Teema

Viime aikoina luonnontieteilijät ovat esittäneet hypoteeseja uskonnon synnystä ja funktiosta. Olisi tärkeää, että humanistit työskentelisivät yhdessä luonnontieteilijöiden kanssa yhteisen tiedon lisäämiseksi.

Meemin käsite on peräisin kulttuurievoluutioteoriasta, jossa sitä käytetään vastineena geenille. Tässä artikkelissa pohditaan, voiko Raamattua pitää meeminä.

Jäljittely ei välttämättä kuulosta luovalta toiminnalta. Siinä saattaa kuitenkin piillä yksi ihmiskunnan menestyksen salaisuuksista. Rituaalien tutkimus auttaa ymmärtämään jäljittelyn roolia kulttuurievoluutiossa.

Varhaisten kristittyjen yhteisöt mahdollistivat antiikin yhdistysten tavoin verkostoitumisen perheen ja suvun ulkopuolelle. Usein sosiaaliset suhteet olivatkin keskeisessä roolissa varhaisissa kristillisissä kokoontumisissa.

Paavalia on rakastettu ja vihattu kaksi tuhatta vuotta. Kulttuurievoluution näkökulma auttaa selittämään, miten erilaiset käsitykset Paavalista ovat levinneet, menestyneet ja hyödyttäneet toisiaan.

Apostolien teoilla, kuten kaikilla Uuden testamentin teksteillä, oli noin 1400 vuoden kopiointihistoria takanaan ennen kuin tekstejä alettiin painaa suuremmassa mittakaavassa. Minkälainen tuo vuosisatoja kestävä matka oli ja mitä teksteille tapahtui sen aikana?

Raamattu on luonteeltaan kerronnallinen, rabbiininen perinne puolestaan teoretisoi ja luokittelee luodakseen järjestystä. Artikkeli selittää rabbiinisen perinteen nousua ihmisen kognition kehityksellä myyttisestä teoreettiseen.

Ihmiseen ja hänen toimintaansa vaikuttavat tekijät muuttuvat hitaasti. Ihmisen omien arvojen ja ihanteitten tai olemisen reunaehtojen muutokset mitataan sukupolvissa. Pitkiä jatkumoita jahdatessaan tutkijan apuna ovat yllättävät tahot: algoritmit ja evoluutiobiologia.

Uskonto on kulttuurinen ilmiö, jonka taustalla vaikuttaa ihminen biologisena olentona. Sekä kulttuuria että biologiaa voidaan selittää evoluutioteorian avulla. Tämä teemanumero on omistettu 60 vuotta täyttävälle professori Petri Luomaselle, jonka akatemiahankkeessa varhaista kristillisyyttä tarkastellaan kulttuurievoluution näkökulmasta.

Raamatunkäännöksen kielen ymmärrettävyys on lukijalle tärkeää, mutta missä menee raja: mitkä ovat sanoja, joista halutaan pitää kiinni ja säilyttää osana kristillistä kieltä? Minkälaista kieltä Raamatun tekstin tulisi edustaa?

Kaikkia Raamatun tekstejä ei ole helppo ymmärtää. Kannattaako Raamattua lukea itsekseen? Kuinka harhaan virhetulkinnat voivat viedä? Kirkko ja sen traditio ovat ymmärtämisen apuna, sillä Raamattu on kirkon kirja.

Jeesuksen vaimo –papyruksen tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten eksegetiikan tutkimustulokset synnyttävät tietoa Raamatusta. Se osoittaa, miten tieteellinen tutkimus etenee ja korjaa lopulta omia virheitään.

Pitääkö Raamatun kuulostaa Raamatulta? Toiset raamatunkäännöksissä esiintyvät sanat ovat vakiintuneita ja toiset elävät enemmän käännöksen ja ajan mukana. Kääntäjät pyrkivät ratkaisemaan sopivan tasapainon uudistusten ja säilyttämisen välillä.

Septuagintan suomennos avaisi kreikkaa ja hepreaa taitamattomalle lukijalle oven Vanhan testamentin tekstin historiaan. Septuaginta yhdistää Vanhan ja Uuden testamentin, varhaisjuutalaisuuden ja kristinuskon.

Jokainen saarna ja hartauspuhe on tai voi olla raamatunopetusta, joten tietenkin tämä kuuluu papin työnkuvaan. Kuinka moni pappi näkee tehtäväkseen Raamatun opettamisen?

Teologia.fi tarjoaa katsauksen siihen, millaisia pyhiä kirjoja ihmiset pitävät tällä hetkellä kädessään tai ruudullaan. Katsotaan myös, miten he sitä lukevat.

Tekstikritiikin tehtävänä on verrata käsikirjoituksia toisiinsa ja selvittää, mikä niiden lukutavoista edustaa varhaisinta tekstiä. Nyt tietokoneavusteiset menetelmät ovat tulleet tekstikriitikoiden avuksi. Olemmeko pääsemässä lähemmäksi alkuperäistä tekstiä?

Raamatun väkivaltaisuus ja epäsovinnaisuus voidaan kasvattajien taholta kokea lasta vahingoittavina sekä nykymaailmassa tarpeettomina. Raamatun kertomukset ovat kuitenkin osa kristittyjen yhteistä kertomuskulttuuria.