Monimuotoistuva Suomi – maahanmuuttajien uskonnollisuus

Maahanmuuton kasvun ja globalisoitumisen myötä Suomessa on monien maailman uskontojen kannattajia. Suurimmat uskonnot maahanmuuttajien parissa ovat kristinusko ja islam. Muuttajissa on myös paljon uskonnottomia ja pienempien uskontojen edustajia.
Kansainvälinen muuttoliike
YK tilastoi kansainväliseksi muuttajaksi henkilön, joka asuu pysyväisluontoisesti synnyinmaansa ulkopuolella. Näkökulmasta riippuen hän on joko maasta- tai maahanmuuttaja. Vuonna 2024 maailmassa arvioitiin olevan 304 miljoonaa kansainvälistä muuttajaa, eli 3,7 prosenttia maailman väestöstä. Euroopassa maahanmuuttajia arvioitiin tuolloin olevan 94 miljoonaa, eli 13 prosenttia alueen väestöstä.
Tyypillisesti suurimmat muuttajaryhmät tulevat lähialueilta. Viime vuosikymmeninä kansainväliset muuttoliikkeet ovat globalisoituneet, eli muuttajia tulee aikaisempaa laajemmalta alueelta. Sen ovat mahdollistaneet edullisemmat liikenneyhteydet ja – hieman paradoksaalisesti – yleinen vaurastuminen, sillä muutto vaatii resursseja. Globalisoituminen on johtanut maahanmuuttajaväestöjen kasvaneeseen kielelliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen diversiteettiin.
Maahanmuutto Suomeen
Maahanmuutto Suomeen alkoi kasvaa 1990-luvun alussa. Matalasta lähtötasosta johtuen maahanmuuttajaväestön koko pysyi pitkään pienenä verrattuna läntisen Euroopan maihin. Sittemmin ero on pienentynyt.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2025 Suomessa asui 614 401 ulkomailla syntynyttä, eli useampi kuin joka kymmenes maan asukas. Jos lisäksi huomioidaan maahanmuuttajien Suomessa syntyneet lapset, niin luku kasvaa yli 200 000 hengellä. Maahanmuuttajista valtaosa asuu pääkaupunkiseudulla ja muilla suurilla kaupunkiseuduilla.
Maahanmuuttajista on 51 prosenttia Euroopasta, 33 prosenttia Aasiasta ja 9 prosenttia Afrikasta. Muualta tulleiden osuus on varsin pieni. Suurimmat lähtömaat ovat Venäjä, Viro, Ruotsi ja Ukraina, jotka ovat yli kolmannes kaikista maahanmuuttajista. Kaikkiaan maahanmuuttajia on syntyjään lähes 190 eri valtiosta.
Kirkot, moskeijat ja temppelit
Maahanmuutto liittyi aiemmin eräiden suomalaisten uskontokuntien historiaan, kuten tataarimuslimeihin, juutalaisiin, katolisiin ja osaan ortodokseista. Suurempi muutos alkoi kuitenkin viime vuosikymmeninä. Nyt Suomessa on jo satoja kristillisiä seurakuntia, joissa on ainakin yksittäisiä maahanmuuttajajäseniä, harvemmissa lähes ainoastaan heitä.
Myös muiden uskontojen yhteisöjen ja heidän tilojensa määrä on kasvanut. Moskeijoiden määrä on kasvanut nopeasti ja niitä lienee jo toista sataa. Lisäksi on sikhien gurdwaroja sekä buddhalaisia ja hindulaisia temppeleitä. Myös muilla uskonnoilla on toimintaa, vaikka omia kiinteistöjä on vasta harvalla.
Tällä hetkellä tutkimuksessa ei ole tarkkaa käsitystä maahanmuuttajien yhteisöllisen toiminnan kaikesta laajuudesta Suomessa, mutta olemassa olevan tiedon mukaan on perusteltua olettaa, että maassa toimii useita satoja paikallisia uskonnollisia yhteisöjä, joissa on maahanmuuttajajäseniä. Tämä kuva varmasti täydentyy lähivuosina.

Maahanmuuttajien uskonnollinen jäsenyys ja tausta
Suomessa on saatavilla tieto evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkon ja rekisteröityneiden uskonnollisten yhdyskuntien jäsenistä syntymämaan mukaan. Ulkomailla syntyneistä 16 prosenttia oli jonkin näistä jäsen vuonna 2023, kun koko väestön jäsenyysluku oli 72 prosenttia. On perustelua olettaa maahanmuuttajien uskonnollisen kuulumisen olevan alitilastoitua, sillä suuri osa maailmaa on Suomea uskonnollisempaa.
Olen yhdessä Teemu Pauhan kanssa laatinut arvion maahanmuuttajien uskonnollisesta taustasta vuosilta 1990–2019, jossa Suomessa asuvaa ulkomailla syntynyttä väestöä arvioidaan heidän lähtömaansa tilanteen mukaan. Arviomme mukaan vuonna 2019 hieman yli 40 prosentilla oli kristillinen tausta, vajaalla neljänneksellä islamilainen tausta ja viidenneksellä uskonnoton tausta. Muiden ryhmien osuus oli pieni.
Arviomme haasteena on, että kansainväliset muuttajat ovat valikoitunut ryhmä. He ovat usein nuoria aikuisia, joiden uskonnollisuus saattaa erota lähtömaan yleisestä tilanteesta. Lisäksi vainotut uskonnolliset vähemmistöt ovat yliedustettuja eikä arviomme pysty huomioimaan mahdollista Suomessa tapahtunutta uskonnollista muutosta.
