Aids on Kristuksen kipua ja synnin seurausta

Uskon asia

Suomalaisten lähetystyöntekijöiden mukaan Tansaniassa elää runsaasti sitkeitä uskomuksia liittyen hiv/aids-ilmiöön. Heidän mukaansa taudin ajatellaan usein olevan peräisin länsimaista, ja useimmiten tarkoituksella levitetty. Haastateltavani kertoivat uskomuksista, joiden mukaan virusta on levitetty Afrikkaan tahallisesti rokotteiden, vöiden ja rikkinäisten kondomien välityksellä. Toisaalta lähetystyöntekijät toivat myös esille, että uskomuksia viljellään lähinnä paikallisessa skandaalihakuisessa mediassa. Uutiset insestistä ja neitsyen raiskauksista parantumisen toivossa olivat heidän mukaansa yleisiä. Haastateltavat kertoivat kuitenkin, että aids-liitännäisiä uskomuksia näytettiin liitettävän niin ikään uskonnolliseen toimintaan. Tansaniassa työskennelleet kertoivat perinteisistä parantajista ja rukousilloista, joiden uskottiin tarjoavan Hi-viruksen ihmiskehosta häätäviä palveluita. Tosin haastateltavani näyttivät myös jossakin määrin itse liittyvän uskomuksiin: he saattoivat kuvata taudin alkuperää teorialla, jonka kertoivat kuitenkin mahdollisesti olevan ’legendaa’.

Tarttuu liian villissä seksissä

Kaikki haastateltavani kertoivat hi-viruksen tarttuvan lähinnä sukupuoliteitse. Yksi haastateltava kertoi taudin leviävän nimenomaan homoseksissä, jonka määritteli suojaamattomaksi peräaukkoyhdynnäksi. Lisäksi virus saattoi tarttua hänen mukaansa ’liian villissä heteroseksissä’. Termi ’villi’ nousi esille myös toisaalla aineistossani paikallista sukupuolielämää kuvattaessa. Toisaalta molemmat paikallista seksikulttuuria tällä tavoin kuvanneet haastateltavat toivat erikseen esille, että he eivät voineet tietää asiasta varmasti, koska eivät itse osallistuneet kyseisen kulttuurin harjoittamiseen. Homoseksuaalisuuden kuvailtiin vastaavasti olevan Tansaniassa vain hyvin marginaalinen hiv:n tartuntaväylä. Toki ’Michael Dadoja’ (homoseksuaaleista Tansaniassa yleisesti käytetty ilmaus) kerrottiin kyllä olevan olemassa, mutta vähän ja piilossa. Sen sijaan viruksen kerrottiin leviävän paitsi heteroseksissä, myös perinteisten parantajien työvälineistä, sairaanhoitoneuloista ja raskaudessa äidistä lapseen.

Edellä mainittujen tekijöiden ohella seksin ja partnereiden määrän nähtiin liittyvän oleellisesti taudin leviämiseen afrikkalaisessa kulttuurissa. Afrikkalaisessa perinteessä asiaa kuvattiin seksuaalisen verkoston käsitteellä, joka saattoi pohjata niin moderniin seksuaalisen kanssakäymisen kulttuuriin kuin perinteiseen afrikkalaiseen moniavioisuuteenkin tai johonkin siltä väliltä.  Lisäksi prostituution sekä vaihtotalous- ja survival-seksin harjoittamisen kerrottiin levittävän virusta. Prostituutio liitettiin erityisesti kaukana kotoa työskenteleviin rekkakuskeihin ja opettajiin, vaihtotalousseksi puolestaan nuoriin naispuolisiin opiskelijoihin, jotka rahoittivat toiminnallaan länsimaisten ihanteiden mukaisia hankintojaan. Tutkimusaineistoni mukaan selviämiseen tähtäävällä sukupuoliyhteydellä rahoitettiin yleensä myös omaa ja jälkeläisten ravintoa. Ja vaikka taudin leviämisestä kerrottaessa mainittiin usein tiettyjä ihmisryhmiä, kuvattiin taudin leviävän ennen kaikkea koko yhteiskunnassa, ’niin köyhissä kerjäläisissä kuin ministerin lapsissakin’.

