Miten TV-jumalanpalveluksen joulusaarnat ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana?
Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani TV-jumalanpalveluksen joulusaarnan muutosta vuosien 1985 ja 2009 välisenä aikana sekä toteutuksen että sisällön näkökulmasta. Tutkimusaineiston muodostivat kaikki Kirkon tiedotuskeskuksen (KT) arkistosta löytyneet joulusaarnat, joissa on sekä kuva että ääni. Aineisto koostui 20 saarnasta, jotka litteroin ja analysoin. Lisäksi nauhoitin kaksi taustahaastattelua koskien TV-jumalanpalvelusten toteutusta. Tutkimusmetodina käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka tuloksia havainnollistin lukuisten esimerkkien sekä taulukoiden ja graafisten kuvioiden avulla. Muutoksen havaitsemisen apuna käytin summamuuttujia neljän tarkastelujakson osalta, vuosilta 1985–1991, 1992–1996, 2000–2004 ja 2005–2009. Vuosien 1986, 1988 sekä 1997–1999 saarnat puuttuivat arkistosta.
Kolme keskeistä tutkimuskohdetta
Joulusaarnojen sisällöistä nousi kirjallisuuden ja aineiston avulla kolme keskeistä tutkimuskohdetta: (1) joulun kristillisen sanoman, (2) jouluperinteen ja -tunnelman sekä (3) perheyhteisön kuvaukset. Selvitin myös, mitä nimikkeitä saarnaajat käyttivät Jeesuksesta ja havaitsin mielenkiintoisen muutoksen: monet perinteiset kristilliset nimikkeet antoivat tilaa yleiskielen mukaisille ilmauksille. Tämä herätti kysymyksen, onko joulusaarna maallistunut. Joulusaarnojen kristillisen sanoman tarkastelu rakkauden, syyllisyyden ja elämän tarkoituksen teemojen suhteen johti yllättäen siihen tulokseen, että joulun ydinsanoma inkarnaatiosta, Jumalan syntymisestä ihmiseksi, korostuu entistä selkeämmin vuosina 2005–2009.
Tässä artikkelissa kuvailen lyhyesti joulusaarnan toteutukseen ja sisältöön liittyviä muutoksia. Sisällön suhteen esittelen erityisesti Jeesukseen viittaavia nimityksiä sekä rakkauteen liittyviä teemoja viimeisten vuosikymmenten aikana. Myös perinteen, tunnelman ja perheyhteisön kuvausten suhteen on tapahtunut muutoksia, joita kuvaan lyhyesti artikkelin lopussa.
Saarnat lyhenivät, kertomukset lisääntyivät
Joulusaarnat lyhenivät jonkin verran vuosikymmenten kuluessa. Saarnat olivat keskimäärin 13 minuuttia 48 sekuntia pitkiä, mutta viimeisten vuosien aikana saarnat olivat keskiarvoa lyhyempiä. Vuonna 2008 saarna oli 10 minuuttia 43 sekuntia pitkä ja vuonna 2009 10 minuuttia 4 sekuntia. TV-jumalanpalveluksen kuvitus muuttui 2000-luvun aikana huomattavasti niukemmaksi kuin aiemmin. KT:n suositusten mukaan saarnoja ei edes pyritä kuvittamaan erikseen, jotta TV:n katsojat voivat paremmin keskittyä saarnan sisältöön.
Saarnaajien oheisviestintä oli vähäistä, ja useimmiten saarnaajilla oli vain yksi ilme ja erittäin vähän eleitä. Kertomusten käyttö lisääntyi saarnoissa selvästi. Vuosina 2005–2009 sekä jouluevankeliumia että muita raamatunkohtia havainnollistettiin kertomusten avulla aiempaa enemmän. Yleisin saarnoissa lainattu raamatunkohta oli enkelien julistus “Teille on syntynyt Vapahtaja”.
Jeesus – joulun lapsi, Vapahtaja ja Kristus
Jeesukseen viittaavia nimikkeitä oli aineistossa erittäin paljon. Erilaisia nimikkeitä oli 56 ja ne esiintyivät yhteensä 356 kertaa. Yleisimpiä olivat Jeesus, Vapahtaja, lapsi, Jeesus-lapsi ja Kristus. Alla on esimerkki nimikkeiden Jeesus ja Vapahtaja käytöstä:
- Paimenet palasivat iloiten ja kiittäen. He olivat löytäneet Jeesuksen, joka muutti heidän elämänsä. He olivat kokeneet jotain sellaista, mikä sai heidät unohtamaan kurjuutensa. Vapahtaja palautti noille hyljeksityille ihmisen arvon. (pastori Arto Lehtineva Vaasan kirkossa vuonna 1994)
Sellaisia nimityksiä, jotka esiintyivät vain kerran, oli yhteensä 33. Tällaisia nimityksiä olivat esimerkiksi Opettaja, Pelastaja, kuningasten Kuningas ja joulun Herra.
