Pro gradu -tutkielma: Piispan ja tiedemiehen dialogi etenee väittelyn kautta yhdessä ajatteluun
Piispa vastaan tiedemies! Usko vastaan tiede! Tällainen vastakkainasettelu on alkuasetelmana piispa Juha Pihkalan ja avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan kirjeenvaihdossa. Se julkaistiin Kirjapaja Oy:n kustantamana kirjana vuonna 2004 ja sai nimekseen ”Nurkkaan ajettu Jumala? Keskustelukirjeitä uskosta ja tiedosta”.
Pro gradu-tutkielmassani ”Loitko Sinä minut vai Sinut ihmisen kaipuu?” analysoin Pihkalan ja Valtaojan kirjeenvaihtoa dialogisuuden näkökulmasta. Voiko kirjeenvaihto olla dialogia? Millaisia vaiheita dialogiin liittyy? Miten piispa ja tiedemies määrittelevät itseään, toisiaan ja maailmankatsomuksiaan kirjeenvaihtonsa eri vaiheissa? Mitä yhteistä on kahdella suomalaisella miehellä, jotka eivät kirjeenvaihdon käynnistyessä tunne toisiaan?
Suomalaiselle kulttuurille on tyypillistä individualismi ja yksin ajattelu. Dialogissa mahdollistuu yhdessä ajatteleminen. Pihkalan ja Valtaojan dialogi osoittaa, että vuoropuhelu erilaisten maailmankatsomusten välillä on ennen kaikkea vuoropuhelua ihmisten välillä. Dialogia käyvät ihmiset, eivät periaatteet tai vakaumukset.
Mitä on dialogi?
Arkikielessä dialogilla tarkoitetaan usein kasvokkain tapahtuvaa keskustelua, vuoropuhelua tai kaksinpuhelua. Kreikan kielen sana dialogos voidaan jakaa sanoihin dia (läpi, kautta) ja logos (sana, sanan merkitys). Dialogi tarkoittaa keskustelua, jossa pyritään sanan takana olevien merkitysten löytämiseen. Dialogi on väitteiden testaamisen taidetta ja elävä tiedonhankintakokemus. Dialogi on yhdessä perehtymistä johonkin asiaan. Dialogiin osallistuvilla on hyvä olla riittävän erilaisia ajatuksia, jotta keskustelussa syntyisi vastakkaisia näkemyksiä. Dialogissa on tarkoitus opetella ymmärtämään miten ihminen itse ajattelee, miten muut ajattelevat ja miksi.
Dialogi voidaan jakaa neljään vaiheeseen
Kirjeenvaihtoa analysoitaessa huomio kiinnittyi luonnollisesti vain käytettyyn kieleen kun kasvokkain tapahtuvassa dialogissa voidaan huomioida myös eleet, ilmeet, tauot ja sanaton viestintä. Kirjeenvaihto on määriteltävissä dialogiksi, sillä dialogin tieteellinen määritelmä perustuu keskustelun laadullisiin ominaisuuksiin kuten sen rakentumiseen, tasoihin ja etenemiseen.
Tutkimusmenetelmäksi valitsin dialogisuutta laajasti tutkineen amerikkalaisen William Isaacsin muotoileman keskustelukenttäteorian. Suomessa sitä on aikaisemmin käyttänyt esimerkiksi Matti Aarnio (2005) kasvatustieteiden pro gradu-tutkielmassaan. Isaacs jakaa dialogin neljään vaiheeseen eli keskustelukenttään.
1.vaihe: Kohtelias keskustelu
2.vaihe: Fragmentoitunut keskustelu eli vastakkainasettelu-vaihe
3.vaihe: Pohtiva dialogi
4.vaihe: Luova dialogi
Dialogi alkaa kohteliaalla keskustelulla
Mikä tahansa keskustelu alkaa yleensä tavalla, josta on löydettävissä kohteliaan keskustelun piirteitä. Keskustelijat esittelevät itsensä ja aloittavat toisiinsa tutustumista ja uutta dialogia varauksellisesti, perinteisten keskustelutapojen mukaisesti. Dialogi alkaa aina yksilöstä. Ennen kuin voi käydä keskustelua, on kuunneltava itseään ja puettava sanoiksi monia sellaisia asioita, joita ei ole ennen sanonut ääneen. Dialogin ensimmäisessä vaiheessa keskustelijat tulkitsevat tilanteen aina omasta näkökulmastaan.
