Väitös: Helluntailiikkeen teologiaa uudistetaan nyt pohtimalla kysymyksiä noituudesta ja demoneista

Kuinka käsitys synnistä ja Paholaisen olemuksesta vaikuttavat helluntailiikkeen eettisyyteen ympäri maailman? Sanna Urvas tutkii Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan tekemässään väitöstutkimuksessa ”Theology of sin and evil in Classical Pentecostalism – Two case studies” kahden helluntailaisteologin ajattelua synnin sekä demonien syntymisestä.

Kommunismista karismaattisuuteen

TM Sanna Urvas kuvailee itseään helluntailaiseksi isolla H:lla. Siksi onkin hieman yllättävää, kun nainen tokaisee olleensa nuoruudessaan kovan luokan kommunisti.

– Olin sitä mieltä, että se pelastaa maailman, Urvas kertoo.

Urvaksen nuoruudessa, 80-luvun Suomessa, elettiin erittäin poliittista aikaa. Leninin teokset olivat esillä ja niitä luettiin ahkerasti. Nuoren naisen aatemaailmaan vaikutti myös vahva tanssiteatteritausta.

Lapsuudessaan Urvas ei koskaan käynyt kirkossa. Kristillinen perinne oli täysin tuntematon maailma eikä Urvas edes tiennyt, mikä rippikoulu oli. Uskonnosta hänellä oli kuitenkin tietynlainen käsitys, sillä isänsä suvun puolelta Urvas tunsi vaikutteita Lapin perinteisestä kansanuskosta, johon kuului usko luonnonhenkiin ja tietynlaiseen shamanismiin. Saadessaan tietää rippileirin merkityksestä hän yritti vältellä kirkon järjestämiä rippikouluja kaikin tavoin ja meni erään järjestön ylläpitämälle leirille – joka oli yllätyksellisesti kuitenkin kristillinen.

Nuoren naisen maailma muuttui kertaheitolla. Hän koki kovan herätyksen varsin karismaattisesti.

Nuoren naisen maailma muuttui kertaheitolla. Hän koki kovan herätyksen varsin karismaattisesti. Perinteisestä luterilaisuudesta tuntui puuttuvan se kipinä, jota hän kaipasi hengelliseen elämäänsä. Mentyään naimisiin aviomiehensä kanssa Urvas muutti Iso-Britanniaan ja törmäsi kolmannen aallon helluntailaisuuteen. Myöhemmin asuessaan Venäjällä Urvas kohtasi klassisen helluntailaisuuden suuntauksen, jota myös Suomen helluntaikirkko edustaa.

Urvas kävi aikanaan Lontoossa asuessaan uudelleen kasteella ja joutui ensimmäistä kertaa syvemmin pohtimaan teologisia kysymyksiä. Vuonna 2010 hän aloitti opinnot Helsingin teologisessa tiedekunnassa, rakastui systemaattiseen teologiaan ja istui ahkerasti kuuntelemassa jokaisella dogmatiikan kurssilla – usein yhtenä luentojen harvoista naisista.

Kun kansanusko ja kristinusko sekoittuvat: noitasyytöksiä ja eksorsismia Länsi-Afrikassa

Mitä enemmän Urvas tutustui helluntaiteologiaan, sitä enemmän hän huomasi aukkoja liikkeen teologisessa ajattelussa. Pro gradu -tutkielmansa Urvas teki katolilais-helluntailaisista keskusteluista.

– Gradun kautta huomasin, kuinka huonosti meidän porukat perustelee yhtään mitään. Kukaan ei ollut esimerkiksi yrittänyt kuvata, millainen meidän syntioppi on, Urvas kertoo.

Väitöskirjaansa aloittaessa Urvasta alkoi kiinnostamaan, onko Paholainen synnin teon taustalla ja mikä on pahan voimien vaikutus synnin tekemiseen.

Tutkimuksessaan Urvas tarkastelee kahden helluntailaisteologin, Opoku Onyinahin ja Amos Yongin, ajattelua. Urvas valitsi heidät tutkimuskohteiksi, sillä miehet edustavat helluntailaisista ajattelijoista selkeästi akateemista teologiaa. He myös pohtivat teksteissään, miltä ihmisen syntisyys näyttää ja mistä se on peräisin.

Opoku Onyinah on ghanalaisen Church of Pentecost:in eläkkeelle jäänyt johtaja ja merkittävä kansainvälinen vaikuttaja. Onyinahin kulttuurikontekstista tärkeän tekee se, että Ghanan alueella kuten monissa Afrikan maissa kristinusko on sekoittunut perinteiseen kansanuskoon.

– Suurin osa kansasta kääntyy kristinuskoon, eikä synny, joten he tulevat erilaisista uskontoperinteistä. He kantavat maailmankuvansa mukanaan kristinuskoon, Urvas kertoo.

