Artikkelit

Kuolemanrajakokemuksille on esitetty nykytieteen pohjalta erilaisia psykologisia ja aivotoiminnallisia selityksiä. Samalla sivutaan kysymystä tietoisuuden luonteesta. Usein kokemukset ovat myös luonteeltaan syvästi hengellisiä. Yhtä yleisesti hyväksyttyä, tieteeseen tukeutuvaa selitystä kuolemanrajakokemuksille ei ole.

Uudet suruteoriat korostavat rituaaleja ja yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisen surun malleissa sureva saa tukea läheisiltään ja pystyy myös muistelemaan kuollutta ja tarvittaessa jopa muokkaamaan suhdetta häneen.

Teologia.fi: ja Teologinen Aikakauskirja valottavat uudessa yhteisteemanumerossaan reformaatiota ajallisesti pitkänä ja laajana uskonnollisena, yhteiskunnallis-poliittisena ja kulttuurisena muutoksena.

Yleisestä arkitiedosta poiketen reformaatio ei säilyneiden käsikirjoitusten perusteella muuttanut jumalanpalvelusmusiikkia kansankieliseksi yhtäkkiä, vaan dominikaaniset sävelmät kaikuivat suomalaisissa kirkoissa vielä 1600-luvulla.

Martti Luther ei ollut omasta mielestään riidassa katolisen kirkon kanssa, vaan näki itsensä sen uskollisena poikana. Sitäkin rajummin hän hyökkäsi paavia ja koko paavi-instituutiota vastaan.

Reformaatio on luonut Suomeen normeja, joiden sitovuudesta emme edes juurikaan keskustele. Sen jäljet nyky-yhteiskunnassa ovat kuin kissankarvat villakankaisessa nojatuolissa. Niitä ei saa pois millään.

Var reformatorn och trons hjälte även en antisemit?

Miksi opit voivat muuttua, mutta dogmit eivät?

Laajamittainen avustamistyö on poliittista. Etenkin ihmisoikeuksien puolustaminen lisää tarvetta ymmärtää avustustoimintaa myös moniulotteisten poliittisten teorioiden ja teologioiden näkökulmista.

Martti Luther ei ehkä koskaan naulannut teesejä Wittenbergin linnankirkon oveen. Onko tällä tiedolla merkitystä reformaation historian ymmärtämiselle? Vastaus riippuu siitä, mitä reformaatiolla ymmärretään.

Sitä mukaa kun ympäristöongelmat ovat pahentuneet ja ympäristöliikehdintä laajentunut, on myös reformaattorien luontoajattelua nostettu uudelleen esiin ja arvioitu kriittisesti. Nykypäivänä luterilaisesta ympäristötoiminnasta ja niin sanotusta ekoteologiasta on ehtinyt syntyä monenlaisia muotoja.

Tänä päivänä luterilaiset kirkot ovat pääosaltaan ekumeenisesti aktiivisia ja avoimia dialogiin eri kristillisten perinteiden kanssa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on aktiivinen ekumeeninen toimija lukuisissa eri organisaatioissa.

Nykyinen luterilaisuus on huomattavasti väljempää kuin se, joka aluksi syntyi. Läheskään aina ei ole helppoa sanoa, mikä ilmiö on vaikuttanut luterilaisuuteen ulkoa päin ja mikä taas on kasvanut luterilaisuuden sisältä.

Vaikka viisauden salaisuutta on länsimaissa metsästetty jo antiikista, kysymys siitä, mitä viisaus ”oikeasti on”, tuntuu yhä liukkaasti lipeävän otteesta. Miksi yhteisymmärrys aiheesta ei ota syntyäkseen?

Mihin viisaus katosi tieteestä ja teologiasta akateemisena oppiaineena – ja mistä sen voisi löytää?

Kirjaesittelyssä: Ricca Edmondson: Ageing, Insight and Wisdom. Meaning and practice across the lifecourse. Bristol: Policy Press, 2015.

Mitä, miten ja missä viisautta tutkitaan? Entä mitkä ovat viisauden tutkimisen haasteet ja ulottuvuudet?

Teoreettisen ja akateemisen viisauden ohella ”teologia” voidaan ymmärtää myös käytännölliseksi viisaudeksi, teonsanaksi, jolla tarkoitetaan käytännön ja teorian yhteensovittamista.