Naisella asema, miehellä rooli

Sukupuolten epätasa-arvoisuus afrikkalaisessa kulttuuriperinteessä tuli toistuvasti esille aineistossani.  Tämän kerrottiin lisäävän hiv-tartuntojen määrää. Naisen alisteinen asema, suoranainen sovinismi, sekä eräät kulttuurissa vallitsevat puhtaussäännöt nähtiin hiv/aids:iin näkökulmasta vahingollisina taustatekijöinä. Haastateltavieni mukaan naiset alistuivat seksuaalisissa suhteissaan miehille ja tulivat raiskatuiksi jopa omissa parisuhteissaan. Kristillisen kirkon rooli nähtiin merkittäväksi erityisesti sukupuolten tasa-arvon promotoimisessa ja vahingollisten rituaalien harjoittamisen kitkemisessä. Lisäksi taloudellisesti miehestä riippuvaisen naisen kerrottiin olevan useammin hiv-positiivinen, kuin taloudellisesti itsenäisen naisen. Naisilla oli siis ’varaa’ suojella terveyttään.

Tutkimukseni perusteella naissukupuoleen näytettiin liitettävän myös syyllisyyttä ja häpeää sen fysiologisesti määräytyneen seikan vuoksi, että he saivat hiv-tartunnan miehiä helpommin. Tämä vaikutti aineistoni mukaan siihen, että hiv-negatiivinen, taloudellisesti itsenäinen (yleensä koulutettu) nainen saattoi päättää pidättäytyä parisuhteista suojellakseen terveyttään.

Naisen aseman rinnalla ongelmalliseksi nähtiin myös miehen sukupuolirooli. Se nostettiin jopa merkittävimmäksi seikaksi taistelussa epidemiaa vastaan. Afrikkalaisen miehen uudenlaiselle identiteetille onkin aineistoni mukaan huutava tarve. Naiset ovat kärsimyksestään ja alisteisesta asemastaan huolimatta jollakin tapaa löytäneet paikkansa kaupungistuvassa Afrikassa, mutta miehet ovat hukassa perinteisten sukupuolirooliensa kanssa.

Kaupungissa elät pidempään

Myös asuinpaikalla nähtiin olevan merkittäviä vaikutuksia useaan hiv/aids-liitännäiseen asiaan. Sairastamisen kerrottiin tapahtuvan kaupungissa sairaalassa, kun taas maaseudulla sairastaminen tapahtui piilossa: takahuoneissa tai aurinkoisena päivänä talon pihalla. Kaupungista myös kerrottiin muutettavan ’kotiin kuolemaan’. Lisäksi sekä ARV-lääkitys (Antiretroviral-lääkitys, joka hidastaa retroviruksiin kuuluvan Hi:n kaltaisten virusten lisääntymistä) että hiv-valistus olivat läsnä kaupungeissa, kun taas maaseudulla käytettiin perinteisiä parantajia kaupunkia enemmän hoitokeinona. Edellä mainitun ohella maaseudun keskimäärin alhaisempi lukutaitoprosentti sulki ihmisiä pois kirjoitetun valistuksen piiristä. Taudin kuvattiin olevan maaseudulla myös siinä määrin tabu, että kaupungissa, yliopistotasolla juuri kyseenomaista asiaa opiskellut nuori aikuinen saattoi kotikylään palatessaan regressoitua periferian tietotasolle. Lisäksi eri ’heimojen’ ja etnisten ryhmien sukupuolietiikkojen välillä kuvattiin olevan suuria alueellisia vaihteluita.

