| Iida Leinonen

Väitös: Vampyyrisarjat voivat muuttaa elämää heijastelemalla yhteiskunnan epäkohtia ja rakentamalla ympärilleen faniyhteisöjä

Kuva: Pixabay

Miten vampyyrisarjojen faniuden kautta heijastellaan yhteiskunnallisia ongelmia, luodaan yhteisöllisyyttä ja rakennetaan selviytymismalleja omaan arkielämään? Minja Blom on tarkastellut Helsingin yliopistoon tekemässään väitöskirjassa ”Fanius muutti elämäni – Myytit ja yhteisölliset fanirituaalit televisiosarjojen Buffy vampyyrintappaja, True Blood ja Vampyyripäiväkirjat faniudessa” kolmen eri sarjan fanien keskusteluita internetfoorumeilla.

Fani väitöksen takana

Kuka nyt ei rakastaisi kotisohvalle uppoutumista, television avaamista ja maailman unohtamista tunnin ajaksi? Myös TM Minja Blom tunnustautuu tutkimiensa Buffy vampyyrintappajan, True Bloodin ja Vampyyripäiväkirjojen faniksi.

Blom on pohtinut uskonnon ja populaarikulttuurin kysymyksiä jo pidemmän aikaa. Innostus populaarikulttuurin ja uskonnon välistä akateemista tutkimusta kohtaan syntyi, kun Blomin oma sisko teki sarjakuviin liittyvän uskontotieteen pro gradu -tutkielman. Aiheesta haltioituneena Blom päätyi omassa tutkielmassaan analysoimaan Buffy vampyyrintappaja -sarjan omatoimisen päähenkilön Buffyn sankaruutta ja vertasi tätä perinteiseen miehiseen ja monomyyttiseen sankarimalliin.

”Graduprosessin aikana huomasin, että monet fanit ovat kiinnostuneina tutkailemaan sitä, millainen sankari Buffy on suhteessa omaan elämään. Buffy nähdään usein vahvana esimerkkinä, jota halutaan seurata omassa arjessa”, Blom kertoo.

Tästä syntyi syvempi kiinnostus faniutta kohtaan, joka johti lopulta väitöskirjan kirjoittamisprosessin aloittamiseen vuonna 2010 – ja jonka päättyminen on aivan nurkan takana.

Yhteiskunnan ongelmien peili, sankarimallien luoja ja turvasatama

Kun Blom aloitti väitöskirjansa tekemisen, hän pohti sarjojen analysoimista. Hän kuitenkin pian koki mielekkäämpänä keskittyä siihen, miten itse fanit ajattelivat. Aineistoksi muotoutui seitsemän eri sarjoihin keskittyvää sivustoa, foorumia ja blogia. Blom lähti tutkimaan yli 5000 viestiä laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Keskeiset uskontotieteen käsitteet myytistä ja rituaaleista ovat Blomin tutkimuksen keskiössä, ja niiden avulla on lähdetty tarkastelemaan faniutta. Blom nojautuu erityisesti William G. Dotyn myyttiteoriaan ja Johanna Sumialan käsitykseen rituaaleista. Sumialan mukaan rituaalien kautta luodaan yhteisöllisyyttä ja median kautta liitytään näihin eri yhteisöihin.

Kun sarjojen peruskerronnan tasolta siirrytään metaforien tasolle, voidaan nähdä, kuinka sarjan kautta käsitellään tosielämän kysymyksiä ja arvoja.

”Vampyyrisarjojen fantasiamaailman kautta käsitellään nyky-yhteiskunnan ongelmia. Fantasia tarjoaa mahdollisuuden mennä tarkastelemaan yhteiskunnallisia kysymyksiä”, Blom kertoo.

