Pro gradu -tutkielma: Kestävä kehitys johtaa yritykset ihmiskeskeiseen ympäristöasenteeseen
Sosiaalietiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielmani käsittelee suomalaisten pörssiyritysten ympäristöasenteita. Lähdeaineistona käytin yritysten julkaisemia ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportteja. Niiden analysoinnissa käytin apuna länsimaisten ympäristöasenteiden kolmijakoa ihmis-, tekniikka- ja luontokeskeisiin ympäristöasenteisiin. Analyysin perusteella yritysten asenne ympäristöön on pääasiassa ihmis- tai tekniikkakeskeinen. Yksi lähdeaineistossa toistuvista teemoista on kestävä kehitys. Se tarkoittaa, että nykyhetken tarpeet pyritään tyydyttämään kestävällä tavalla, joka ei vie tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta toteuttaa omia tarpeitaan. Näyttää siltä, että tätä periaatetta seuraamalla yritykset asennoituvat ympäristöön ihmis- ja tekniikkakeskeistesti.
Yritysten ympäristöasenne painottuu ihmis- ja tekniikkakeskeisyyteen
Tutkin pro gradu -tutkielmassani niiden suomalaisten pörssiyritysten ympäristöasenteita, jotka toimivat energian, perusteollisuuden tai yhdyskuntapalveluiden toimialaryhmissä. Käytin lähdeaineistona yritysten julkaisemia ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportteja. Tutkimusmetodina oli systemaattinen analyysi, joka tarkoittaa käsitteiden ja väitelauseiden analysointia ja johtopäätösten tekemistä analyysin perusteella. Ympäristöasenteet voidaan jakaa ihmiskeskeisiin, tekniikkakeskeisiin ja luontokeskeisiin asenteisiin. Käytin tätä jaottelua analyysin apuna. Asenteella tarkoitetaan suhteellisen pysyvää arviota tai toimintavalmiutta suhteessa ympäristöön.
Lähdeaineiston perusteella yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraporteissa toistuu kolme teemaa: kestävä kehitys yritystoiminnassa, taloudelliseen menestykseen ja ympäristön hallitsemiseen liittyvät kysymykset sekä yritystoiminnan ympäristövaikutukset. Näiden perusteella yritysten asenne ympäristöön on pääasiassa ihmis- ja tekniikkakeskeinen. Tässä artikkelissa tarkastelen lyhyesti länsimaisia ympäristöasenteita sekä kestävän kehityksen periaatetta. Lisäksi käsittelen sitä, millainen asenne niillä yrityksillä on ympäristöön, jotka ovat omaksuneet kestävän kehityksen yhdeksi toimintansa lähtökohdista.
Yritysten yhteiskuntavastuu on tullut tärkeämmäksi
Yritysten ympäristövaikutuksiin on alettu kiinnittää huomiota aiempaa enemmän. Niiden odotetaan raportoivan säännöllisesti toimintaansa liittyvistä ympäristökysymyksistä. Yritysten yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan vastuun kantamista yritystoiminnan vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan ja yrityksen sidosryhmiin. Yhteiskuntavastuu jaetaan tavallisesti kolmeen osa-alueeseen. Nämä ovat taloudellinen, ympäristö- ja sosiaalinen vastuu. Taloudellisen raportoinnin rinnalle on muodostunut yhteiskuntavastuun raportointikäytäntö, joka on toistaiseksi yrityksille vapaaehtoista.
Länsimaisten ympäristöasenteiden kolmijako
Länsimaisessa aatehistoriassa voidaan erottaa pääasiassa kolme erilaista ympäristöasennetta (ks. esim. Vilkka 2003). Niissä liitetään arvoja joko ihmisiin, tekniikkaan ja talouteen tai luontoon. Ihmiskeskeisessä ympäristöasenteessa luonnon ja eläinten kohtelua rajoittavat vain ihmisten keskinäiset suhteet. Luontoa ja eläimiä ei pidetä moraalisesti huomioon otettavina olentoina, joten ihmisillä ei ole niitä kohtaan mitään velvollisuuksia. Joidenkin tutkijoiden mukaan nykyinen ympäristötuho johtuu siitä, että luonnon ajatellaan olevan luotu vain ihmistä varten. Olennaista ihmiskeskeisessä ympäristöasenteessa on, että kaikki arvot liittyvät ihmisiin. Luonto on arvokas vain, koska ihmiset pitävät siitä. Luonnolla on arvoa vain siinä määrin, kun se tyydyttää ihmisten tarpeita. Toisaalta luonnon vahingoittaminen on perusteltua kieltää, koska se tuottaa vahinkoa ihmisille ja rikkoo muiden ihmisten oikeuksia nauttia puhtaasta luonnosta. Ihmiskeskeinen ympäristöasenne on aatehistorian perusteella yleisin.