Seuraavassa taulukossa näkyvät 15 yleisimmän nimikkeen käyttömäärät eri vuosina: kaavio1.pdf
Nimike Jeesus oli yleisin vuosina 1985–2004. Sen sijaan ajanjaksolla 2005–2009 Jeesukseen viittattiin yleisimmin nimellä lapsi. Myös nimikkeet Jeesus ja Vapahtaja olivat edelleen hyvin yleisiä, vaikka Jeesus-nimen käyttö laski alle puoleen verrattuna vuosiin 2000–2004 ja noin kolmannekseen verrattuna vuosiin 1992–1996. Se sijaan tutkimusjakson viimeisinä vuosina käytettiin paljon yleiskieleen kuuluvia avutonta lasta kuvaavia nimikkeitä. Näitä olivat pieni lapsi, vastasyntynyt lapsi, pieni avuton lapsi, vastasyntynyt poikalapsi, vastasyntynyt, poikalapsi, pieni avuton vastasyntynyt ja avuton lapsi, jotka tiivistin yhdistelmänimikkeeksi muotoon avuton lapsi/vastasyntynyt.
Perinteisten kristillisten nimikkeiden, kuten Vapahtaja ja Jeesus Kristus, käyttö väheni selvästi vuosikymmenten aikana. Erityisen kiinnostavia olivat nimikkeet Herra, Kristus ja seimen lapsi, joita ei mainittu vuosina 2005–2009 kertaakaan. Näistä nimistä varsinkin nimet Herra ja Kristus olivat erittäin yleisiä aiemmissa saarnatutkimuksissa.
Inkarnaatio korostuu
Jeesukseen viittaavien nimikkeiden muutos kohti yleiskielen nimikkeitä herätti kysymyksen siitä, onko joulun sanoma maallistunut. Oletus ei saanut tukea kristilliseen sanomaan liittyvien teemojen tarkastelusta. Vaikka syyllisyyden kuvaukset vähenivät, rakkauden merkitys korostui tutkimusjakson loppua kohden, ja myös elämän tarkoitukseen liittyvät kysymykset mainittiin 2000-luvulla useammin kuin aikaisemmin.
Rakkauden kuvaukset ovat joulusaarnoissa merkittäviä, koska rakkaus tuli tavalla tai toisella esiin jokaisessa tutkimusjakson 20 saarnassa. Rakkauteen liittyvät alaluokat näkyvät seuraavassa kuviossa: kaavio2.pdf
Vertasin joulusaarnojen rakkauden kuvauksia aiempiin tutkimuksiin. Esimerkiksi Voitto Huotarin aineistossa 1980-luvulla rakastava Jumala oli keskeisesti esillä, ja Jumala koettiin läheisempänä ja auttavaisempana kuin 1960-luvulla. Joulusaarnoissa vuosina 1985–2009 Jumala esiintyi myös rakastavana ja ihmisten lähelle tulevana. Jumalan rakkaus ihmiseen oli yleisin alaluokka, ja aihe esiintyi hyvin kaikissa aikasarjoissa. Viimeisen aikasarjan kuluessa inkarnaatiota eli Jumalan ihmiseksi syntymistä kuvaava alaluokka Jumala tuli ihmiseksi nousi yleisimmäksi alaluokaksi. Nämä kaksi alaluokkaa liittyvätkin temaattisesti luontevasti yhteen. Seuraavissa esimerkeissä näkyvät nämä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kaksi yleisintä alaluokkaa.
