Pro gradu -tutkielma: Sisar Benedicta – suomalainen nunna katolisena vaikuttajana
Sisar Benedictan omaelämäkerta Viipurista Vatikaaniin julkaistiin Suomessa vuonna 1983. Kirja sai suomalaisilta hyvän vastaanoton ja se teki kirjoittajastaan julkisuudenhenkilön synnyinmaassaan.
Tätä ennen sisar Benedicta oli kuitenkin ehtinyt tehdä merkittävän uran katolisen kirkon piirissä. Hän oli toisen maailmansodan jälkeen toiminut opettajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana Brasiliassa, josta hän vuonna 1970 joutui pakenemaan poliittisten mielipiteiden takia.
Maanpaon seurauksena sisar Benedicta asettui asumaan Vatikaaniin, missä hän 15 vuoden ajan työskenteli media-alan kouluttajana. Vuonna 1980 sisar Benedictan ura huipentui nimitetykseen paavillisen tiedostusvälinekomiteaan neuvonantajaksi. Tämä teki hänestä yhden ensimmäisistä vaikutusvaltaisen aseman katolisen kirkon sisällä saavuttaneista naisista.
Suomalainen nunna ravistelee ennakkoluuloja
Sisar Benedicta nousi suomalaisten tietoisuuteen vuonna 1983, kun hän julkaisi huomiota saaneen omaelämäkertansa Viipurista Vatikaaniin – suomalainen nunna maailmalla. Nunnaksi ryhtyneen suomalaisnaisen elämäntarina näytti kiinnostavan suomalaisia. Kirjaa myytiin yhteensä 35000 kappaletta, ja se nousi vuoden 1983 myydyimmäksi ei-fiktiiviseksi teokseksi. Kirjan myötä Vatikaanissa työskentelevästä sisar Benedictasta tuli Suomessa julkisuudenhenkilö. Tiedostusvälineissä julkaistujen haastattelujen lisäksi sisar Benedictasta tuli myös haluttu luennoitsija, jota pyydettiin puhumaan erilaisissa tilaisuuksissa ympäri Suomea.
Kirjan saama positiivinen huomio ja ihmisten aito kiinnostus sen kirjoittajaa kohtaan rohkaisivat sisar Benedictaa jatkamaan hyvin alkanutta kirjailijan uraa. Toinen kirja syntyi Suomen katolisen piispan Paul Verschuren pyynnöstä. Hän esitti sisar Benedictalle 1980-luvun lopussa toiveen, että tämä kirjoittaisi kirjan Suomeen vierailulle tulevasta paavi Johannes Paavali II:sta.
1990 ja 2000 -luvuilla sisar Benedicta kirjoitti kolme omaan hengelliseen elämäänsä keskittyvää kirjaa. Hengellisen korostuksen lisäksi hän pyrki selkeyttämään katolisen kirkon näkökantoja ajankohtaisiin aiheisiin ja sitä kautta muuttamaan suomalaisten osittain stereotyyppistä käsitystä katolisesta kirkosta. Varsinkin myöhäisemmissä kirjoissa näkyy myös selkeästi tarve toimia yleiskristillisen hengellisyyden puolestapuhujana.
Nousu suomalaisten tietoisuuteen tapahtui sisar Benedictan ollessa 63-vuotias. Sitä ennen hän oli kuitenkin ehtinyt toimia 30 vuotta aktiivisesti katolisen kirkon eri tehtävissä. Hän oli mukana katolisessa kirkossa 1960-luvulla Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen myötä käynnistyneessä prosessissa, jonka tarkoituksena oli tuoda katolinen kirkko lähemmäs nykyihmistä. Vatikaanin toisen kirkolliskokous loi edellytykset sisar Benedictan toiminnalle vaikutusvaltaisissa tehtävissä katolisen kirkon sisällä. Hän oli yksi ensimmäisistä naisista, jotka pääsivät osallistumaan katolisen kirkon päätöksentekoon. Näin hän oli omalla toiminnallaan avaamassa ovea naisten yleisille mahdollisuuksille toimia vaikuttajina katolisessa kirkossa. Tätä taustaa vasten sisar Benedictan Suomessa saama huomio asettuu oikeisiin mittasuhteisiin tämän vaiheikkaan elämäntarinan yhtenä lukuna.
