Pro gradu -tutkielma: Kuka sanoo tahdon? Naisen ihmisyys thaimaalaisessa prostituutiossa

Prostituutio yleistyi Thaimaassa voimakkaasti 1960-luvulla Vietnamin sodan jälkeen, jolloin paikallisia naisia oli rekrytoitu palvelemaan Yhdysvaltain armeijan jäseniä sotilaspoliittisen yhteistyön takaamiseksi. Prostituution yleistyminen sodan jälkeen oli yhteydessä Thaimaan suureen sosiokulttuuriseen murrokseen, jossa maan talous kasvoi, modernisaatio käynnistyi ja turismi lisääntyi.

Modernisaatiokehitys ei kuitenkaan parantanut thaimaalaisten naisten sosioekonomista asemaa, pikemminkin päinvastoin. Jo valmiiksi patriarkaalisen hierarkkisessa järjestelmässä altavastaajina olleista naisista tuli sotilaspoliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen valtasuhteiden puristuksissa jopa entistä haavoittuvampia. Kyse ei siis useinkaan ollut naisten omaehtoisesta valinnasta ryhtyä prostituoiduksi. Kuluneiden vuosikymmenien aikana seksiteollisuus on vakiintunut Thaimaassa valtavaa taloudellista pääomaa tuottavaksi koneistoksi ja ilmiöksi, jossa uhattuna ovat sekä yksilön perusoikeudet että naisen ihmisyys.

Pro gradu -tutkielmassani halusin syventää asiallista keskustelua thaimaalaisesta prostituutiosta ja prostituoiduista. ”Thaimaan prostituutio” näyttää vakiintuneen julkisessa keskustelussa valtavaksi populaariksi konseptiksi, johon yhdistyy valitettavan usein enemmän tai vähemmän virheellisiä yleistyksiä prostituoitujen työn luonteesta ja siihen joutumisesta. Siksi thaimaalaiseen prostituutioon ei tule suhtautua kevyesti, koska sen kasvot ovat paikallisella tasolla moninaiset.

Onko prostituoitu ihminen?

Naisen ihmisyyden ja ihmisoikeuksien tarkastelu – ja ennen kaikkea niiden kyseenalaistaminen – ovat arvolatautuneita missä kontekstissa tahansa. Kenellä on oikeus määrittää toisen yksilön ihmisyys? Päättääkö yksilö sen itse vai ohjautuuko se muulta, esimerkiksi yhteiskunnasta? Varsin laajalti on totuttu mieltämään, että perusoikeudet fyysis-psyykkiseen koskemattomuuteen ja autonomiaan määrittävät ihmisyyttä. Haasteelliseksi nouseekin näiden oikeuksien soveltaminen ja niiden käsitteleminen thaimaalaisessa kontekstissa.

Thaimaalaiset prostituoidut kokevat työssään usein esimerkiksi fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Tämän vuoksi esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa määritellyt oikeudet koskemattomuuteen ja henkilökohtaiseen autonomiaan eivät prostituoitujen kohdalla useinkaan toteudu – ihmisyys ei lähtökohtaisesti ole prostituoidun eli naisen itsensä määriteltävissä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna prostituoitu ei ole ihminen. Tilanne olisi toinen, jos nämä oikeudet toteutuisivat prostituoitujen kohdalla. Ihmisoikeuksien muodollinen toteutuminen ei silti selitä prostituoitujen kokemuksellista, määritelmiin tyhjenemätöntä todellisuutta.

Thaimaalaisessa perhejärjestelmässä miehen vapaus merkitsee naisen rajoitetta

Thaimaalaisessa yhteiskunnassa mies on julkinen toimija, kun taas naisen elinpiiri on rajattu kotiin ja perheeseen. Sekä politiikka että kulttuuri ovat perinteisesti olleet miesten toiminta-alueita, ja naisten on edellytetty vaalivan perheen kunniaa ja pysyvyyttä. Analogia miehen julkisesta aktiivisuudesta ja naisen passiivisuudesta on ilmeinen myös buddhalaisessa sukupuolihierarkiassa, jossa mies on aktiivinen ja aloitteellinen, nainen alistuva ja vastaanottavainen. Sukupuolten välille asetetut erilaiset rooliodotukset ruokkivat ja pitävät tehokkaasti yllä näkemystä, jonka mukaan thaimaalaisen miehen tulee saada toteuttaa seksuaalisuuttaan rajoittamattomasti myös avioliiton ulkopuolella.