- Niin syvällinen ja tärkeä viesti tässä on kysymyksessä. Enkelten laulussa puhutaan uskosta ja rakkaudesta: uskosta Jumalaan, ihmisten keskinäisestä rakkaudesta ja Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. (kirkkoherra Eino Perälä Vaasan kirkossa vuonna 2003)
- Tavallisille ihmisille, keskellä heidän töitään ja arkea, tuotiin kaikkein suurin sanoma. Jumala tuli maailmaan ihmiseksi ja Vapahtajaksi. (kirkkoherra Arto Laitinen Kauniaisten kirkossa vuonna 2008)
Aiempien saarnatutkijoiden, kuten Huotarin ja Heikki-Tapio Niemisen, aineistoissa lähimmäisenrakkaus ja huolenpito muista korostuivat tutkimusjakson loppua kohden, mutta nämä teemat eivät yllättäen korostuneet joulusaarnoissa. Lähimmäisenrakkaus on toki varsin yleinen alaluokka, jota kuvattiin joulusaarnoissa yhteensä 12 kertaa 10 eri saarnassa. Myös yllä mainitussa esimerkissä 2 puhutaan ihmisten keskinäisestä rakkaudesta. Erityisesti viimeisen aikasarjan kuluessa lähimmäisenrakkauden osuus kuitenkin putosi huomattavasti. Tulkitsin ilmiön johtuvan siitä, että saarnaajat keskittyivät joulusaarnoissaan aiempaa enemmän jouluevankeliumin sisältöön ja joulun sanomaan Jeesuksen syntymästä.
Perinteet ennallaan, mutta lasten ja yksinäisyyden kuvaukset lisääntyivät
Jouluperinteen kuvausten suhteen ei tapahtunut mainittavaa muutosta vuosikymmenten aikana. Tunnelmaa kuvattiin tutkimusjakson alussa rauhan ja ihmeen käsittein. Sen sijaan tutkimusjakson lopussa valo-teema korostui.
Perheyhteisön kuvaukset olivat kattavasti esillä, sillä lapset mainittiin joka toisessa ja perhe joka kolmannessa saarnassa. Sen sijaan isovanhemmat olivat esillä joulusaarnoissa hyvin vähän läpi koko tutkimusjakson. Muutoksista todettakoon, että lapset mainittiin vuosikymmenten kuluessa entistä useammin. Myös yksinäisyyden kuvaukset lisääntyivät. Tämä heijastaa mielestäni yksinäisyyden ja yksin asumisen yleistymistä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Seurakunta sen sijaan mainittiin joulusaarnoissa hyvin harvoin. Tutkimuksen lopussa pohdin seurakunnan roolia yhteisöllisyyden ja kontekstuaalisuuden kannalta. Näitä teemoja on käsitellyt esimerkiksi piispa Seppo Häkkinen väitöskirjassaan.
Johtopäätös
Suomalaisen nyky-yhteiskunnan maallistumiskehitys ei näy TV:n joulusaarnoissa vuosina 1985–2009. Joulun ydinsanoma Jumalan syntymisestä ihmiseksi oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa jopa selkeämmin esillä kuin 1980-luvulla. Joulun evankeliumista on löydettävissä sanoma, joka sopii myös tämän ajan ihmisille.
Kirjoittaja Teija Pitkänen on TM, jonka käytännöllisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma “Teille on syntynyt Vapahtaja” – Joulun kirkollinen sanoma, jouluperinteet ja perheyhteisö Yleisradion TV-jumalanpalvelusten joulusaarnoissa 1985–2009 hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2010.
Pro gradu -tutkielma on luettavissa e-thesis -palvelussa osoitteessa http://helda.helsinki.fi/handle/10138/23910
Kirjallisuutta
Huotari, Voitto: Muuttuva julistus. Kirkon tutkimuskeskus Sarja B no 53. Pieksämäki, 1987.
Häkkinen, Seppo: Ihanne ja todellisuus: Jäsenyyteen sitoutuminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle. Diss. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 108. Tampere, 2010.
Jaakkola, Kaisu: Muuttuva joulu. Kansatieteellinen tutkimus. Kansatieteellinen arkisto 28. Helsinki, 1977.
Jallinoja, Riitta: Perheen aika. Helsinki, 2000
Lönnebo, Martin: Homiletik: en introduktion i kyrkans förkunnelse. Stockholm,1977.
Nieminen, Heikki-Tapio: Suomalainen radiojumalanpalvelus ja radiosaarna. Yleisradiossa vuosina 1926−2001 lähetetyt luterilaiset jumalanpalvelukset ja radiosaarnan sisältö. Helsinki, 2001
Suojanen, Päivikki: Saarna suostuttelevana viestintänä. – Saarnan käsikirja. Toim.
Jari Jolkkonen & Simo Peura & Osmo Vatanen. Helsinki, 2001.
Vuolio, Kaisu: Suomalainen joulu. Helsinki, 1981.