Viipurilaisesta tytöstä tuli katolinen nunna
Anita Idefelt syntyi vuonna 1920 viipurilaiseen näyttelijä-perheeseen. Lapsuudenkoti oli luterilainen, mutta uskonto ei ollut näkyvästi läsnä perheen arjessa. Tämä lienee yksi syy siihen, että murrosikäinen Anita alkoi etsiä omaa hengellistä identiteettiään. Etsintä johti hänet lopulta hakemaan Pyhän Sydämen sisarten Helsingissä ylläpitämään Pyhän Maarian luostarikouluun. Anita Idefelt aloitti luostarikoulun 13-vuotiaana. Kolme vuotta myöhemmin hänelle tarjottiin mahdollisuutta jatkaa opintoja Katariinan sisarten ylläpitämässä naisopistossa Itä-Preussissa. Tästä alkoi viipurilaistytön matka, joka toi hänet takaisin Suomeen vasta viisikymmentä vuotta myöhemmin.
Aikuisuuden kynnyksellä 18-vuotias Anita Idefelt teki elämänkokoisen ratkaisun ja pyrki noviisiksi Katariinan sisarkunnan luostariin. Suomalaiselle tytölle harvinainen päätös ei Anita Idefeltin kohdalla kuitenkaan ollut yllättävä. Hän oli 13-vuotiaasta lähtien asunut luostariympäristössä ja liittynyt katolisen kirkon jäseneksi 16-vuotiaana. Luostariin liittyminen oli syvästi hengelliselle nuorelle naiselle luonteva vaihtoehto. Viipurilaistyttö Anita Idefeltistä tuli sisar Benedicta toisen maailmansodan keskellä vuonna 1941.
Sodan runtelemasta Euroopasta opettajaksi Brasiliaan
Kansallissosialistisen Saksan vaiheet toisessa maailmansodassa koskettivat läheltä myös sisar Benedictan elämää. Sodan aiheuttama inhimillinen hätä ja puute koskivat myös luostareita, joiden toimintaa muutenkin rajoitettiin kansallissosialistisessa Saksassa. Saksassa ei sodan jäljiltä ollut jäljellä yhtään Katariinan sisarten ylläpitämää koulua, joten luostari päätti lähettää opettaja-opinnot aloittaneen sisar Benedictan Brasiliaan Juiz De Foran kaupungissa sijaitsevaan tyttökouluun.
Vuodet Brasiliassa merkitsivät sisar Benedictalle tämän oman elämäntehtävän selkeytymistä. Sodan runteleman Euroopan jälkeen Brasilia tuntui hänestä aluksi yltäkylläisyyden ja rauhan tyyssijalta. Tyttökoulun oppilaat kuuluivat Brasilian eliittiin ja sisar Benedicta tottui nopeasti elämään yläluokan ympäröimänä. Myöhemmin hän kutsui tätä suljettua elämänvaihettaan ”suloiseksi Ruususen uneksi”.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus elämäntehtävänä
Vasta vietettyään vuosia Brasiliassa hän tuli tietoiseksi maassa vallitsevasta sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Sisar Benedictan sosiaalinen herääminen oli osa laajempaa Latinalaisessa Amerikassa syntynyttä yhteiskunnallisen tiedostamisen kulttuuria. Katolisen kirkon sosiaaliopetus muuttui 1960-luvulla paavi Johannes XXIII:n myötä aikaisempaa kantaaottavammaksi. Uutta oli myös yhteiskunnan vastuun korostaminen, jota aikaisemmin oli katolisessa sosiaaliopetuksessa vältetty, koska sen pelättiin viittaavan sosialismiin.
