| Riikka Tuori |

Kasvaako antisemitismi nyky-Puolassa?

Polin -museo Varsovassa. Kuva: Riikka Tuori

Antisemitismi on pohjimmiltaan irrationaalinen ideologia, jota on mahdoton tyhjentävästi selittää. Puola on erityisen monimutkainen tapaus: juutalaisia eli historiallisessa Puolassa lähes tuhannen vuoden ajan. Yhteiselo oli usein rauhallista, mutta sitä leimasivat myös vainot ja vahingolliset stereotypiat. Toisen maailmansodan aikaan natsi-Saksa murhasi kolme miljoonaa eli 90 prosenttia Puolan juutalaisesta väestöstä. Tällä hetkellä kansalliskonservatiivisen ja populistisen Laki ja oikeus -puolueen johtamassa Puolassa antisemitististen kannanottojen ja hyökkäysten raportoidaan olevan kasvussa. Historiakäsityksestä on tullut yksi kansallisen identiteetin taistelukentistä, ja erityisen kiivaasti debattia käydään holokaustin uhreista ja tekijöistä.

Juutalaisuudesta viehättynyt Puola

Akateemisesta norsunluutornista tarkastellen juutalaisuus näyttää ”trendaavan” Puolassa. Varsovassa avattiin vuonna 2015 laadukas juutalainen museo POLIN, joka houkuttelee vierailijoita tutustumaan maan pitkään juutalaiseen historiaan. Krakovassa tai Varsovassa vieraileva huomaa heti, kuinka vahvasti lähes huvipuistomaiseksi hiottu juutalainen kulttuuri klezmer-orkestereineen ja košer-ravintoloineen on läsnä. Turisteja saapuu erityisesti Israelista, ja heprean kieltä näkee ja kuulee kaduilla jatkuvasti.

Nykyisin Puolassa elää joidenkin arvioiden mukaan vain noin kaksikymmentuhatta juutalaista, murto-osa holokaustia edeltävästä väestöstä. Silti yliopistoissa opiskellaan innokkaasti maan juutalaista historiaa. Suurimmalla osalla juutalaisuuden, jiddišin tai heprean opiskelijoista ei ole juutalaista perhetaustaa vaan he ilmoittavat kiinnostuneensa aiheesta erottamattomana osana maansa menneisyyttä. Opiskelijat työllistyvät muun muassa turismin alalle mutta myös Puolassa toimiviin israelilaisiin firmoihin, jotka mielellään palkkaavat hepreantaitoisia vastavalmistuneita.

Holokaustin historiakuva Puolassa

Krakova nähtävyyksineen on suosittu turistikohde myös siksi, että se sijaitsee lähellä Auschwitzin tuhoamisleiriä. Monien mielikuvissa natsien julmuudet kytkeytyvät erityisesti Puolaan: Auschwitzista tai Treblinkasta on totuttu puhumaan ”puolalaisina” – eikä saksalaisina – tuhoamisleireinä. Muutama vuosi sitten jopa presidentti Barack Obama kutsui leirejä puolalaisiksi.

Kansallisessa narratiivissa puolalaiset nähtiin joko sankareina tai uhreina, joilla ei ollut roolia juutalaisten kansanmurhassa.

Puolassa vallitsi pitkään yhteisymmärrys siitä, että juutalaisten joukkomurhan tekijät olivat yksinomaan saksalaisia. Myös puolalaiset joutuivat saksalaisten etnisten puhdistusten uhreiksi, sillä moni osallistui vastarintaan tai pelasti henkensä uhalla juutalaisia. Kansallisessa narratiivissa puolalaiset nähtiin joko sankareina tai uhreina, joilla ei ollut roolia juutalaisten kansanmurhassa. Myös kylmän sodan aikainen sensuuri varmisti sen, ettei toisen maailmansodan tapahtumia vuosikymmeniin tutkittu puolueettomasti.