Kirkko tekee niin hyvää kuin pahaakin

Yleisesti ottaen haastateltavani kertoivat, että tietoon hi-viruksesta tai jo aids:iksi puhjenneesta oireyhtymästä suhtauduttiin Tansaniassa verrattain leppoisasti, kuten asioihin yleensäkin. Heidän mukaansa masennuksen käsitettä ei maassa tunnettu. Tämä yhdistettiin afrikkalaiseen aikakäsitykseen, joka eroaa perinteisestä länsimaisesta aikakäsityksestä keskittymisenä kulloinkin käsillä olevaan hetkeen.

Kirkon roolia hiv/aids-työssä kuvattiin vakavaksi ja vastuulliseksi erityisesti aids-orpojen huolehtimisen yhteydessä. Kondomin käyttöön paikalliset kirkot suhtautuivat aineistoni mukaan ristiriitaisesti. Tämä johdettiin assosiaatioista löyhään sukupuolietiikkaan: jos terveet aviopuolisot ovat toisilleen seksuaalisesti uskollisia, ei kondomia tautien ehkäisyyn tarvita.  Paikoitellen kyseinen sukupuolitauti ja sen tartuntaväylä saatettiinkin nähdä haastateltavien mukaan kirkon piirissä tabuna, jolloin kirkon sanomaa saatetaan käyttää aineistoni mukaan vahingollisesti pikemminkin leimaamiseen tukemisen asemesta. Siksipä tutkimusaineistoni näytti kuvaavan kirkon suhtautumista hiv/aids:iin tarkastelevalta osaltaan itse itseään, mihin tarkoituksellisesti provosoiva otsikko myös liittyy: aids on siis Tansaniassa niin Kristuksen kipua kuin synnin seuraustakin.

Maailmassa elää noin 34 miljoonaa ihmistä, jolla on hiv-tartunta. Heistä noin 22.5 miljoonan arvellaan asuvan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Tansaniassa tartunnan saaneita on noin 1,4 miljoonaa eli 6.2 prosenttia maan väestöstä. Suomen Lähetysseura on toiminut Tansaniassa vuodesta 1948. Tätä nykyä hiv/aids on yksi lähetysjärjestön viidestä ulkomaanohjelmasta, joiden on tarkoitus läpäistä kaikkea organisaation tekemää työtä.

Paupa Tuomanen. Kuva: Sampo Hirvonen 

Kirjoittaja Paupa Tuomanen on TM, jonka uskontotieteen alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Synnin seuraus vai Kristuksen kipu. Lähetystyöntekijöiden käsityksiä aids-ilmiöstä Tansaniassa” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2011.

 

Kirjallisuutta

Dube, M. W.:Culture, Gender and HIV/AIDS: Understanding and Acting on the Issues in HIV/AIDS and the Curriculum. Methods of Integrating HIV/AIDS in Theological Programmes. Geneva, 2003.

Grmek, Mirko D.:History of AIDS. Emergence and Origin of a Modern Pandemic. Translated by Russell C. Maulitz & Jacalyn Duffin. Princeton University Press: Princeton, New Jersey, 1990.

Gupta, G.R.: Gender, Sexuality, and HIV/AIDS: The What the Why and the How. Plenary Address XIIITH International AIDS Conference, Durban South Africa. 12.7.2000

Kemppainen, Kati: Positiivinen. Aids Afrikassa. Suomen Lähetysseura: Helsinki, 2011

Niittynen, Ville: Finska missionssällskapets missionärer och aidsepidemin i Afrika. Kirkkohistorias och praktiska teologias pro gradu-förskning. ÅAtf, 2005.

Vähäkangas, Auli: Stigma and shame of Hiv/Aids in the life stories of Alpha group. Teoksessa Africa in the Long Run. Festschrift in the Honour of Professor Arvi Hurskainen. Helsinki. Diss. Helsinki, 2011.

Lisämateriaalia

Suomen Lähetysseuran arvot ja tavoitteet

UNAIDS Report on the global AIDS Epidemic. Global Prevalence of HIV 2009