Perhe on miehelle tärkeä julkisen aseman näkökulmasta. Thaimaalainen mies ilman perhettä ei lunasta sosiaalista asemaansa samoin kuin perheetön. Samalla kuitenkin yleisesti hyväksytty ajatus miehen oikeudesta avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin on olennainen osa miehen sosiaalista julkisuuskuvaa, jossa tämä sosiaalistuu toisiin miehiin ja todentaa yhteiskunnallista hierarkiaa, joka ei ole sukupuolten välillä tasa-arvoinen. Sekä hyviä naisia (aviovaimot) että huonoja naisia (prostituoidut) on oltava, jotta molemmat osa-alueet mahdollistuvat miehille.

Miten tulisi pureutua pitkät aatehistorialliset juuret sisältävään käsitykseen miehestä thaimaalaisen(kin) perheen päänä ja auktoriteettina? Naisiin ja miehiin kohdistettuja erilaisia odotuksia ja niiden yhteyttä prostituution yleisyyteen voidaan thaimaalaisessa kontekstissa tarkastella yksityisinä ja julkisina valtasuhteina. Koska avioliittoa arvostetaan thaimaalaisessa yhteiskunnassa ennen kaikkea sen institutionaalisen luonteensa vuoksi, yksilöiden emotionaaliset, fyysiset ja psyykkiset tarpeet ja tunteet eivät instituutiomoraalin näkökulmasta ole merkittäviä. Tästä syystä myöskään naisen seksuaalisuudesta ei keskustella julkisesti, eikä sitä pidetä tärkeänä. Prostituutiokeskustelun kannalta on yhtäältä ristiriitaista ja kestämätöntä sivuuttaa naisten omat ja ainutkertaiset kokemukset. Toisaalta se, ettei ”naisen seksuaalisuuden” käsitteellistä viitekehystä ole thaimaalaisessa yhteiskunnassa varsinaisesti olemassa, selittää osaltaan sitä hiljaista hyväksyntää, joka prostituutiolle Thaimaassa hyvin yleisesti annetaan.

Ovatko sukupuolisuhteet kulutusta varten?

Yhteiskunnat seksualisoituvat. Voidaanko tämän väitteen perusteella sanoa myös thaimaalaisen (prostituutio)kulttuurin ilmentävän yleistä seksualisoitumiskehitystä? Onko thaimaalainen prostituutio lopulta vain yksi ”jäävuoren huippu” globaalista ongelmasta, jossa kulttuurit suoltavat yhä enenevässä määrin yliseksualisoitunutta aineistoa kaikille aisteillemme? Näihin kysymyksiin on varmasti löydettävissä hyvin erilaisia vastauksia, sillä jokainen mieltää seksuaalisuuden ja siihen kuuluvat ilmiöt, asiat ja sisällöt omalla tavallaan.

Thaimaalaisessa kontekstissa prostituution lisääntyminen on yhteydessä globaaliin talouskasvuun ja kulutuskulttuuriin. Miten prostituutio voi olla rinnastettavissa muihin liiketoimiin? Eikö ihmisruumiin tulisi olla markkina-arvojen, ostamisen ja myymisen, kaupankäynnin ja vaihdon ulkopuolella? Valitettavasti näin ei ole. Prostituutiossa luovuttamattomat ihanteet ruumiin koskemattomuudesta ja itsemääräämisoikeudesta jäävät usein pelkiksi sanoiksi, luiksi ilman lihaa niiden ympärillä. Silti jokainen thaimaalainen prostituoitu ei ole välttämättä uhri, eikä jokainen parittaja ole aina sortaja.

