Teema

Rokote- ja rajoitusvastaista liikehdintää alettiin COVID-19-pandemian kuluessa tulkita johtuvaksi lisääntyneestä uskosta salaliittoteorioihin. Suosion kasvua selittävät kuitenkin ensisijaisemmin salaliittoteorioiden kiehtovuus ja huomioarvo uutissyklissä, sekä kannattamisen dynamiikat, joiden kautta laajalti paheksuttuja identiteettejä, positioita ja toimintatapoja pyritään oikeuttamaan.

Rajatieto ja vaihtoehtoinen lääketiede ovat Saksassa olleet suosittuja jo vuosisatojen ajan. Koronapandemia on Keski-Euroopassa antanut uutta vauhtia näiden liikkeiden suosimille salaliittoteorioille.

Tulkitaanko salaliittoteorioiden levittäminen totuuden merkityksen menettämisenä vai yhteiskunnallisen tiedonmuodostuksen kriisin ilmentymänä?

Tutkimus Facebookin valtavirtaista tietoa kyseenalaistavista koronaryhmistä osoittaa, että salaliittouskomuksissa on kyse yhteiskunnallisen luottamuksen rapautumisesta.

Tutkijoiden keskuudessa vallitsee lähes täydellinen yksimielisyys siitä, että ilmasto lämpenee ja että lämpeneminen on merkittäviltä osin ihmisen aiheuttamaa. Ilmastoskeptisismi ei tästä huolimatta ole edelleenkään erityisen harvinaista: joissakin maissa tieteen näkemys asiasta kielletään melko yleisesti.

Esoteriaa ja salaliittoteorioita yhdistävät kätketyt mestarit ja salattu tieto. Monet salaliittoteoriat liittyvät esoteerisiin liikkeisiin, jotka taas toimivat salaliittoteorioiden syntysijoina. Salaliittohenkisyys houkuttelee erityisesti miehiä.

Salaliittoteoriat löysivät koronan aikana seuraajia joogapiireistä. Pastelli-QAnon -ilmiö rantautui myös Suomeen. Se osoittaa, miten helposti nämä narratiivit löytävät uusia, yllättäviä yleisöjä.

Puhuttaessa monikulttuurisuudesta, wokesta, cancel-kulttuurista tai Black Lives Matter-liikkeestä, ei voi olla törmäämättä myös puheeseen kulttuurimarxismista. Termi viittaa yhteen keskeisimmistä laita- ja äärioikeiston teorioista, joka sekin on amerikkalaista alkuperää. Vaikka termiin törmää usein, jopa sen käyttäjät ovat eri mieltä sen sisällöstä, sekä siitä, voiko sitä edes pitää salaliittoteoriana.

Koronan alkaessa levitä keväällä 2020 tauti kytkettiin yllättävän nopeasti juutalaisiin, etenkin sosiaalisessa mediassa. Juutalaisvihamieliset syytökset eivät olleet uusia, vaan samankaltaisia on kuultu keskiajalta lähtien.

QAnon on salaliittomytologia, joka yhdistää pitkäikäisiä kristillisiä maailmanloppukäsityksiä uushenkiseen toiveikkuuteen. Sen hajanainen aineisto mahdollistaa monet luennat, joiden yhteinen piirre on asettuminen vallitsevia käsityksiä vastaan.

Maaliskuussa 2023 on kulunut kolme vuotta siitä, kun COVID-19-pandemian aiheuttamat liikkumis- ja matkustusrajoitukset astuivat voimaan. Pandemia ja sen jälkeen seurannut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat vakavasti kyseenalaistaneet arkisen yhteisen ymmärryksemme siitä, millainen maailma on ja miksi.

y mediassa painottuu konservatiiveihin. Toisaalta journalismin suhtautuminen luterilaiseen kirkkoon instituutiona on tavanomaisesti melko myönteinen. Kaikki tuntevat Päivi Räsäsen mediavalokeilan, mutta millä tavalla muiden poliitikkojen uskonnollisuus näkyy?

Erilaiset lukutaidot ovat nousseet yhteiskunnalliseen, kasvatukselliseen ja koulutukselliseen keskusteluun. Kulttuurisesta lukutaidosta on puhuttu Yhdysvalloissa 1980-luvun lopulta lähtien, kun älymystö huolestui kulttuurisen muistin vähittäisestä katoamisesta. Medialukutaidosta on puhuttu siitä lähtien, kun median on huomattu ohjaavan yhä kokonaisvaltaisemmin ihmisten mielipiteenmuodostusta ja kun erilaisten mediateknologioiden käytöstä on tullut arkeamme läpäisevää. Uskontolukutaidosta on puhuttu vähemmän, mutta sitäkin keskustelua on käyty pitkään.

Populaarikulttuurin tuotteissa esiintyvät kuvaukset katsomuksista ovat usein negatiivisia. Niissä saatetaan tuoda esiin esimerkiksi uskonnollisiin yhteisöihin liitettyjä yksittäisiä epäkohtia tai ongelmia, joita yhteisöt aiheuttavat jäsenilleen. Tällaiset katsomuslukutaidon puutetta osoittavat stereotyyppiset kuvaukset luovat tarvetta lukutaidolle, jossa erotetaan asiallinen ja perusteltu kritiikki yksipuolisesta ja yleistävästä kritiikistä.

Kun pohditaan Suomen monimuotoisen muslimiväestön medianäkyvyyttä, on tärkeä kysyä, kuka puhuu islamin puolesta tiedotusvälineissä. Kuka saa edustaa Suomen muslimeita lehtien sivuilla ja television ajankohtaisohjelmissa?

Medialla on iso rooli katsomuslukutaidon heijastajana ja rakentajana. Mutta millainen on tuo lukutaito muiden kuin vakiintuneiden uskontojen tai selkeän uskonnottomuuden suhteen? Kuinka media esimerkiksi osaa lukea uushenkisyyttä?

Den kyrkliga kommunikationen har blivit alltmer fokuserad på förmedlandet av grundläggande information om kyrkan och dess verksamhet. Kan den förstås i ljuset av en utökad förståelse av litteracitetsbegreppet?

Tiedotusvälineissä julkaistujen artikkeleiden perusteella monet kulttuurialan ihmiset ovat kiinnostuneita ortodoksisesta kirkosta. Mitä tarinat hengellisen kodin löytämisestä kertovat ortodoksisuudesta ja sen käsittelystä mediassa 2000-luvun Suomessa?