Dialoginsa alussa Pihkala ja Valtaoja pohtivat alkavaa kirjeenvaihtoa ja sen herättämiä tunteita. Molempia hieman arveluttaa, eiväthän he edes tunne toisiaan. Tutustuminen ja omien näkökulmien määritteleminen käynnistyy kirjallisuuden avulla. Käy ilmi, että molemmat ovat lapsena lukeneet esimerkiksi Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoja. Agnostikoksi itsensä määrittelevä Valtaoja kirjoittaa, että nähtyään piispan työhuoneen valtavan kirjamäärän ja etenkin tieteiskirjat, hän ajatteli heillä olevan riittävästi yhteistä kirjeenvaihtoa ajatellen.
Uskon ja tiedon vuoropuhelu käynnistyy Pihkalan ja Valtaojan dialogissa toisen asiantuntijuuden tunnustamisella ja sen kunnioittamisella, sekä yhteisten käsitteiden etsimisellä ja niiden käyttämisellä. Pihkala ja Valtaoja poimivat sekä toistensa aikaisemmista kirjoista että muilta kirjailijoilta käsitteitä ja ajatuksia. Niiden avulla dialogi käynnistyy ja etenee.
Väittelyvaihe on välttämätön
Dialogin tarkoituksena ei ole salata eroja, vaan kehittää keinoja, joilla erilaiset näkemykset voidaan vapauttaa yhteiseen tarkasteluun ja tutkittavaksi. Tämä edellyttää selkeää väittelyä ja vastakkainasettelu-vaihetta. Isaacsin mukaan dialogin edetessä toiseen vaiheeseen etusijalle nousevat käsiteltävän asian pirstaleisuus ja yksilöiden omat edut. Vastapuolta arvostellaan kriittisesti ja isona ryhmänä. Vastapuolen ajattelusta tehdään siis yleistyksiä. Omaa näkökulmaa kuvaillaan aivan kuin yleisenä totuutena. Syntyy oikeassa-väärässä-asetelmia ja kohteliaisuus unohtuu. Monissa keskusteluissa ei koskaan edetä tämän pidemmälle. Kun väittely koetaan vaikeaksi ja hankalaksi, palataan takaisin kohteliaaseen keskusteluun.
Vastakkainasettelu-vaiheessa Pihkalan ja Valtaojan dialogissa käynnistyy keskustelu moraalikysymyksistä. Keskustelunaiheiksi nousevat esimerkiksi kärsimyksen ongelma sekä oikeudenmukaisuus ja sen puute maailmassa. Pihkala ja Valtaoja keskustelevat hyvästä ja pahasta sekä uskontojen ja tieteiden auktoriteeteista. Valtaoja kuvailee itseään samuraiksi, joka valmistautuu hyökkäykseen. Myös nyrkkeilyyn ja kaksintaisteluun liittyvät kielikuvat värittävät keskustelua.
Dialogissa vastakkaisten näkökulmien määrittely on tärkeää, sillä se sisältää omien ajatusten sanoittamista ja näkökulmien tarkentamista. Pihkala ja Valtaoja väittelevät homoseksuaalisuudesta, parisuhdelaista ja katolisen kirkon kannanotoista. Vasta kun on määritelty se, mitä kukin puolustaa, on mahdollista edetä laajempaan ja syvempään pohdintaan. Loppujen lopuksi väittelyvaihe jää Pihkalan ja Valtaojan dialogissa lyhyeksi.
Pohtivan dialogin vaiheessa keskustelijat asettuvat toisen asemaan
Dialogin edettyä pohtivaan vaiheeseen keskustelijat pysähtyvät miettimään mitkä asiat ovat ohjanneet omaa ajattelua. Keskustelunaiheita pohditaan useista näkökulmista, myös siitä näkökulmasta, jota dialogin toinen osapuoli edustaa. Dialogin tuloksena paljastuu enemmän kuin mihin keskustelijat itsenäisesti päätyisivät. Kysymykset ovat pohtivia ja avoimia, mielipiteitä vaihdetaan vilkkaasti. Keskustelijat vähentävät oman näkökulmansa puolustamista ja ovat valmiita myös korjaamaan ajatteluaan. Pohtivan dialogin vaiheessa Pihkala ja Valtaoja tarkkailevat käynnissä olevaa dialogia ikään kuin se ulkopuolelta. He puuttuvat toistensa esittämiin ajatuksiin yhteistä ymmärrystä kehittävällä tavalla ja asettuvat myös toisen osapuolen asemaan.
Luovan dialogin vaiheessa tehdään synteesejä käsitellyistä aiheista
Tutkimuskirjallisuuden mukaan luovan dialogin vaihe on harvinainen. On hyvä huomata, että jokainen dialogin vaihe on Isaacsin mukaan samanarvoinen ja tarpeellinen. Luovan dialogin vaihe ei saisikaan muodostua pakkomielteeksi ja muita vaiheita tärkeämmäksi. Dialogissa on olennaista toisen kunnioittaminen, kuunteleminen, näkeminen sekä avoin ja suora puhe.
