Väitös: Keskiaikainen munkki kutsui Jumalaa Äidiksi ja korosti Kristuksen ruumiin olevan naisen lihaa

Miksi keskiaikainen munkki kutsui Jumalaa valtiattareksi ja kuvasi miehisyyttä heikkona? TM Anna-Riina Hakala tutkii Helsingin yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa ”Bernard of Clairvaux’s Letters and the Anatomy of a Cloistered Man: Gendered Imagery in Letters from the First Decade as an Abbot” Bernhard Clairvauxlaisen kirjeistä nousevaa käsitystä sukupuolen merkityksestä niin Jumalan kuin pelastuksenkin kannalta.

Karismaattinen apotti oli oman aikansa mielipidevaikuttaja

Kun TM Anna-Riina Hakala aloitti opintonsa teologisessa tiedekunnassa vuonna 2007, kirkkohistoria ja sukupuolentutkimus veivät nopeasti mukanaan. Opintojensa aikana Hakala teki suuren päätöksen liittyessään katoliseen kirkkoon. Valmistuttuaan hän muutti asumaan Roomaan, mutta palasi Suomeen työstämään tohtoritutkielmaansa.

Jo aikanaan kandidaatintutkielmassaan Hakala tutki Bernhard Clairvauxlaisen (1090-1153) tekstejä naiseuden näkökulmasta ja post gradu -tutkielmassaan hän keskittyi erityisesti Bernhardin Neitsyt Maria -saarnoihin. Ritariluokasta lähtöisin olevan Bernhardin kohtalo oli ennustettavissa, sillä jo lapsesta lähtien tulevan apotin äiti haaveili pojastaan pappia. Radikaalina nuorena miehenä Bernhard liittyi uudenlaiseen benediktiinistä luostarisääntöä noudattavaan yhteisöön, joka pyrki seuraamaan Benedictus Nursialaisen luostarisääntöä alkuperäisesti. Myöhemmin haara alettiin tuntemaan sistersiläisyytenä. Bernhard oli kovin pidetty, ja hänestä tuli apotti oltuaan vasta muutaman vuoden luostarissa.

”Lähteistä välittyy kuva Bernhardista karismaattisena ihmisenä ja hyvänä puhujana, joka sai toisia ihmisiä helposti puolelleen”, Hakala kertoo.

Väitöskirjassaan Hakala on tutkinut Bernhardin kirjeitä, jotka sijoittuvat ajallisesti hänen apotin uransa alkuvaiheille. Hakalan mukaan teologiassa usein sukupuolitetaan asioita, jotka eivät sinänsä ole sukupuolisia – kuten Jumala. Tutkimuksessaan Hakala on lukenut kirjeitä sukupuolittuneen kuvaston (eng. gendered imagery) näkökulmasta. Hakala pohtii, miten Bernhard käyttää kirjeissään sukupuolta tietynlaisen luostarielämän ihanteen luomiseen. Kirjeitä tutkiessa korostuu erityisesti ihmisten välinen vuorovaikutus sekä Bernhardin asema nuorena apottina, joka luo omaa arvovaltaansa.

”Hän pyrkii iskostamaan omaa ihanteellista käsitystään luostarielämästä kirjeittensä vastaanottajiin”, Hakala kuvailee.

Ihanteellinen ihminen on sukupuolten kerrostuma, muttei sekoitus

Laulujen laulu -saarnakokoelmansa perusteella Bernhardin on monesti tulkittu sulkevan naiseuden teologisen merkityksen kokonaan pois pelastuneesta ihmisestä. Perinteinen näkemys Bernhardin ajattelusta on ollut, että ihminen on lopulta androgyyni, mutta häntä kuvataan kuitenkin miehenä. Hakala kuitenkin korostaa, että androgyynisyydestä puhuttaessa ei liikuta identiteetin taikka kehon, vaan teologisten merkitysten tasolla.

