Teema

Att diskutera vaccinattityder som en fråga om existentiell mening behöver inte innebära att samtalet förs på en abstrakt nivå eller att människors vaccinattityder reduceras till en fråga om tro. Det innebär enbart att vaccinattityderna kopplas samman med människors upplevelse av till exempel skuld och skam, sorg och glädje, smärta och tomhet. Det här sättet att förstå existentiell mening grundar sig på en livsåskådningsförståelse som sätter personliga erfarenheter i centrum.

Teologia.fin ja Teologisen Aikakauskirjan yhteisessä teemanumerossa teologit, uskontotieteilijät, kulttuurihistorioitsijat pureutuvat parantamiseen uskonnon ja uskomusten näkökulmasta. Artikkelit eivät keskity nykylääketieteeseen, vaan tarjoavat ajallisesti ja kulttuurisesti laajemman katsauksen parantamisuskomuksiin sydänkeskiajalta nykypäivään. Parantaminen on eettisesti arvioitavaa toimintaa, jolla edistetään aina jotakin hyvää tai jolla pyritään pois vahingolliseksi ja vaaralliseksi koetusta.

Euroopassa uskonnonopetus on järjestetty monilla eri tavoilla. Moniniaisuudessa näkyy maiden erilaiset historiat. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ sekä Euroopan neuvosto ovat muotoilleet yhteisiä periaatteita ja suosituksia uskonnonopetukseen. Mitä uutta suositukset ovat tuoneet? Ovatko ne löytäneet tiensä myös Suomeen?

Att eftersträva kulturell och global kompetens i skolan utan kännedom om mångfalden av religiös tro, praxis, erfarenhet och etiska val är fortfarande otänkbart i den allmänbildande skolan. Dessa kompetenser är en grundförutsättning för ett gott liv tillsammans oberoende av i vilken del av världen vi bor. Det är anmärkningsvärt att ord som kultur, religion, livsåskådning knappt nämns i “Barnets tid” -rapporten, som innehåller en nationell barnstrategi fram till 2040.

Oppilas ei osallistu kouluruokailuun paaston vuoksi. Opettajat valmistautuvat suunnittelemaan joulunajan tilaisuuksia ja miettivät, miten otetaan huomioon kristityt, uskonnottomat, muslimit ja Jehovan todistajat. Pakolaisäiti kysyy yllättäen suomen kielen alkeiskurssin opettajalta, tunteeko tämä Aabrahamin. Katsomuksellisesti moninaisessa koulu- ja oppimisympäristössä tapahtuu monia neuvotteluja yksilöille tärkeistä asioista. Miten niissä olisi toimittava?

Eri puolilla Suomea on kokeiltu uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusryhmien yhdistämistä. Tutkimustietoa siitä, mitä suomalainen yhdistetty katsomusopetus tarkoittaa, on vielä vähän. Erään tutkimuksen perusteella oppilaat arvostivat sitä, että luokkahuoneen keskusteluissa näkyivät katsomusperinteiden sisäinen yksilöllisyys ja tulkinnallisuus. Pieni oppilasryhmä kaipasi eriytettyä uskonnonopetusta.

Dialogitaidot ovat peruskoulun tarjoaman kasvatuksen ydintä. Nykyään ne ovat erityisen tarpeen, sillä keskustelulla puretaan jännitteitä eri tavoin ajattelevien välillä ja ylläpidetään näin demokratiaa. Miten oppilaat ja opettajat voivat harjoittaa niitä käytännössä eri katsomusaineissa?

Lapsena oleminen mielletään nykyisessä kasvatuskeskustelussa lähinnä iäksi ja kehitysvaiheeksi. Lapseus on kuitenkin myös suhde ja identiteetti. Jos kehitys ymmärretään kasvuksi pois lapsena olemisesta, lapsen identiteetti on kartettava. Lapsen käsitteen ymmärtäminen laajasti voi rikastuttaa katsomuskasvatuksessa muotoutuvaa ihmiskäsitystä, jumalakuvaa ja eettisiä ihanteita.

Nykytutkimuksen valossa ajatellaan, että lapsi on luonnostaan spirituaalinen mutta taipumusta täytyy tukea. Millaisia valmiuksia lapsilla on pohtia elämän perimmäisiä kysymyksiä? Miten lapsen spirituaalisuus ilmenee?