Pintatason alla sarjoissa voi siis olla kyse paljon viihdettä syvemmästä. Erityisesti vampyyrit ovat perinteisesti yhteiskunnan ulkopuolisia hahmoja. Sarjoissa ja tarinoissa he siis edustavat usein tosielämän vähemmistöjä: etnisiä vähemmistöjä sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

”Fanit ovat tulkinneet vampyyrien ulossulkemisen ja kohtelemisen osana yhteiskunnallista keskustelua; miten meidän pitäisi nähdä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-kysymykset?” Blom avaa keskustelupalstojen pohdintaa.

Yhteiskunnallisten ongelmakohtien lisäksi fanit tulkitsevat sarjojen vampyyreitä roolimalleina ja esimerkkeinä. Sankarimallien kautta fanit pohtivat, miten he voivat toimia omassa elämässään. Buffyn kautta löydetään vahvuutta omasta naiseudesta. Vampyyripäiväkirjojen Elenan kautta voidaan nähdä, että vaikkei aina onnistu toiminnassaan, aina täytyy yrittää. Sarjojen päähahmoina olevat vampyyrit ovat usein sellaisia, jotka pyrkivät aina hyvään ja joutuvat taistelemaan oman vampyyriluontonsa kanssa. Fanit ovat kokeneet, että näin kaikkien ihmisten pitäisi tehdä – taistella kohti hyvää ja jatkaa eteenpäin kaikesta huolimatta.

Blom muokkasi Sumialan teoriaa rituaaleista omaan aineistoonsa sopivaksi luoden oman fanirituaalimallinsa pohtien, miten fanit liittyvät toisiinsa luoden sekä internet-yhteisöjä että lähipiirin yhteisöjä perheen ja ystävien kanssa. Blomin mukaan faniyhteisöihin liittymisen kautta fanius saavuttaa myös omia rituaalisia piirteitään.

Sarjojen katseluun muodostetaan tiettyjä tapoja. Sarjaa halutaan katsoa rauhassa ja tiettyyn aikaan viikosta. Siihen halutaan imeytyä ja kokea, kuinka arjen huolet jäävät hetkeksi taakse.

”Katselurituaalien kautta fanit tuntevat yhteisöllisyyttä sarjojen maailmoihin. He kokevat osallistuvansa jollain tavalla sarjaan”, Blom selventää.

Yhteisöillä on faniudessa olennainen merkitys. Näissä ryhmissä fanit muun muassa kertovat toisilleen henkilökohtaisia tarinoitaan, joita Blom kutsuu ”sarja muutti elämäni” -kertomuksiksi. Yhteisöissä fanit kertovat elämänsä kriisikohdista, kuten uraan liittyvistä pohdinnoista taikka vaikeista sairauksista ja siitä, miten sarja on auttanut heitä jaksamaan.

”Oikean elämän syrjintää tai väkivaltaa voi helpommin käsitellä vampyyrihahmojen kautta, jolloin teema ei tule niin iholle”, avaa Blom.

Sarjan katsominen ei tarjoa vain hengähdyshetkeä omasta vaikeasta tilanteesta, vaan myös yhteyden kokemuksen muihin sarjan faneihin. Blomin mukaan monet fanit kertoivat pystyvänsä kokemaan katsomisen kautta erilaisia tunteita kuten iloa tai samaistumista, joita he eivät muuten tunne elämässään sillä hetkellä.

Väitöskirjansa nimeen viitaten Blom kertoo, että muutos ihmisten elämissä on jo se, että he ovat löytäneet oma kiinnostuksen kohteensa sarjasta ja halunneet mennä internettiin keskustelemaan siitä muiden kanssa ja onnistuneet luomaan ystäviä sarjan kautta. Blomin mukaan suurin osa faneista kokee jonkinlaisen muutoksen sarjan myötä – oli se sitten yllättävä ilon tunne taikka elämän kokonaisvaltainen muutos.

Onko fanius uskonto?