Hakalan tutkimien kirjeiden pohjalta voidaan huomata Bernhardin ajattelun poikkeavan aikaisemmin esitetystä mallista. Kokoelmassa korostuu vahvasti Kristuksen ihmisyys ja ihmiseksi tulemisen eli inkarnaation teologia. Inkarnaatio liittyy vahvasti ihmislihaan ja ruumiillisuuteen, joka taas liittyi silloisen tulkinnan mukaan naiseuteen. Ajattelun taustalla vaikuttaa keskeisesti Neitsyt Maria, jolta keskiaikaisessa ajattelussa Jeesuksen liha on kokonaisuudessaan peräisin.

”Kristuksen ruumis on korostetusti merkityksen tasolla naisen lihaa”, kertoo Hakala.

Tämä ulottuvuus säilyy ruumiin ylösnousemuksesta puhuttaessa. Pelastus tarkoittaa lopulta ruumiin ylösnousemusta ja koska ruumiillisuus on niin vahvasti sukupuolittunut naiseksi, se säilyy pelastetussa ihmisessä.

”Ihanteellisessa munkissa on siis merkityksen tasolla kerrostettuna miestä ja naista oikeassa järjestyksessä sekoittumatta”, Hakala kuvailee.

Bernhardin käsitys sukupuolten merkityksestä pelastuksessa ei ole siis androgyyni, vaan sukupuolet säilyvät erillisinä kerroksina pelastetun ihmisen identiteetissä.

Äiti meidän, joka olet Taivaissa?

Bernhardin kirjekokoelman perusteella naiseudella on siis teologinen merkitys ihmisen pelastuksessa – sitä ei häivytetä pois, vaan pidetään selkeästi esillä. Jumalaa ei myöskään tuoda ensisijaisesti esille Isänä. Yhdessä kirjeessään Bernhard kutsuu Jumalaa äiti caritakseksi, joka ei sinänsä ole epätyypillistä keskiajan ajattelijoille. Hakala kuitenkin huomasi Bernhardin kirjeissä useita Jumalan naisistamiseen viittaavia sanavalintoja; Jumalaa kutsutaan sekä nimellä creatrix että gubernatrix. Molemmat sanat omaavat latinan feminiinisen päätteen ja merkitsevät luojatarta ja valtiatarta. Toisin on esimerkiksi monien keskiaikaisten ajattelijoiden merkittävällä perustalla Augustinuksella, joka vältti liittämästä minkäänlaisia naismerkityksiä Jumalaan. Augustinus pelkäsi erityisesti, että feminiiniset sanat assosioituisivat antiikin pakanajumaliin.

Miehyyttä ei myöskään kuvata Bernhardin kirjeissä ajalleen tyypilliseen tapaan.

”Mieheyttä ei samaisteta Jumalaan, vaan heikkoon lihaan, joka murtuu helposti”, kertoo Hakala.

Bernhardin käsitys miehisyydestä saa muotonsa muun muassa raamatullisten elementtien kautta. Kirjeissä 1. Mooseksen kirjan Esau nousee esimerkiksi heikosta, maskuliinisesta miehestä, joka myy oman esikoisasemansa lautasellisesta keittoa veljelleen. Bernhardin ajatuksiin vaikuttikin erityisesti Raamatun perinne. Esimerkiksi Vanhassa testamentissa Jumalaa kuvataan usein naisellisin ja äidillisin termein. On myös arvioitu, että Bernhard osasi Raamatun ulkoa ja yhdisteli tekstejä luovasti toisiinsa.

”1100-lukua leimaa tietynlainen hengellisyyden naisistuminen. Naiseus on ollut kovassa iskussa hengenasioiden kuvastajana. Bernhard on siis tietyllä tavalla aikansa lapsi”, Hakala sanoo.