Jokainen päiväkodissa työskentelevä on myös arvo- ja asennekasvattaja. Varhaiskasvatussuunnitelman ja Esiopetussuunnitelman mukainen kaikille yhteinen katsomuskasvatus vaatii kasvattajilta herkkyyttä ja ammattitaitoa, mutta se tarjoaa myös monipuolisia pedagogisia mahdollisuuksia. Päiväkodeissa tulisi keskustella katsomuskasvatuksesta rohkeasti ja kehittää toimintaa opetussuunnitelmaperusteisesti. 

Yhteiskunta maallistuu ja moninaistuu, mutta uskonnon poliittinen rooli kasvaa. Nämä muistuttavat, että katsomuksia on yhä ymmärrettävä. Katsomuskasvatuksella voidaan mahdollistaa lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kasvua ja liittymistä ihmisyyden ideaan. Katsomuskasvatus-teemanumerossa teologit ja kasvatustieteilijät avaavat ikkunoita ajankohtaisiin katsomuskasvatuksen kysymyksiin.

Kirkossa otettiin käyttöön virkaehtosopimusjärjestelmä yhteiskunnan viimeisenä vanhan maailman saarekkeena vuonna 1975. Se antoi papistolle ensimmäisen kerran lakko-oikeuden. Muutos oli radikaali, sillä viimeistään se toi modernit työmarkkinat myös kirkkoon ja sen piirissä toimivien työntekijöiden ja seurakuntalaisten tietoisuuteen. Kaikkia pappeja ja piispoja uusi työehdoista neuvottelun tapa ei miellyttänyt. Miten kävisi seurakuntalaisten oikeudelle päästä papin puheille ja armonvälineiden pariin 24/7?

Onko talous ihmistä vai ihminen taloutta varten? Tämän numeron kirjoitukset tarjoavat talouden ilmiöihin näkökulmia, jotka eivät nojaa talouskasvun kaikkivoipaisuuteen tai kapeaan taloustieteen ihmiskuvaan. Kirjoituksissa ihminen esiintyy elämäänsä merkitystä etsivänä, toisille hyvää tahtovana, oikeaa ja väärää puntaroivana, hengellisenä toimijana. Talouden rakenteita tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten ne heijastelevat ajatuksia yhteisöjen hyvästä elämästä. Tavoitteenamme on rikastuttaa taloutta koskevaa keskustelua tuoreilla näkökulmilla, joissa ihmisen osaan kuuluu paljon muutakin kuin vain osallistuminen talouskasvun tavoitteluun.

Työn merkityksellisyys on nyt pinnalla aina Harvard Business Review’n kannesta suosittuihin TED-puheenvuoroihin, kirjoihin ja artikkeleihin. Tämä kirjoitus avaa, mistä kolmesta tekijästä työn merkityksellisyys koostuu. Miksi käynnissä oleva työn murros tekee työn merkityksellisyyden ymmärtämisestä tärkeätä niin huippuosaajien rekrytoinnissa ja motivoinnissa kuin työelämästä syrjäytyvien tukemisessa? 

Yritykset ottavat yhä enemmän hoitaakseen ennen julkiselle sektorille kuuluneita tehtäviä. Niiden yhteiskunnallinen rooli muuttuu. Samalla muuttuu se, mitä ymmärretään yritysten yhteiskuntavastuulla. Toisen näkemyksen mukaan yritysten on toimittava vastuullisesti, koska se on hyvää bisnestä ja toisen näkemyksen mukaan siksi, että se on jonkin moraalikäsityksen mukaan oikein.

Työelämän spiritualiteetillä tarkoitetaan ihmisen pyrkimystä toteuttaa hänelle merkityksellisiä arvoja, tavoitteita ja kutsumusta työssään. Johtaja ja esimiehet oikeuttavat keskustelun siitä, mikä on organisaation sellainen korkea tavoite, johon jokainen voi sitoutua ja liittyä. Onko spiritualiteetista ratkaisuksi työelämän murroksen ongelmiin?

Sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) uudistusta kuvataan välttämättömäksi huoltosuhteen ja talouden kannalta. Sen luvataan hyödyttävän yksilöä muun muassa valinnanvapaudella ja tehokkuudella. Uudistusta kuitenkin vastustetaan, ja kansalaisten kannatus julkisen sektorin keskeisyyttä painottavalle hyvinvointivaltiolle on edelleen murskaavan vahvaa. Mistä on kyse? 

Mitä on hyvä työelämä? Saako työntekijä olla erehtyväinen? Teologia.fi:n opiskelijatoimitus sai sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan ja Talous ja ihmisen osa -teemanumeron päätoimittaja Anna Seppäsen keskustelemaan muun muassa näistä kysymyksistä. Kuuntele Teologia.fi:n ensimmäinen podcast!