Vaikka Pihkala ja Valtaoja eivät käyneet dialogiaan fyysisesti samassa tilassa, he kykenivät säilyttämään dialogin ilmapiirin. Luovan dialogin vaiheessa Pihkala ja Valtaoja pohtivat käymäänsä dialogia ja hahmottavat omat maailmankatsomuksensa saman kokonaisuuden osiksi. Uskon ja tiedon vuoropuhelulla ei ole lopputulosta. Maailma on sama, mutta uskon ja tiedon rajat ovat olemassa.
Kunnioittaminen tarkoittaa myös rajojen hyväksymistä. Dialogi ei tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla. Tärkeintä on keskustelu ja kysymyksenasettelu. Erilaiset näkökulmat voidaan määritellä dialogissa saman kokonaisuuden osiksi. Keskittymällä dialogin avulla vastakkaisten näkökulmien väliin jäävään äärimmäisyyksien välimaastoon voidaan samalla paremmin pitää mielessä se, miksi keskustelua tosiasiassa käydään.
Piispalla ja tiedemiehellä on yhteinen jaettu historia
Yksi tutkimukseni tärkeimmistä tutkimustuloksista on jaetun historian käsitteen merkittävyys Pihkalan ja Valtaojan dialogissa. Jaetulla historialla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi kirjeenvaihdossa näkyviä kulttuurisia tapoja, ilmiöitä ja myyttejä, jotka liittyvät sekä historiaan että nykyhetkeen. Tutkielmani valottaa sitä yhteistä jaettua historiaa, joka Pihkalan ja Valtaojan dialogissa näkyy, vaikka he eivät kirjeenvaihdon käynnistyessä tunteneetkaan toisiaan. Jaetun historian käsite sisältää Pihkalan ja Valtaojan dialogissa myös laajemmin kirjallisuutta ja historiaa sekä arkisia, ihmisenä olemiseen liittyviä ”kaikille yhteisiä” asioita.
Dialogia käyvät ihmiset, eivät vakaumukset tai periaatteet
Dialogin vaiheiden tiedostaminen voi auttaa erilaisten vuorovaikutustilanteiden syventämisessä. Väittelytilanteita ei tarvitse karttaa. Vasta kun dialogin osapuolet ovat saaneet sanottua mielipiteensä ja näkemyksensä, keskustelu voi edetä. Viipyminen riittävän pitkään vastakkainasettelu-vaiheessa mahdollistaa käsiteltävän aiheen tarkastelemisen syvemmin ja laajemmin.
Dialogi sopii Isaacsin mukaan hyvin erilaisiin kulttuureihin. Sen toimivuutta voi testata melkein missä tahansa keskustelussa. Kuuntelenko? Osaanko puhua suoraan? Uskallanko väitellä? Kykenenkö pohtimaan käsiteltävää asiaa irrallaan omasta näkökulmastani, vai onko minun aina pakko ottaa kantaa?
Suomalaiselle kulttuurille on tyypillistä individualismi ja yksin ajattelu. Dialogissa mahdollistuu yhdessä ajatteleminen. Piispa Juha Pihkalan ja avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan dialogi osoittaa, että vuoropuhelu erilaisten maailmankatsomusten välillä on ennen kaikkea vuoropuhelua ihmisten välillä. Dialogia käyvät ihmiset, eivät periaatteet tai vakaumukset.
Kirjoittaja Heta Parkkinen on kätilö ja teologian maisteri, jonka yleisen käytännöllisen teologian alaan kuuluva pro gradu-tutkielma ”Loitko Sinä minut vai Sinut ihmisen kaipuu? Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan dialogi” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa syyskuussa 2007.
Kirjallisuutta:
Aarnio, Matti: Verkkokeskustelu asiantuntijuuden kehittämisessä. Johtamisen erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutusohjelman verkkokeskustelut dialogiteorian näkökulmasta. Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma. Tampere: Opetusalan koulutuskeskuksen julkaisuja 2005. Myös www-julkaisuna.
Isaacs, William: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Helsinki: Kauppakaari, 2001.
Heikkilä, Jorma & Heikkilä, Kristiina: Dialogi – avain innovatiivisuuteen. Helsinki:WSOY, 2001.
Pihkala, Juha & Valtaoja, Esko: Nurkkaan ajettu Jumala? Keskustelukirjeitä uskosta ja tiedosta. Helsinki: Kirjapaja Oy, 2004.