Se, että osa puolalaisista osallistui juutalaisten joukkotuhoon auttamalla natseja omasta halustaan, on edelleen tabu. Tunnetuin ja kiistellyin tapaus on Jedwabnen kylässä vuonna 1941 tapahtunut juutalaisten joukkomurha. Princetonin yliopiston puolalaissyntyisen professori Jan Grossin mukaan Jedwabnen murhaajat olivat paikallisia puolalaisia, jotka eivät toimineet Gestapon käskystä. Samanlaisia oma-aloitteisia pogromeja eli juutalaisiin kohdistuneita väkivaltaisia iskuja tapahtui myös muualla Puolassa sekä sodan aikana että heti sen jälkeen. Hyökkäykset juutalaisia vastaan jatkuivat myöhemminkin: vuonna 1968 Puolan kommunistinen hallinto ”puhdisti” valtion virat epälojaaleiksi julistetuista juutalaisista, ja tuhannet juutalaiset pakenivat maasta.

Laki ja oikeus -puolue ja muistipolitiikka

Vuonna 2015 Puolan johtoon nousi kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue, jonka yhtenä tavaramerkkinä on kontrolloida historiankirjoitusta nationalistisesta näkökulmasta. Tällaisen näkökulman omaksuminen tarkoittaa vääjäämättä sitä, että epämiellyttäviksi koetuista asioista tietoisesti vaietaan. Vuonna 2018 hallitus sääti runsaasti huomiota saaneen lain, jonka mukaan on laitonta julkisesti väittää Puolan kansan kantavan vastuuta natsien rikoksista.

Puolueen näkökulmasta holokausti nähdään haittana kansalliselle imagolle. Akateemisen vapauden kannalta laki on erittäin ongelmallinen, ja moni holokausti-tutkija on kohdannut ankaraa painostusta. Lain säätämisen jälkeen myös Puolan ja Israelin välit ovat kiristyneet, ja osapuolet ovat käyneet kitkerää sananvaihtoa. Israelin ulkoministeri väitti puolalaisten imevän antisemitismin äidinmaidostaan; Puolan presidentin neuvonantaja totesi, että Israel tuntee häpeää juutalaisten sodanaikaisesta passiivisuudesta.

Varsovan yliopiston kirjaston julkisivu. Kuva: Riikka Tuori

Hallitus pitää nykyisin tarkkaa huolta Puolan julkisuuskuvasta: Netflixin tuoreessa juutalaisten joukkotuhoa käsittelevässä dokumentissa nähtiin kartta, joka esitti natsien tuhoamisleirien sijainneen modernin Puolan rajojen sisällä. Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki huomautti – aiheellisesti –, että natsi-Saksan miehittämänä ajanjaksona Puolan valtiota ei ollut olemassa. Netflix korjasi virheen.

Onko antisemitismi nousussa oikeistokonservatismiin kallellaan olevassa Puolassa?

Tilastojen mukaan uuden holokaustilain myötä antisemitismin ja muukalaisvihan ilmaisemisesta on tullut yleisempää. Hallituksen tukemassa mediassa on julkaistu väitteitä, joiden mukaan Puolan ”ulkopuoliset” (eli juutalaiset) tahot pyrkivät estämään Puolaa kertomasta ”totuutta” omasta historiastaan.

Antisemitismillä on joka tapauksessa pitkä, kotoperäinen historia Puolassa. Kansallismielinen oikeisto sekä osa katolisen kirkon papistosta lietsoi antisemitismiä jo ennen toisen maailmansodan syttymistä. Katolinen kirkko on Puolassa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, ja Laki ja oikeus -puolue hyödyntää kirkon vaikutusvaltaa ja kristilliskonservatiivista ideologiaa puolueohjelmassaan. Joidenkin katolisten pappien opetuksissa on yhä avoimen antisemitistisiä vivahteita. Puolueen ja kirkon jakamia viholliskuvia eivät ole pelkästään juutalaiset tai maahanmuuttajat: myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä feministit koetaan ”vieraaksi” uhaksi.