Uskonnollisuuden jatkuvuudet vai muutokset
Maahanmuuttajien uskonnollisuuden muutoksista on tehty Euroopassa jonkin verran kyselytutkimuksia, mutta laajoja yleistyksiä on toistaiseksi vaikea tehdä. Suomessa asiaa on tiedusteltu muutamassa kyselytutkimuksessa. Keväällä 2026 toteutetussa vieraskielisten uskonnollisuuskyselyssä saimme tarkennusta aikaisempiin tietoihin.
Kysely koski arabian-, englannin-, kiinan-, farsin-, ukrainan- ja venäjänkielistä aikuisväestöä, joista suurin osa oli ulkomailla syntyneitä. Näiden kuuden kielen puhujia oli Suomessa vuonna 2025 yhteensä 277 737, joka oli 43 prosenttia kaikista vieraskielisistä. Lisäksi kyselytutkimuksessa oli mukana kaikkien vieraskielisten verrokkiryhmä. Kysely oli rajattu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Tampereen vieraskielisille asukkaille, joissa asuu 52 prosenttia koko maan vieraskielisestä väestöstä.
Kristittyjen osuus kyselyyn vastanneista oli 28 prosenttia ja muslimeita oli 18 prosenttia. Aineisto osoittaa uskonnottomuuden olevan varsin yleistä monissa maahanmuuttajaryhmissä. Koko aineistossa yhteensä 42 prosenttia kertoi, ettei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Tosin osuus vaihteli 15 ja 78 prosentin välillä ryhmien kesken. Uskonnolliseksi itsensä määritteli vajaat 40 prosenttia, kuten myös ei-uskonnolliseksi. Uskonnollisin ryhmä olivat arabiankieliset, joista reilu puolet määritteli itsenä niin. Kiinan- ja farsinkielisistä vain viidennes näki itsensä uskonnollisina.
Vaikka aineiston tarkempi analyysi on tätä kirjoitettaessa vielä kesken, niin tähänastisten tulosten mukaan maahanmuuttajien uskonnollisuus asettuu jonnekin jäsentilastojen ja arvioidun uskonnollisen taustan välimaastoon. Tämä antaa viitteitä niin maahanmuuttajaväestön maallistumisesta kuin uskonnon merkityksen osittaisesta säilymisestä Suomessa.
Monen uskonnonharjoitus jää kuitenkin yksityiseksi ja he mahdollisesti osallistuvat oman uskonnollisen, kansallisen tai etnisen ryhmän suurempiin juhlapyhiin.
Tulevaa kohti
Suomeen muualta muuttaneet ovat siis menneet jossain määrin mukaan jo entuudestaan olemassa olleisiin yhteisöihin. Lisäksi he ovat perustaneet lukuisia uusia yhteisöjä. Monen uskonnonharjoitus jää kuitenkin yksityiseksi ja he mahdollisesti osallistuvat oman uskonnollisen, kansallisen tai etnisen ryhmän suurempiin juhlapyhiin.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että uskonnon merkitys ei ole erityisen suuri monelle maahanmuuttajalle. Maallistunut suomalainen yhteiskunta sekularisoi myös muualla tulleita. Tämä ei ole yllättävää, sillä kautta aikojen maahanmuuttajien integraationtutkimuksessa on korostettu vastaanottavan yhteiskunnan merkitystä: seura tekee kaltaisekseen.
Kaikkia tämä ei kuitenkaan koske ja uskonnon merkitys säilyy osalle. Tarkempi käsitys asiasta on vasta muotoutumassa ja eurooppalaiset tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia. Vaikuttaa siltä, että kehitys vaihtelee lähtömaan, asuinmaan ja uskontokunnan mukaan.
Lopuksi
1990-luvulta alkanut maahanmuuton kasvu näkyy historiallisena käännekohtana, jolloin maailman uskonnollinen diversiteetti kotiutui Suomeen aikaisempaa laajemmin. Nykyhetken perspektiivistä näyttää siltä, että maahanmuuton kasvu koskettaa kristillisiä kirkkoja, islamia, buddhalaisuutta, hindulaisuutta ja useampaa muuta pienempää uskontoa.
Maahanmuuttajien uusien yhteisöjen synty on kuitenkin vasta alkua. Vähitellen maahanmuuttajien lasten ja lastenlasten uskonnolliset intressit alkavat muokata nyt vielä uudehkoja yhteisöjä. On paljon mahdollista, että osa yhteisöistä kuihtuu pois, kun taas toisista syntyy pitkäaikaisia uskonnollisia vähemmistöjä. Kasvanut uskonnollinen monimuotoisuus on silti tosiasia.
Kirjoittaja
Linkit ja kirjallisuus
Pauha, Teemu ja Tuomas Martikainen. Arvio maahanmuuttotaustaisen väestön uskonnollisesta jakaumasta Suomessa vuosina 1990–2019. Teologinen Aikakauskirja, 127:1 (2022).
Vieraskielisten kaupunkilaisten uskonnollisuus 2026. Kyselyaineisto. Tilaajat: Espoon, Helsingin, Tampereen ja Vantaan seurakuntayhtymät, Kirkkohallitus ja Kirkon tutkimus. Aineistonkeruu: Taloustutkimus. Jakelu: Kirkon tutkimus.