Tekniikkakeskeiseen asenteeseen kuuluu, että luonto nähdään raaka-aineena ja välineenä ihmisen päämäärien saavuttamiseksi. Luonto nähdään käytettävänä ja hoidettavana resurssina. Ihminen ei saa väärinkäyttää luontoa, mutta toisaalta se on ihmisen palveluksessa. Kristinuskoa on kritisoitu siitä, että sen voidaan ajatella vaikuttaneen erityisesti tieteellis-teknisen kulttuurin syntymiseen. Luonnon tehokas käyttäminen edellyttää sen muokkaamista, ja ihmisen tehtävä on olla herra ja hallitsija. Luontoa voidaan ymmärtää luonnonlakien kautta ja muuttaa teknologialla. Luonnolla ja eläimillä on välineellinen rooli, käyttöarvo. Ympäristöongelmat yritetään ratkaista teknisillä puhdistus- ja kierrätysmenetelmillä tai ympäristömyötäisellä valmistustekniikalla.
Luontokeskeisellä ympäristöasenteella tarkoitetaan luonnon kunnioittamista sinänsä arvokkaana ja itseisarvoisena. Luonnon ja sen ei-inhimillisten olentojen hyvinvointi otetaan huomioon joko yksilöinä tai kokonaisina ekosysteemeinä, tai ylipäätään sen vuoksi, että ne ovat eläviä. Luontokeskeiseen asenteeseen kuuluu elämän kunnioittamisen periaate. Kaikilla elävillä olennoilla on itseisarvo, joka ansaitsee kunnioitusta. Ihmisten tulisi olla velvollisia suojelemaan ja edistämään luonnonvaraisten kasvien ja eläinten hyvää niiden itsensä vuoksi. Jokainen olio on luontaisesti arvokas. Ympäristöasenteiden kolmijako ihmis-, tekniikka- ja luontokeskeiseen asenteeseen ei ole yksiselitteinen, vaan asenteet sekoittuvat käytännössä, eikä yksikään niistä esiinny välttämättä puhtaana.
Kestävän kehityksen käsite
Lähes kaikissa analysoimissani yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraporteissa puhuttiin kestävästä kehityksestä. Käsite tuli mukaan ympäristökeskusteluun vuonna 1987, kun Yhdistyneiden Kansakuntien asettama niin kutsuttu Brundtlandin komissio julkaisi raporttinsa. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan Brundtlandin komission määritelmän mukaan kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.
Määritelmän avainkäsitteitä ovat tarpeet, joilla tarkoitetaan erityisesti etusijalle asetettavia maailman köyhien perustarpeita. Kestävän kehityksen määritelmään liittyy myös ajatus rajoituksista, joita nykyiset teknologiat ja yhteiskuntajärjestelmät asettavat luonnon kyvylle tyydyttää nykyiset ja tulevaisuuden tarpeet. Komission mukaan talouden ja yhteiskuntakehityksen päämäärät olisi määriteltävä kestävän kehityksen mukaisiksi kaikissa maissa. Brundtlandin komission määritelmän mukaan ihmisen tarpeiden ja toiveiden täyttäminen on asetettu kestävän kehityksen päätavoitteeksi. Tarpeet pyritään tyydyttämään kasvattamalla tuotantokykyä ja turvaamalla samalla kaikille tasaveroiset mahdollisuudet.
Luonnonvarojen käyttö ja kestävä kehitys
Talouskasvu ja kehitys vaikuttavat ekosysteemeihin, eikä niitä kaikkia voida säilyttää koskemattomina. Uudistuvia luonnonvaroja on käytettävä uudistumisen ja luonnollisen kasvun antamissa puitteissa. Mineraaleja ja fossiilisia polttoaineita olisi kierrätettävä ja käytettävä säästeliäästi niin, etteivät ne lopu ennen korvaavien vaihtoehtojen löytämistä. Kestävän kehityksen periaatteisiin kuuluu, että uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus sulkee pois mahdollisimman vähän valintavaihtoehtoja tulevaisuudessa.