Ikiaikaiset kristillisessä perinteessä viljellyt stereotypiat eivät ole kadonneet mihinkään

2000-luvun alussa journalisti Anna Bikont haastatteli useita puolalaisia teoksessaan The Crime and the Silence, joka käsittelee Jedwabnen joukkomurhan jälkimaininkeja. Haastattelujen perusteella juutalaisvastaiset stereotypiat – esimerkiksi väitteet juutalaisesta salaliitosta ja rikkaudesta – ovat varsin yleisiä. Ikiaikaiset kristillisessä perinteessä viljellyt stereotypiat eivät ole kadonneet mihinkään: sosiaalisessa mediassa keväällä 2019 julkaistuissa kuvissa pääsiäiskulkueeseen osallistuneet lapset hakkasivat ortodoksijuutalaiseksi tyyliteltyä Juudas-nukkea eteläpuolalaisessa kylässä. Osa antisemitistisestä kuvastosta kumpuaa toki ymmärtämättömyydestä: turistikrääsänä myydään esimerkiksi rahasäkkiä kantavia juutalaisfiguureja. Syrjäisemmillä seuduilla muukalaisvihaa ja antisemitismiä voi luonnehtia kouluttamattomuuden seuraukseksi. Nämä ovat samoja seutuja, joista Laki ja oikeus -puolue ammentaa eniten ääniä.

Kaiken kaikkiaan kyse on laajemmasta, koko Eurooppaan vaikuttavasta ilmiöstä: muissakin entisen itäblokin maissa antisemitistisestä vihjailusta on tullut osa normalisoitunutta poliittista retoriikkaa. Puolan lisäksi myös Unkarissa juutalaiset – tai juutalaisiksi vihjaillut hahmot – kuvataan osana salaliittoa, joka on uhka ”aidolle” Unkarille. Laki ja oikeus -puolueen tapaan myös Unkarin Fidesz pyrkii kahmimaan valtaa mediassa ja oikeusistuimissa. Puolassa holokaustin muistoa pyritään hallitsemaan jopa Wikipediassa, jossa kansallismieliset aktivistit ovat muunnelleet holokaustiin liittyviä tietoja liioittelemalla puolalaisten menetyksiä ja vähättelemällä juutalaisten uhrien määrää.

Takana loistava menneisyys?

Kun ensimmäiset juutalaiset keskiajalla saapuivat Puolaan (hepr. Polin), he legendan mukaan ihastuivat näkemäänsä ja totesivat: ”Po lin!” (”Tänne majoitumme!”). Varsovassa avattu juutalainen museo näyttää myös myönteisen puolen Puolan juutalaisten pitkästä historiasta: juutalainen yhteisö oli kerran orgaaninen osa historiallista Puolaa. Vuoden 2019 kirjallisuuden nobelisti Olga Tokarczukin romaaneissa aistii mykistävän tyhjyyden, jonka murhatut juutalaiset jättivät jälkeensä puolalaiseen yhteiskuntaan. Harvalla puolalaisella on enää juutalaisia ystäviä. Antisemitismin kasvun myötä vaarana on, että juutalaiset luokitellaan jälleen kerran uhkaaviksi ulkopuolisiksi, jotka eivät ikinä voi kuulua kansakuntaan, ”meihin”.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Bikont, Anna. The Crime and the Silence: Confronting the Massacre of Jews in Wartime Jedwabne. New York: Farrar, Straus and Giroux, 2015.

Gross, Jan T. The Neighbours: The Destruction of the Jewish Community in Jedwabne, Poland. New Jersey: Princeton University Press, 2001.

Hoffman, Eva. Hearing Poland’s Ghosts. The New York Review of Books, March 22, 2018.

Hundert, Gershon: Jews in Poland-Lithuania in the Eighteenth Century: A Genealogy of Modernity. Berkeley: University of California Press, 2004.

Lipstadt, Deborah: Antisemitism Here and Now. New York: Schocken Books, 2019.