Kun jotain pahaa tapahtuu, yhteisön keskuudesta pyritään ensimmäiseksi löytämään syyllinen eli noita, joka on hyvin usein nainen, kuten esimerkiksi syyttäjän anoppi.

Tehdessään kenttätutkimusta Ghanan alueella Urvas huomasi, kuinka helluntaiskristillisyyden parissa noituus nähdään pahan primäärisenä alkulähteenä. Kun jotain pahaa tapahtuu, yhteisön keskuudesta pyritään ensimmäiseksi löytämään syyllinen eli noita, joka on hyvin usein nainen, kuten esimerkiksi syyttäjän anoppi. Länsi-Afrikan uskonnollisuudessa vaikuttaakin voimakkaasti yhteisöllinen näkökulma, jonka mukaan yhden ihmisen tehdessä väärin koko yhteisö kärsii teon seurauksista.

– Paha konkretisoituu noituuden kautta johonkin ihmiseen. Tämä aiheuttaa luontaisesti todella isoja eettisiä ongelmia, Urvas kuvailee.

Seurakuntien tulkinta on yleisesti se, että noidissa vaikuttavat demonit. Onyinah onkin luonut käsitteen noitademonologia, joka yrittää selittää tätä ilmiötä. Paikallinen ratkaisumalli on ajaa noituuden henki pois kyseisestä henkilöstä. Riitissä ei ole usein kyse pelkästään rukoilusta, vaan pahimmillaan ihminen sidotaan, ja pakotetaan kuivapaastoon, jolloin hän ei saa nestettä kolmeen rukousta edeltävään päivään. Urvas kertoo itse olleensa paikalla joukkoeksorsismissa, jossa läsnä oli kymmenen tuhatta ihmistä. Hän näkee voimakkaan eksorsismitoiminnan olevan kolmannen aallon helluntailaisuuden tuomaa vääristymää.

Onyinah on luonut vallalla olevaa käsitystä vastaan teologiaa, jonka mukaan ikävien asioiden takaa täytyisi tutkia ensin ihmisen omaa synnillistä olemusta noidan etsimisen sijaan.

Afrikkalaisessa kansanuskossa noituus voidaan nähdä myös positiivisena asiana. Kristittykin voi olla tavallaan noita. Urvasta itseäänkin pidettiin noitana opiskelijapoikien taholta, sillä hän näyttäytyi vahvana ja vaikutusvaltaisena naisena miesvaltaisessa yhteisössä. Kentällä ollessaan Urvas alkoi pohtimaan, voiko perinteiden yhdistämisestä tulla eettisesti kestävää kristinuskoa?

– Kun noituus sekoitetaan Pyhän Hengen toiminnan kanssa, niin se on oikeasti melkoinen soppa.

Tutkimuksensa johtopäätöksenä Urvas uskoo, että kontekstualisoimisessa tarvitaan teologeja, mutta yhteisön pitäisi silti tehdä itse prosessointia. Teologit varmistavat, ettei yhteisö irtaannu jonkinlaiseksi uskonnoksi, jolla ei ole enää mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Vaikka irtaantuminen on uskontotieteellisestä näkökulmasta neutraali tapahtuma, Urvas painottaa sen mahdollisia eettisiä vaikutuksia. Kristinuskon piirissä on pitkä perinne ihmisoikeuksista ja toiminnan eettisestä arvioinnista. Tätä ei välttämättä löydy kansanuskontojen parista.

– Kansainvälisen seurakuntien verkoston kautta saadaan tietoa ja apua esimerkiksi juuri nyt koronapandemian aikana. Jos nämä yhteisöt irtaantuvat omiksi erillisiksi yksiköikseen, ne eivät saa sitä tukea, mitä kristillinen maailma pystyy tuomaan muun muassa taloudellisen avun kautta.

Saatana ei olekaan langennut enkeli?

Toiseksi tarkastelun kohteekseen Urvas on ottanut Yhdysvalloissa asuvan teologi Amos Yongin. Yong pyrkii löytämään siltaa tieteen ja teologian välille prosessiajattelun ja prosessifilosofian kautta. Hän muun muassa pohtii syntiinlankeemusta neurotieteiden kautta kysymällä, missä vaiheessa Aatami tulee esiin evolutionaarisessa linjassa, jos evoluutiokehityksessä ihmisille vähitellen kehittyy kapasiteetti tehdä huonoja valintoja.

Yong uskoo vastauksen piilevän kehitysvaiheessa, jossa ihmisen neurologinen kapasiteetti on muuttunut sellaiseksi, että hän on kykenevä tekemään syntiä eli huonoja ja tuhoisia valintoja.

Yong hylkää perinteisen teologisen ajatuksen Saatanan lankeamisesta, sillä hän ei näe Raamatun tukevan ajatusta tarpeeksi.