Kestävä kehitys on muutoksien sarja, johon kuuluu luonnonvarojen hyödyntäminen, sijoitusten kohdentaminen, teknologisen kehityksen suunta ja hallinnolliset muutokset. Niiden kaikkien on oltava sopusoinnussa ja edistettävä nykyisten ja tulevien sukupolvien kykyä täyttää ihmisten tarpeet ja toiveet. Näin ollen kehitystä on muutettava vähemmän raaka-aine- ja energiavaltaiseksi sekä vaikutuksiltaan oikeudenmukaisemmaksi. Kestävässä kehityksessä otetaan huomioon myös muita kuin taloudellisia tarpeita ja hyvinvoinnin ehtoja kuten koulutus, terveys, puhdas ilma ja vesi sekä kaunis luonto.
Kestävän kehityksen periaatteen mukaan luonnonsuojelua ei perustella vain kehitystarpeilla, vaan sitä pidetään moraalisena velvollisuutena muuta elämää ja tulevia sukupolvia kohtaan. Laajasti ymmärrettynä kestävä kehitys tähtää siihen, että niin ihmisten keskinäinen kuin ihmiskunnan ja luonnonkin välinen sopusointu lisääntyisi. Näin määriteltynä kestävä kehitys tukee erityisesti ihmiskeskeistä asennetta ympäristöön. Tärkeimpänä tavoitteena pidetään nykyisten ja tulevien ihmissukupolvien tarpeiden täyttämistä kehittämällä tekniikkaa ja käyttämällä luonnonvaroja säästeliäämmin.
Kestävän kehityksen periaate vaikuttaa ympäristöasenteeseen
Kestävä kehitys edistää nykyisten ja tulevien ihmissukupolvien elämää. Eläin- ja kasvilajeja ei pidetä samanarvoisina kuin ihmisiä. Kestävä kehitys näkyy myös luonnonvarojen käytössä raaka-aineena. Niitä käytetään kestävämmin ja tehokkaammin, jotta ne riittäisivät pidempään. Tutkielmassa analysoimistani raporteista ei selviä, onko raaka-aineiden käytön taustalla muu motiivi kuin ihmisten ja yrityksen hyötyminen taloudellisesti. Luonnonvarojen käyttötapoja perustellaan usein vain kestävän kehityksen periaatteeseen vetoamalla.
Yritykset raportoivat toiminnastaan aiheutuvista jätteistä sekä päästöistä ilmaan, veteen ja maahan. Tämä liittyy myös kestävän kehityksen periaatteisiin: tavoitteena on puhtaan ympäristön jättäminen seuraaville sukupolville. Yritysten ympäristöasenteeseen heijastuu kestävän kehityksen periaatteiden noudattaminen, toiminnalle asetetut tavoitteet, luonnonvarojen käyttö ja asiakkaiden toiveisiin vastaaminen. Yritykset pyrkivät suojelemaan luontoa tuleville sukupolville, kehittämään ympäristömyötäisempiä tuotteita, käyttämään luonnonvaroja kestävällä tavalla ja hallitsemaan päästöjen ja jätteiden syntymistä teknisillä ratkaisuilla sekä kierrätyksellä. Tämän vuoksi kestävän kehityksen ympäristöasenne on ihmiskeskeinen, mutta siinä on myös tekniikkakeskeisen ympäristöasenteen piirteitä.
Kirjoittaja Suvi Kava on teologian maisteri, jonka sosiaalietiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Taloudellinen menestys etusijalla: suomalaisten pörssiyritysten ympäristöasenteita” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2007. Työn voi lukea kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston E-thesis-palvelusta. Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071387.
Kirjallisuutta
Hakala, Harri & Välimäki, Jari: Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. Helsinki: Gaudeamus. 2003.
Heiskanen, Eva (Toim.): Ympäristö ja liiketoiminta. Helsinki: Gaudeamus. 2004.
Niskala, Mikael & Tarna, Kaisa: Yhteiskuntavastuun raportointi. Helsinki: KHT-Media Oy. 2003.
Veikkola, Juhani: Yhdessä luomakunnan kanssa. Sarja A N:o 60. Kirkon tutkimuskeskus. Pieksämäki. 1992.
Vilkka, Leena: Ympäristöetiikka. Vastuu luonnosta, eläimistä ja tulevista sukupolvista. Yliopistopaino, Helsinki. 2003.