Graduhaastattelu: Uskontotiede auttaa ymmärtämään anoreksian rituaaleja

Mirka harjoitteli vuosien ajan soittamista tavoitteenaan ammattimuusikon ura. Musiikkikouluun hakiessaan hänelle tuli kuitenkin sormivamma, joka esti harjoittelun. Hän koki suurta pettymystä ja itseinhoa, mikä toimi alkusysäyksenä laihduttamiselle. Mirka päätti, että siinä hän onnistuu. Hän oli yhdeksännellä luokalla sairastuessaan anoreksiaan.

Keksityllä nimellä esiintyvä Mirka on yksi Matilda Melan anoreksian rituaaleja tarkastelevan uskontotieteen gradun haastateltavista naisista. Suomalaisista naisista noin 2–5% sairastaa Anoreksia nervosan ennen kolmenkymmenen vuoden ikää ja heillä sairaus on kymmenen kertaa yleisempi kuin miehillä. Anoreksiaan liittyy kehonkuvan vääristyminen ja pakonomainen tarve laihduttaa. Sitä sairastavan arkea sävyttävät samanlaisina toistuvat säännöt ja rituaalit, joilla pyritään kontrolloimaan omaa kehoa.

”Mut joo, mä pesin kädet, sit mä laitoin hanan päälle ja sit mä olin siellä siihen asti kunnes mä oksensin”, Mirka gradun haastatteluaineistossa.

Mela haastatteli tutkimustaan varten neljä syömishäiriön sairastanutta henkilöä, joiden kuvailemat säännöt ja rituaalit liittyivät poikkeuksetta ruokaan, syömiseen, saastumiseen ja puhtauden ylläpitämiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää ja selittää, mikä merkitys säännöillä ja rituaaleilla oli henkilöiden omassa kokemusmaailmassa.

Yksilön uskomuksia kunnioittava tutkimusote

Kiinnostus aihetta kohtaan heräsi ensimmäistä kertaa, kun Mela luki uskontotieteen peruskurssilla sosiologi Anne Puurosen artikkelin. Puuronen ei lähestynytkään anoreksiaa diagnostisena luokkana, vaan merkityssuhteina, joiden kautta anorektinen henkilö havaitsee ja ymmärtää omaa elämäänsä. Tätä määritelmää myös Mela sovelsi gradussaan.

– Työni on moninäkökulmainen, ei pelkästään uskontotieellinen. Se hyödyntää nimittäin lisäksi sosiaalitieteiden, psykologian ja antropologian näkökulmia. Uskontotieteellinen näkökulma erityisesti tuo mukanaan herkkyyden ja kunnioituksen ihmisen omia uskomuksia kohtaan. Vaikka syömishäiriö ei ole uskonto, siinä on havaittavissa monia samoja teemoja kuin uskonnollisessa ajattelussa, Mela kertoo.

– Jos ajatellaan vaikka kärsimyksen ja rangaistuksen suhdetta, niin aika usein myös kristinuskossa ajatellaan, että kärsimys koetaan tässä ajassa, mutta sitten tulevassa ajassa on luvassa ”kirkkaampi kruunu”. Oman aineistoni pohjalta minulle syntyi kuva, että myös anoreksiaan sairastunut voi ajatella kärsimyksen palvelevan tulevaa päämäärää.

Melan gradun tärkein anti lieneekin ymmärryksen lisääminen ja keskustelun herättäminen siitä, miten syömishäiriöitä voisi paremmin ymmärtää sairastuneen kokemusmaailmasta käsin ja siten myös helpottaa paranemisprosessia. Paranemista on vaikea tukea, jos ei ymmärrä, mikä merkitys säännöillä ja rituaaleilla ihmiselle itselleen on.

– Työni on eräänlainen alkukeskustelu sille, mikä syömishäiriön rituaalien merkitys on ja miten niitä voisi purkaa, että paraneminen voisi alkaa, Mela summaa.

Haastatteluissa korostuivat puhtautta ylläpitävät rituaalit

Tutkimusta tehdessään Mela oli vaikuttunut haastateltavien rohkeudesta ja luottamuksesta tutkijaa kohtaan.

– Haastateltavani olivat rohkeita ja toivat esiin avoimesti kipeitäkin asioita. Itseä välillä mietitytti, että mitä voi kysyä ja mitä ei. Tasapaino tutkijan etäisyyden ja empatian välillä oli haastava. Minulle tärkeää oli, että haastateltava kokee tilanteen luottamukselliseksi, eikä esimerkiksi tirkistelyksi, Mela kertoo.

Haastateltavat kuvailivat erityisen avoimesti arjen rituaalejaan. Mela jäsensi niitä muun muassa Mary Douglasin kulttuuristen kategorioiden ja luokitusjärjestelmien teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Douglasin mukaan ihminen rakentaa maailmastaan tasapainoisen lokeroimalla havaitsemansa asiat oikeille paikoilleen. Puhdasta ja pyhää suojellaan pitämällä likaiseksi koettu siitä erossa. Ihminen osallistuu rituaaleihin, koska ne ylläpitävät asioiden luokittelua puhtaaseen ja likaiseen, mikä auttaa hallitsemaan kokemuksia.

”Et jako tietyt ruoka-aineet jotenkin paremmiksi, tai puhtaammiksi, ja niitä oli parempi syödä, ja sitten taas jonkunlaiset ruoka-aineet ikään kuin saastuttaa omaa kehoa”, Maria gradun haastatteluaineistossa.

Melan mukaan rituaalit liittyvätkin nimenomaan puhtauden ja lian väliseen rajanvetoon.

– Haastattelemani naiset kuvasivat kokemusta kehostaan likaiseksi, ja yrittivät poistaa tätä tunnetta erilaisilla rituaaleilla. Rituaalien tekemättä jättäminen olisi aiheuttanut voimakasta ahdistusta, hän kirjoittaa gradunsa yhteenvetokappaleessa.

Gradua tehdessä oppi työelämätaitoja

Matilda Mela.Mela kertoo oppineensa tärkeitä taitoja kuunnellessaan ja analysoidessaan haastattelemiensa naisten kokemuksia.

– Jälkeenpäin ajattelin, että ennen teoria-osuuden kirjoittamista olisi hyvä tehdä haastattelut, jos saatu aineisto ei vastaakaan haluttuihin kysymyksiin. Itsessään haastattelujen analysointi teoreettisesti oli kuin kerma ja kirsikat kakun päällä.

Uskontotieteellisessä tutkimuksessa Mela arvostaa erityisesti teorian ja tutkimuksen suhteuttamista elettyyn elämään. Tämä auttoi hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia ja toisaalta hahmottamaan yksilön kokonaisuuksien keskeltä.

– Ajattelen, että näistä taidoista on valtavasti hyötyä myös perinteisten uskontojen ymmärtämistä vaativien alojen ulkopuolella. Kokemukseni mukaan esimerkiksi startup-yritysten ja järjestöjen maailmassa tarvitaan monipuolisesti tutkijan taitoja, erityisesti laadullista kirjoittamista, kykyä kerätä ja analysoida tietoa, sekä tutkivaa ja kehittävää työotetta, Mela päättää.

 

Matilda Melan uskontotieteen pro gradu -tutkielma ”Laiha paratiisi – anoreksian säännöt, rituaalit ja funktiot” hyväksyttiin Helsingin yliopistossa keväällä 2017. Gradu on luettavissa yliopiston Helda-tietokannasta. Jutun kuvituskuva: Nine Köpfer (unsplash.com), haastateltavan kuva: Matilda Mela.