Toinen esille tuotu Yongin ajattelumalli Urvaksen väitöskirjassa liittyy teoriaan demonien synnystä. Yong hylkää perinteisen teologisen ajatuksen Saatanan lankeamisesta, sillä hän ei näe Raamatun tukevan ajatusta tarpeeksi. Kysymykseksi kuitenkin nousee, miten oletetun persoonallisen pahan olemassaolo selitetään. Yongin mukaan ihmislajin kognitiivinen kapasiteetti on esiintynyt lajikehityksessä, joka on johtanut siihen, että ihmiset ovat itsenäisesti ajattelevia olentoja. Samankaltainen ilmiö on Yongin mukaan tapahtunut myös materiaalittomassa todellisuudessa. Kun ihmiset tekevät kollektiivisesti pahaa, pahat olennot syntyvät sen seurauksena.

– Kun riittävän paljon ihmisiä kollektiivisesti päättää tietoisesti tehdä väärin, niin pahuus nousee sellaiselle tasolle, että se saa persoonallisen muodon. Tämä synnyttää demonit. Demoneilla ei ole itsenäistä olemassa olemisen oikeutta, vaan se on aina sidoksissa yhteisön tekemään pahuuteen, Urvas avaa Yongin ajattelua.

Yongin mielestä pahasta ei siis päästä eroon ajamalla demoneita pois eksorsismilla, vaan yhteisön tekemän parannuksen kautta.

” Haluan tehdä helluntailaista teologiaa naisnäkökulmasta”

Urvaksen väitöskirjasta nousee esille, kuinka sekä Onyinah että Yong kritisoivat kolmannen aallon helluntailaisuuden vahvaa ja vääristynyttä demonipainotusta. Molemmat ajattelijat pyrkivät myös painottamaan helluntailaisuuden alkuperäisiä juuria vähemmistöjen ja tavallisten ihmisten liikkeenä ja puolustajana. Urvas itse kokee tutkimustuloksensa tärkeänä, sillä helluntailaisuuden piirissä käydään ympäri maailmaa väittelyitä liittyen yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Hänen mukaansa ajatuksia on tarpeellista muokata, sillä kolmannen aallon helluntailaisliikkeet ovat tuottaneet joitain haitallisia tulkintoja.

– Jos esimerkiksi masennus tai mitkä tahansa mielenterveysongelmat tulkitaan hengen aiheuttamiksi, se on äärimmäisen vaarallista, Urvas toteaa.

Toimittuaan lähetystyöntekijänä ympäri maailmaa ja tehdessään väitöskirjatutkimustaan Ghanassa Urvas on pitänyt naisten huomioimista ja voimaannuttamista erittäin tärkeänä. Afrikassa ollessaan hän halusi viettää yhden päivän pelkästään naisten kanssa. Naisten seurassa hän kiinnittää huomionsa pelkästään heihin, rohkaisee heitä ja kehottaa taistelemaan omien oikeuksien puolesta, esimerkiksi kouluttautumalla. Yleensä viesti on vastakkainen siihen, mitä paikallinen yhteiskunta heistä sanoo.

Jos esimerkiksi masennus tai mitkä tahansa mielenterveysongelmat tulkitaan hengen aiheuttamiksi, se on äärimmäisen vaarallista, Urvas toteaa.

– Haluan olla roolimalli ja kannustaa naisia. Tietyllä tavalla haluan murtaa sen, miltä naisten pitäisi olla ja näyttää, ainakin perinteisissä patriarkaalisissa yhteiskunnissa.

Urvas kokee, että Suomessakin on vielä paljon tehtävää. Naiset voivat toimia helluntaikirkossa monissa tehtävissä, mutta opillisina auktoriteetteina tai Raamatun tulkitsijoina heitä ei juuri näy.
Millä tavoin Urvas aikoo jatkaa teologian parissa tohtoriksi väittelemisen jälkeen?

– Dogmatiikassa on sanonta, että tohtoritutkinto on mopokortti. Vasta sen jälkeen on riittävästi osaamista alkaa julkaista omaa teologiaa.

Nyt Urvas on kirjoittamassa omaa mariaanista helluntaiteologiaansa. Hän kokee, että tietää, mitä on tekemässä ja on nyt valmis seisomaan mielipiteidensä takana.

– Haluan tehdä helluntailaista teologiaa naisnäkökulmasta, joka ei kuitenkaan keskity pelkästään naisasiaan, vaan tarkastelee laajemmaltikin teologian erilaisia kysymyksiä. Viimeisin kirjoitusprojektini koskee ekoteologiaa ja ottaa kantaa ilmaston ja luonnonsuojelun puolesta.

TM ja Tanssitait. maist. Sanna Urvas väittelee 16. lokakuuta 2020 kello 14 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Theology of sin and evil in Classical Pentecostalism. – Two case studies.”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, sali PIII, Yliopistonkatu 3.
Vastaväittäjänä on dosentti Jaakko Rusama, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on professori Risto Saarinen. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.