Ajankohtaista

Shiialaisuudessa Koraanin tulkinnalla on pitkät perinteet, mikä on jopa monille islamin tutkijoille huonosti tunnettua. Vaikka tulkintaeroja on ollut ja on edelleen shiiojen ja muiden suuntauksien välillä, erot eivät ole ehkä niin suuria kuin monet saattavat luulla.

Jutta Jokirannan ja Nina Nikin toimittama Suomen Eksegeettisen Seuran tuore julkaisu koostuu erilaisista artikkeleista, jotka johdattavat lukijaa tutustumaan eri aikakausien ja uskontojen käsityksiin pyhistä teksteistä.

Jeesuksen käyttämät vertaukset ovat laajasti tunnettuja, tulkittuja ja siteerattuja. Professori Lauri Thurénin ja tutkijatohtori Niilo Lahden tutkimusryhmä selvittää Jeesuksen vertausten argumentaatiota, retoriikkaa ja tulkintahistoriaa.

Jonna Ojalammin väitöskirja tarjoaa aineistoa keskusteluun siitä, miten puolison psyykkinen sairaus näkyy puolisoiden elämänkatsomuksessa ja parisuhdesitoutumisessa.

Karjalan teologinen seura (KTS) järjestää 14–15.2.2022 kaikille avoimen verkkosymposiumin, jonka teemana on totuus.

TM Mira Ruokolainen tutki maisterintutkielmassaan islamin kategorian taktisuutta Krimin miehityksen yhteydessä. Käsityksiä erilaisten islamin muotojen yhteensopivuudesta venäläisen identiteetin kanssa käytetään ohjaamaan, harhauttamaan, rajoittamaan ja eristämään väestönosia.

Kolmen uskonnon keskustelun teemana oli ”Millainen on hurskas ihminen?”. Tällä kertaa osallistujina oli korkeakouluopiskelijoita.

Kristinusko ja juutalaisuus ovat pikemminkin läheisiä sisaruksia kuin äiti ja tytär. Tähän tapaan dialogiin johdattaa kokoelman ensimmäinen artikkeli.

Teologian maisteri Anne Heikkinen perehtyi maisterintutkielmassaan palestiinalaiseen kontekstuaaliseen teologiaan. Kontekstuaalisessa teologiassa tarkastellaan teologian yhteyksiä ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Kolmen uskonnon keskustelu kokosi toistakymmentä ihmistä yhteen keskustelemaan hyvän tekemisestä.

Koronaviruspandemia paljasti, että ruoka-apu on enemmän kuin sosiaalinen tapahtuma. Sen kova ydin on aineellinen avun tarve, jota ei sulateta yhteisöllisyydellä. Ruoka-apu ei ole vastaus, vaan kehotus parantaa heikossa asemassa olevien tilannetta.

1800-luvulla vastuu isorokkorokotuksista jäi papeille ja lukkareille, joiden piti sekä hoitaa rokottaminen että perustella sen tarpeellisuus. Rokottamisen historia osoittaa, että jotkut kysymykset ovat samoja ajasta riippumatta.

Seurakuntatyön nopeaa sopeutumista korona-arkeen kuvaa hyvin Kuopion hiippakunnan piispan Jari Jolkkosen kuvaus: kokoontumisrajoitusten tullessa voimaan torstaina, pääosin seurakunnat striimasivat jumalanpalveluksia sunnuntaina.

Kokoontumisrajoituksista johtuen Suomen ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset siirtyivät pääasiallisesti verkkoon. Tällä oli vaikutuksensa kirkon jäsenten kokemuksiin yhteydestä ja kirkon jäsenyydestä.

Ihmisoikeudet tulevat näkyviksi yleensä vasta kun niiden toteutumisessa on ongelmia. Näin kävi myös globaalin koronapandemian myötä, mutta joidenkin ihmisten kohdalla korona ei muuttanut mitään.

Keväällä 2020 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa elettiin oudossa tilanteessa. Kirkkovuoden suurin juhla oli käsillä, ja jumalanpalvelukset toimitettiin suljetuin ovin – seurakuntalaiset osallistuivat niihin striimien tai tallenteiden välityksellä.

Korona herättää helposti järkytyksen, joka taas ilmenee kysymyksinä: onko pandemialla merkitystä? Miksi se tapahtui? Voiko maailmaan luottaa? Pahan ongelma koskee maailman merkitystä.

Hautajaiset ja niihin liittyvät rajoitukset ovat nousseet korona-aikana otsikoihin suomalaisessa mediassa. Hautajaisiin osallistuneiden kirjeissä korostuu sosiaalisen läheisyyden tarve poikkeusaikana.