Koska Thaimaassa seksiteollisuus kytkeytyy markkinoiden radikaaliin vapautumiseen, miesten suuremmalla viettitarpeella perusteltu prostituution markkinarako elää ja voi hyvin. Prostituutio tuottaa Thaimaassa jopa enemmän kuin maan perinteinen riisinvientielinkeino. Vaikka prostituutio on Thaimaassa teknisesti laitonta, sitä on pyritty puoltamaan juuri sen tuottavuuden perusteella.

Prostituution hyväksyminen taloudellisen hyvän saavuttamisen keinona kytkeytyy thaimaalaisessa yhteiskunnassa myös materialismin ja länsimaisen kulutuskulttuurin ihannointiin, joissa turismin vaikutus on ollut keskeinen. Tämä on vaikuttanut sekä asiakkaisiin että prostituution harjoittajiin. Asiakkaan kulutusvalinta prostituutio on silloin, kun häntä tuetaan ja sosiaalistetaan harrastamaan avioliiton ulkopuolisia suhteita. Koska asiakkaita eli kysyntää on paljon, täytyy olla varaa valita. Prostituoidun kohdalla prostituutio on puolestaan kulutusvalinta silloin, kun hän haluaa turvata elinkeinonsa tai joutuu valitsemaan prostituution parempien työmahdollisuuksien puuttuessa. Tässä mielessä saavutettua hyvää voidaan thaimaalaisessa yhteiskunnassa pitää siihen sovellettuja keinoja tärkeämpänä.

Kokonaisen ihmisen tunnustaminen: onko maksullinen seksi sittenkin maksullista ihmisyyttä?

Onko prostituutio orjuutta? Prostituution orjuuttaessa ihmistä psyykkisesti tai fyysisesti, siitä on mahdollista puhua orjuutena. Jos prostituutio ei koskettaisi ihmistä eikä sillä olisi kasvoja, prostituutio ei aiheuttaisi kipua sanoissa, teoissa ja asenteissa, jotka kohdistuvat sen kokeneille. Vaikka prostituutio on Thaimaassa voimakkaasti kansantaloudellinen ilmiö, naisen ihmisyyden kannalta kyse on huomattavasti monimutkaisemmasta asiasta kuin ruumiin yksiselitteisestä vaihtosuhteesta. Ihmisyyttä koskettavana ongelmana thaimaalainen prostituutio – kuten mikä tahansa muukin prostituutio – on ajatuksellisesti, käsitteellisesti ja käytännöllisesti haasteellinen. Miten valita kantansa prostituutioon, jos ei halua yhtäältä tuomita prostituoituja, mutta ei toisaalta mieli myöskään tukea prostituutiota naisia riistävänä järjestelmänä? Miten tunnistaa ja tunnustaa naisen ihmisyys tekemättä sille vääryyttä?

Kirjoittaja Jenni Tuulensuu on teologian maisteri (maaliskuu 2008), jonka systemaattisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Naisen ihmisyys thaimaalaisen prostituution valossa” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2008.

 

Kirjallisuus:

Barry, Kathleen: The Prostitution of sexuality. New York: New York University Press, 1995.

Brown, Louise: Sex slaves: the trafficking of women in Asia. Virago Press, 2001.

Davies, Miranda (toim): Third World – second sex. vol. 2. London: Zed Books, 1987.

Heinämaa, Sara & Näre, Sari (toim): Pahan tyttäret: sukupuolitettu pelko, viha ja valta. Helsinki: Gaudeamus, 1994.

Ilmonen, Kaj (toim): Moderniteetti ja moraali. Helsinki: Gaudeamus, 1998.

Järvinen, Margaretha: Of vice and women: shades of prostitution. Oslo: Norwegian University Press. Scandinavian studies in criminology; vol.13, 1993.

Skrobanek, Siriporn & Boonpakdee, Nataya & Janthakeero, Chutima: The traffic in women: human realities of the international sex trade. London: Zed Books, 1997.

Truong, Thanh-Dam: Sex, money and morality: prostitution and tourism in Southeast Asia. London: Zed Books, 1990.

Van Esterik, Penny: Materializing Thailand. Oxford: Berg, 2000.

Vance, Carol S. (toim.): Pleasure and danger: exploring female sexuality. Boston: MA & R&KP, 1984.