Samaan aikaan Latinalaisessa Amerikassa käsitys sosiaalisesta tasa-arvosta muuttui marxilaisesta yhteiskuntafilosofiasta lainattujen vaikutteiden myötä. Näin ollen kirkon sosiaaliopetus upposi hedelmälliseen maaperään ja sai aikaan uudenlaisen sosiaaliseen tasa-arvoon tähtäävän liikkeen. 1960-luvun alusta alkanutta liikehdintää alettiin myöhemmin kutsua vapautuksen teologiaksi.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ihanne loi uudenlaisen käsityksen auttamisesta. Hyväntekeväisyys ei saanut olla almujen jakoa, vaan sen täytyi pohjautua ihmisten auttamiseen näiden omista lähtökohdista. Sisar Benedicta aloitti uudenlaiseen ajatteluun perustuvan avustustyön 1960-luvulla. Hän perusti koulunsa oppilaille tarkoitetun nuorisoseuran, jonka tavoitteena oli tehdä uudenlaista avustustyötä lähialueen slummeissa. Varsinaisen avustustyön lisäksi ihmisten vanhanaikaisiin asenteisiin vaikuttaminen oli sisar Benedictan mielestä tärkeää. Tämä sai hänet kirjoittamaan ja ohjaamaan vuonna 1963 laajalti huomiota saaneen yhteiskunnallisesti kantaaottavan näytelmän.
Poliittinen mediavaikuttaminen vei maanpakoon
Keväällä 1964 Brasiliassa tapahtunut sotilasvallankaappaus siirsi vallan vasemmistolaiselta hallitukselta äärioikeistolle. Sisar Benedicta joutui monen muun sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta toimineen kanssa perustelemaan toimintaansa uudelle hallitukselle. Sosialisti-epäilyt johtivat lopulta siihen, että vuonna 1966 sisar Benedicta siirtyi opettajan työstään Brasilian piispojen tiedotuskeskukseen.
Vatikaanin toinen kirkolliskokous oli painottanut mediaosaamisen tärkeyttä katoliselle kirkolle ja avannut naisille mahdollisuuden toimia kirkon sisällä aikaisempaa aktiivisemmin. Sisar Benedictalle tämä merkitsi mahdollisuutta päästä ensimmäisten naisten joukossa vaikutusvaltaiseen asemaan. Tiedotuskeskuksen TV-osaston johtajana sisar Benedicta tuotti TV-ohjelmia, ohjasi piispojen julkisuukuvaa ja koulutti ihmisiä median kuluttajina. Hän ehti toimia virassa neljä vuotta, kunnes hallitus totesi hänet vasemmiston kannattajaksi, joka tiedotusvälineiden kautta levitti hallituksen politiikan vastaisia ajatuksia. Sisar Benedicta pakeni Brasiliasta vuonna 1970.
Paavin tiedotusvälinekomitean neuvonantajaksi vuonna 1980
Poliittisena toisinajattelijana sisar Benedictalla ei ollut mahdollisuutta palata pitkäaikaiseen kotimaahansa Brasiliaan. Media-alan ammattilaisista oli kuitenkin pulaa Vatikaanissa, mistä hänelle tarjottiin työtä sääntökuntalaisten media-alan kouluttajana. Kouluttajan työn lisäksi hän aloitti vuonna 1975 Vatikaanin radion suomenkielisten radiolähetysten toimittajana.
Sisar Benedictan uran huippuna voidaan pitää hänen kutsumistaan paavin tiedotusvälinekomitean neuvonantajaksi vuonna 1980. Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta lähtien naiset ovat kasvattaneet rooliaan kirkon aktiivisina toimijoina. Muutoksesta huolimatta Vatikaanissa naisten mahdollisuudet päästä vaikutusvaltaisiin tehtäviin ovat lisääntyneet hitaasti. Miesvaltaisessa Vatikaanissa naisen toimiminen paavin neuvonantajana oli vielä 1980-luvulla erittäin harvinaista. Hyvä esimerkki tasa-arvon hitaasta juurtumisesta katolisen kirkon hierarkiaan on se, että sisar Benedicta valittiin 50-henkiseen komiteaan ainoana naisena.
Keskeisimmät lähteet:
Idefelt, Benedicta: Viipurista Vatikaaniin – suomalainen nunna maailmalla. 1983.
Idefelt, Benedicta: Päiväkirjani lehdiltä. 1991.
Idelfet, Benedicta: Valo jota seurasin. 2003.
Kirjoittaja Anna Lahdenperä on teologian maisteri, jonka yleisen kirkkohistorian alaan kuuluva opinnäytetyö ”Suomalainen nunna edelläkävijänä – Sisar Benedictan toiminta katolisessa kirkossa vuosina 1948- 2007” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa syyskuussa 2007.