Omien kokemuksen jakaminen ja rituaalin mukainen katseluajankohta muistuttavat kieltämättä perinteistä uskonnollisuutta – ihmiset jakavat kokemuksiaan Jumalan avunannosta ja käyvät messussa joka sunnuntai. Onko fanius siis kuin uskonto?

Blomin mukaan yhtäläisyysmerkkejä näiden kahden välille ei voida laittaa. Fanit eivät koe, että he osallistuisivat uskonnolliseen toimintaan.

”En näe, että fanius on uskontoa perinteisessä mielessä. Fanius liittyy siihen kenttään, jossa löydetään keinoja toimia arjessa, ymmärretään omaa todellisuutta ja luodaan merkityksiä”, Blom vastaa.

Hänen mukaansa uskonto pitää kuitenkin ymmärtää laajempana kulttuurisena kenttänä ja ilmiönä, johon ei kuulu vain perinteiset institutionaaliset uskonnot. Blom näkee faniudessa selkeän yhteyden uushenkisyydestä nousevaan nykyuskonnollisuuteen, jossa ajatteluun voidaan itse valita omaa arkea ja arvoja tukevia piirteitä. Nykypäivänä oman uskonnollisuuden voi kokonaan valita tai olla valitsematta. Blomin mukaan tässä todellisuudessa on mielekästä katsoa, miten populaarikulttuuri voi tarjota vastauksia kysymyksiin, joita on ennen etsitty uskonnon puolelta.

Sarjoista löydetään lohtua ja saadaan yhteisiä kokemuksia. Sarja on jokin, johon ihminen voi sitoutua. Siitä tulee merkittävä osa elämää – aivan kuten uskonnosta.

Populaarikulttuurin ja uskonnon suhteen tutkiminen onkin jatkuvasti yhä ajankohtaisempaa. Blom on kokenut, että suhtautuminen tutkimusaiheeseen on ollut kannustavaa teologisen tiedekunnan sisällä. Aloittaessaan väitöskirjansa monet ihmettelivät Blomin aihetta, mutta nyt aiheesta puhuttaessa monet kokevat sen mielenkiintoisena. Blomin mukaan koko julkinen keskustelu on muuttunut muun muassa älypuhelimien ja teknologian avulla.

”Nyt nähdään se, kuinka olennainen osa arkea populaarikulttuuri on ja se, että sillä on oikeasti merkitystä”, hän alleviivaa.

Blomin mukaan isot fani-ilmiöt kuten Game of Thrones taikka Harry Potter kuvaavat sitä, ettei tutkimusalue ole pienen piirin juttu, vaan ne sisältävät laajempia merkityksiä.

Tutkimusta tulevaisuudessa

Väitöstilaisuutensa jälkeen Blom aikoo viettää seuraavat pari viikkoa lomalla. Tulevaisuuden jatkosuunnitelmat ovat vielä auki. Hän lähtee joko tutkimaan lisää tai siirtyy opetustehtäviin – työllisyystilanne näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Blom kuitenkin paljastaa, että miesten representaatiot olisivat hänestä mielekäs tulevaisuuden tutkimuskohde.

”Olisi kiinnostavaa nähdä, miten parinkymmenen vuoden aikana mieskuva on muuttunut populaarikulttuurissa”, hän sanoo.

Ideoita mahdollisista suurennuslasin alle päätyvistä sarjoistakin on; tällä hetkellä Blomia kiehtovat komediasarjat Parks and Recreation sekä Brooklyn Nine-Nine.

TM Minja Blom väittelee lauantaina 10. huhtikuuta 2021 kello 10 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Fanius muutti elämäni – Myytit ja yhteisölliset fanirituaalit televisiosarjojen Buffy vampyyrintappaja, True Blood ja Vampyyripäiväkirjat faniudessa”. Vastaväittäjänä on dosentti Sofia Sjö Åbo Akademista ja kustoksena on apulaisprofessori Katja Valaskivi. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa. Väitöstilaisuutta voi seurata Zoomin kautta.