloksia seuraavasti: ”Ainakaan gradun mittaisella tutkimuksella en selkeitä nimettäviä käännösperiaatteita havainnut Raamattu Kansalle VT:ssä, mutta lyhyesti luonnehtisin käännöstä perinteisiin ja sanatarkasti Biblia Hebraica Stuttgartensiaan nojaavaksi käännökseksi. Kielellisesti käännös ei ole yhtä korkeatasoinen kuin nykyinen kirkkoraamattu, eikä se täyttänyt nähdäkseni nykykielisyyden pyrkimystään. Toisaalta käännös on selkeästi uudempaa kieltä kuin 1933/1938 kirkkoraamattu.”
Eksegeettinen työ, jonka keskiössä on moderni yhteisö
Pynnösen käyttämät työtavat ovat monipuolisia ja paikoin eksegetiikalle epätyypillisiä. Raamattu Kansalle -käännöksen yksityiskohtaisen tarkastelun ja kirkkoraamattuihin vertaamisen lisäksi Pynnönen sukelsi käännöstieteisiin ja suoritti kaksi kyselytutkimusta. Kyselytutkimuksilla hän pyrki kartoittamaan, miten erilaiset lukijat (eli ns. kansa) kokivat Raamattu kansalle -käännöksessä esiintyvät tabusanavalinnat.
Pynnösen työ on myös siinä mielessä epätyypillinen eksegetiikan gradu, että tutkimuskohteena on modernin ja kotimaisen yhteisön tuottama teksti. Työn katse suuntautuu siis enemmän nykyhetkeen kuin historiaan. Tämän vuoksi Pynnöstä myös mietitytti, miten hänen tutkimuksensa tulokset voisivat vaikuttaa Raamattu Kansalle ry:n toimintaan tai heidän käännöstä koskeviin asenteisiin. ”Toivoin, ettei paljastuisi mitään suuria virheitä, mutta olin valmis tuomaan esille, mitä ikinä sieltä löytyisikään”, Pynnönen kuvaa.
Palkinto vuosien työstä
Pynnönen aloitti gradutyöskentelynsä vuonna 2013 ja sai työnsä päätökseen joulukuussa 2019. Kyseessä on siis pitkä rupeama, johon moni opiskelija voi varmasti samaistua. Kysyttäessä, miksi työssä kesti näin kauan, Pynnönen sanoo: ”En ollut töissä tai mitään sellaista, ihan vaan perhe yhdistettynä opiskeluun.” Tuoreeseen perheeseen tuli nimittäin kolme lasta vuoden 2013 jälkeen, joten gradun oheista tekemistä on varmasti riittänyt.
Pienlapsiperhearjen keskellä Pynnönen onnistui kirjoittamaan erinomaisen gradun. Itä-Suomen yliopiston läntisen teologian osastoon tehdyn eksegetiikan gradun arvosanaksi tuli 5 eli paras mahdollinen. Kotiyliopistoaan Pynnönen kehuu: ”Henkilökunnalla on aina aikaa opiskelijoille ja teologian osasto on mukavan pieni, joten kasvot tulevat tutuksi. Opiskelijan asiat ja edut ovat hoituneet kohdallani sujuvasti niin lähi- kuin etäopiskelijana.”
Lisäksi työ palkittiin Suomen Eksegeettisen Seuran gradupalkinnolla. Palkinto myönnettiin Tieteiden talolla Eksegeettisen päivän yhteydessä 6.2.2020. Professori emerita Raija Sollamo haastatteli tällöin Pynnöstä hänen työstään ja jatkosuunnitelmistaan. Pynnönen vastasi tällöin tähtäävänsä jatko-opintoihin.
Koronatilanne on sittemmin vaikuttanut näihin suunnitelmiin. Pynnönen kertoo, ettei hän onnistunut haalimaan kasaan kaikkia tutkimussuunnitelman tekoon tarvittavia kirjoja ennen kirjastojen sulkeutumista. Jatko-opintoihin hakeminen lykkääntyy näillä näkymin syksylle 2020. ”Tämä on kuitenkin tarjonnut hyvän pohdintatauon, jonka aikana hakea suuntaa ja miettiä aiheenrajausta.”, Pynnönen kuvailee. Pynnönen haluaisi jatkossakin tutkia raamatunkääntämistä.
Pynnösen Pro gradu ”Kansankielinen Raamattu? Vanhan testamentin käännösanalyysi Raamattu Kansalle -käännöksestä” on luettavissa osoitteessa: https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20200184/