Teema

Salaliittoteoriat löysivät koronan aikana seuraajia joogapiireistä. Pastelli-QAnon -ilmiö rantautui myös Suomeen. Se osoittaa, miten helposti nämä narratiivit löytävät uusia, yllättäviä yleisöjä.

Puhuttaessa monikulttuurisuudesta, wokesta, cancel-kulttuurista tai Black Lives Matter-liikkeestä, ei voi olla törmäämättä myös puheeseen kulttuurimarxismista. Termi viittaa yhteen keskeisimmistä laita- ja äärioikeiston teorioista, joka sekin on amerikkalaista alkuperää. Vaikka termiin törmää usein, jopa sen käyttäjät ovat eri mieltä sen sisällöstä, sekä siitä, voiko sitä edes pitää salaliittoteoriana.

Koronan alkaessa levitä keväällä 2020 tauti kytkettiin yllättävän nopeasti juutalaisiin, etenkin sosiaalisessa mediassa. Juutalaisvihamieliset syytökset eivät olleet uusia, vaan samankaltaisia on kuultu keskiajalta lähtien.

QAnon on salaliittomytologia, joka yhdistää pitkäikäisiä kristillisiä maailmanloppukäsityksiä uushenkiseen toiveikkuuteen. Sen hajanainen aineisto mahdollistaa monet luennat, joiden yhteinen piirre on asettuminen vallitsevia käsityksiä vastaan.

Maaliskuussa 2023 on kulunut kolme vuotta siitä, kun COVID-19-pandemian aiheuttamat liikkumis- ja matkustusrajoitukset astuivat voimaan. Pandemia ja sen jälkeen seurannut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat vakavasti kyseenalaistaneet arkisen yhteisen ymmärryksemme siitä, millainen maailma on ja miksi.

y mediassa painottuu konservatiiveihin. Toisaalta journalismin suhtautuminen luterilaiseen kirkkoon instituutiona on tavanomaisesti melko myönteinen. Kaikki tuntevat Päivi Räsäsen mediavalokeilan, mutta millä tavalla muiden poliitikkojen uskonnollisuus näkyy?

Erilaiset lukutaidot ovat nousseet yhteiskunnalliseen, kasvatukselliseen ja koulutukselliseen keskusteluun. Kulttuurisesta lukutaidosta on puhuttu Yhdysvalloissa 1980-luvun lopulta lähtien, kun älymystö huolestui kulttuurisen muistin vähittäisestä katoamisesta. Medialukutaidosta on puhuttu siitä lähtien, kun median on huomattu ohjaavan yhä kokonaisvaltaisemmin ihmisten mielipiteenmuodostusta ja kun erilaisten mediateknologioiden käytöstä on tullut arkeamme läpäisevää. Uskontolukutaidosta on puhuttu vähemmän, mutta sitäkin keskustelua on käyty pitkään.

Populaarikulttuurin tuotteissa esiintyvät kuvaukset katsomuksista ovat usein negatiivisia. Niissä saatetaan tuoda esiin esimerkiksi uskonnollisiin yhteisöihin liitettyjä yksittäisiä epäkohtia tai ongelmia, joita yhteisöt aiheuttavat jäsenilleen. Tällaiset katsomuslukutaidon puutetta osoittavat stereotyyppiset kuvaukset luovat tarvetta lukutaidolle, jossa erotetaan asiallinen ja perusteltu kritiikki yksipuolisesta ja yleistävästä kritiikistä.

Kun pohditaan Suomen monimuotoisen muslimiväestön medianäkyvyyttä, on tärkeä kysyä, kuka puhuu islamin puolesta tiedotusvälineissä. Kuka saa edustaa Suomen muslimeita lehtien sivuilla ja television ajankohtaisohjelmissa?

Medialla on iso rooli katsomuslukutaidon heijastajana ja rakentajana. Mutta millainen on tuo lukutaito muiden kuin vakiintuneiden uskontojen tai selkeän uskonnottomuuden suhteen? Kuinka media esimerkiksi osaa lukea uushenkisyyttä?

Den kyrkliga kommunikationen har blivit alltmer fokuserad på förmedlandet av grundläggande information om kyrkan och dess verksamhet. Kan den förstås i ljuset av en utökad förståelse av litteracitetsbegreppet?

Tiedotusvälineissä julkaistujen artikkeleiden perusteella monet kulttuurialan ihmiset ovat kiinnostuneita ortodoksisesta kirkosta. Mitä tarinat hengellisen kodin löytämisestä kertovat ortodoksisuudesta ja sen käsittelystä mediassa 2000-luvun Suomessa?

Mikäli suomalaista mediaa on uskominen, henkisyys on erityisesti nuorilla hurjassa nosteessa. Myös jotkut kyselyt tarjoavat ajatukselle lievää tukea. Uutisoinnissa on kuitenkin yksi ongelma. Se jättää taustalle määrällisesti merkittävimmän muutoksen Suomen katsomuksellisessa kentässä: uskonnottomuuden ja ateismin yleistymisen.

Koraanin sisällössä näkyvät monin tavoin sen synty-ympäristön erilaiset ajatusvirtaukset, kuten kristinusko ja juutalaisuus. Samoin kuin kristinuskossa, islaminkaan identiteetti ei syntynyt yhdessä yössä vaan oli vuosisatojen kehityskulkujen tulos.

Koraanista löytyy lukuisia myös Raamatusta tuttuja hahmoja ja kertomuksia. Raamatun tekstit tarjoavat siksi hyödyllistä taustamateriaalia koraanintutkijalle. Mutta entäpä päinvastoin: voiko Koraani parantaa ymmärrystämme Raamatusta?

Koraani on mukana päivittäisessä islamilaisessa uskonnonharjoituksessa ulkomuistista resitoituna tekstinä, ei niinkään fyysisen kirjan lukemisena. Resitoiminen ruumiillistaa Koraanin tavalla, joka kietoo pyhän tekstin ja uskonnon harjoittajan tiiviisti toisiinsa.

”Joka tottelee lähettilästä, tottelee Jumalaa.” Mutta miten lähettilästä totellaan? Mistä muslimi voi tietää, mitä lähettiläs ja Jumala hänestä haluaa? Löytyykö vastaus Koraanista, sunnasta vai haditheista?

Muslimit ovat vasta pienessä määrin alkaneet kyseenalaistaa miesten valta-asemaa vahvistavia Koraanin tulkintoja. Islamilaisen feminismin nimissä toimivat tutkijat jaksavat kuitenkin korostaa Koraanin sukupuolten tasa-arvon puolesta puhuvaa sanomaa.