Vaikka naiseuden kautta kuvaaminen oli ajalle yleistä, Bernhardin teksteistä erityisen merkityksellisiä tekee hänen johtava asemansa – hän olisi voinut valita toisin. Hakala korostaa erityisesti sanojen käyttöön liittyvää ainaista valintaa, jonka voi tehdä joko tiedostavasti tai tiedostamattomasti. Teologinen ajattelija ei aina automaattisesti seuraa aikansa kristillistä perinnettä. Tutkijat ovat huomanneet, kuinka naiseudelle taikka avioliitolle ei annettu enää teologista merkitystä erityisesti skolastiikan saavuttaessa suosiotaan.  Tällöin myös aviollisen kuvaston syvempi teologinen soveltaminen väheni.

”Retorinen nerous ja taito tehdä syvästi puhuttelevia hengellisiä sisältöjä tekee Bernhardista erityisen”, Hakala tiivistää.

Uudelleentulkitut käsitykset sukupuolesta haastavat klassikkotutkijoita

Hakalan mukaan Bernhardia on tutkittu paljon, joka usein johtaa harhaan siitä, ettei tutkittavaa enää olisi. Kuitenkaan sukupuolen näkökulmaa ei ole tutkittu perusteellisesti, varsinkaan kirjeiden kohdalla. Alan klassikkotutkijat ovat usein selittäneet naisellisen teologian piirteet latinan sanojen suvulla. Hakalan mielestä asiaa tulisi katsoa tarkemmin, sillä kuten väitöstutkimuksessa käy ilmi, kyseessä on paljon enemmän kuin pelkkä sanan suku.

Hakala kokee tutkimuksensa tarjoavan kentälle monipuolisempaa tutkimusta sekä miehisyyden että naiseuden näkökulmista.

”Bernhardin ajattelussa on nähtävissä sukupuolten toisiaan täydentävyys, joka on itseasiassa hyvin nykyaikainen tapa nähdä sukupuolten suhde toisiinsa esimerkiksi katolisessa teologiassa”, hän kertoo.

Hakalan mukaan metodia miehisyyden ja naiseuden vuoropuhelusta voisi soveltaa myös muihin keskiaikaisiin teksteihin. Yleisessä ajattelussa miehisyys käsitetään usein ihmisyyden standardiksi, jolloin sukupuoli käsitteenä samaistuu naiseuteen.

”Tutkimuksessa on ennen toisinnettu rakenteita, jossa naiseutta ei nähdä ihmisyytenä”, Hakala sanoo.

Miehisyys on ollut kätketympää erityisesti kirjoittajan itse ollessa mies. Tällöin miehisyys on ollut ilmiselvä asia, johon ei olla kiinnitetty huomiota – Bernhard tosin haastaa tätä käsityksellään lihallisesti heikosta miehestä.

Kaikki tiet vievät Roomaan

Hakala kuvailee väitöskirjan tekoprosessin olleen luovaa työtä.

”Jos kirjoittaisin romaania tai muuta proosatekstiä, työtapa olisi varmaan sama – istumista, ajattelemista, kirjoittamista ja lisää ajattelemista”, Hakala naurahtaa.

Seuraavaksi Hakalan suunnitelmissa on muuttaa loppukesästä takaisin Roomaan ja palata opiskelijaksi katolisen teologian pariin. Tulevaisuudessa Hakala toivoo voivansa paneutua yhä enemmän sukupuolten toisiaan täydentävyyden teemaan tarkastelemalla Bernhardia ja ehkä myös muita keskiajan ajattelijoita.

Anna-Riina Hakala väittelee 7.5.2021 kello 17.15 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Bernard of Clairvaux’s Letters and the Anatomy of a Cloistered Man – Gendered Imagery in Letters from the First Decade as an Abbot.” Vastaväittäjänä on professori Daniel La Corte, St. Ambrose University, ja kustoksena on professori Tuomas Heikkilä. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa. Väitöstilaisuutta voi seurata Zoomin kautta.