Pääkirjoitus: Suomalainen uskonnollisuus – pysyvyyttä ja murroksia

Muutosvauhti on 2000-luvulla kiihtynyt suomalaisessa uskonnollisuudessa. Niin yksilöiden uskonnollisuuden kuin uskonnollisiin yhteisöihin kiinnittymisen osalta kokonaiskuva on hyvinkin erilainen kuin vuosituhannen alussa. Mikä on pinnalla suomalaisen uskonnollisuuden muutoksissa juuri nyt?
Tässä teemanumerossa tarkastellaan moniulotteisesti suomalaista uskonnollisuutta ja siinä tapahtuneita muutoksia. Historiallista kaarta piirtävä Sini Mikkolan artikkeli analysoi, millä tavoin luterilaisuuden rooli on Suomessa muuttunut 1500-luvulta tähän päivään. Millainen rooli on ollut kulttuurisilla ja maantieteellisillä tekijöillä? Artikkeli kuvaa myös sitä, mitä uutta luterilaisen kirkon tämänhetkisessä asemassa voidaan nähdä.
Ajankohtaisen varautumisen teema kytkeytyy myös teologiaan. Eksistentiaalisen varautumisen käsitteen avulla on tarkasteltu niitä tilanteita, joissa yksilöt, yhteisöt ja organisaatiot nyt uudella tavalla hahmottavat rooliaan. Tiia Liuski syventyy artikkelissaan kysymykseen siitä, miten eksistentiaalisen ulottuvuuden eri tasoja voidaan arjen työssä käsitellä moninaisessa katsomuksellisessa ympäristössä sotilaspappien arjessa, osana maanpuolustusta.
Useampi kuin joka kymmenes asukas Suomessa on syntynyt ulkomailla, mutta kuva tämä ryhmän uskonnollisesta maailmasta on vielä epätarkka. Tuomas Martikainen hahmottaa artikkelissaan kokonaiskuvaa maahanmuuttajien uskonnollisuudesta: taustayhteisöistä, kiinnittymisestä yhteisöihin ja arkisesta uskonnollisuudesta – tai uskonnottomuudesta. Ajankohtainen kysymys on, millaisia uusia yhteisöjä maahanmuuton myötä syntyy.
Kieliryhmien välisiin uskonnollisuuden eroihin puolestaan pureutuvat Weiqian Xia ja Jan Saarela. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu suomen- ja ruotsinkielisten välisiä eroja niin sosioekonomisessa tilanteessa kuin hyvinvoinnissakin, mutta miltä näyttää tilanne uskonnollisuuden suhteen? Millainen rooli on paikallisella kiinnittymisellä? Artikkeli tarkastelee kysymystä 1970-luvulta nykypäivään.
Viime vuosien tutkimushavainnot yllättävistä muutoksista eri sukupuolten uskonnollisuudessa avaa kysymyksen siitä, millaisia uskonnon ulottuvuuksia naiset ja miehet korostavat. Erityisesti uushenkinen kenttä on näyttäytynyt suositumpana naisilla. Jussi Sohlberg esittelee artikkelissaan esoteeristen ja uushenkisten käytänteiden yleisyyttä eri ikäryhmissä. Tiina Mahlamäen artikkeli syventyy naisten kansanomaisen henkisyyden muotoihin, joiden avulla tavoitellaan arjen lumoa sekä henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Artikkeli avaa käsitystä siitä, millä tavoilla uushenkiset rituaalit muodostuvat osaksi arkista elämää sekä sitä, miten uushenkisyyden kenttä sukupuolittuu.
Jenni Spännärin artikkeli puolestaan kysyy, millaisia merkityksiä uskonto saa miehen elämänkaaren eri vaiheissa. Millaisista muodoista ja lähteistä mies etsii merkitystä elämälleen elämän kehysten muuttuessa, esimerkiksi eläköityessä, kun ammatillinen rooli jää sivuun?
Tiina Parkkisen artikkeli tarkastelee uskonnottomien nuorten ja nuorten aikuisten ajattelumaailmaa: miten uskonnottomuus ilmenee arkielämän tilanteissa, suhteessa uskontoon ja uskonnollisiin instituutioihin. Artikkeli avaa myös uskonnottomuuden merkityksiä identiteettinä.


