| Vilja Alanko |

Kun nainen ei vaikene – neuvotteluja sukupuolesta, vallasta ja uskosta Paavalin ja Teklan teoissa

alanko teologia

Toiselle vuosisadalle ajoitettu kirjoitus Paavalin ja Teklan teot kertoo Teklasta, joka kääntyy Paavalin julistuksen myötä kristinuskoon ja omaksuu askeettisen elämäntavan. Autuaaksijulistukset, jotka avaavat kertomuksen, johdattavat lukijaa yleistämään ne tekstin tulkinnalliseksi viitekehykseksi, mutta kuvaus Teklasta marttyyrina, kastettuna ja pelastuksen todeksi elävänä opettajana välittää toisenlaista ruumiillisuuden kokemusta. Teklan esimerkki luo kontrastin myös kirkkoisien hiljaista kuuliaisuutta vaaliviin kirjoituksiin.

Teklan teot

Paavalin teot, joka lukeutuu apokryfisina apostolien tekoina tunnettuun kirjallisuuteen, sisältää myös itsenäisesti säilyneen kertomuksen Paavalin ja Teklan teot. Se kertoo Teklasta, ylhäisöneidosta, joka torjuu sulhasensa ja haluaa seurata Paavalia. Tätä syytetään naisten villitsemisestä, mutta vain Tekla tuomitaan. Tekla joutuu ensin roviolle ja myöhemmin areenalle petojen keskelle. Lopulta hän kastaa itsensä, pukeutuu miehen vaatteeseen ja opettaa evankeliumia.

Teklan teot sekä muut apokryfiset apostolien teot kuvaavat vauhdikkaasti askeettisen elämäntavan omaksuvia naisia, joiden tekoja kristillinen usko motivoi. Mutta löytyykö näiden kertomusten takaa ketään? Mitä voimme tietää varhaisen kristinuskon piirissä eläneistä naisista, jotka omaksuivat askeesin puitteet elämälleen? Kysymys erilaisten lähteiden käytöstä on metodologisesti merkittävä, ja onkin muistettava, että lukija on aina tekemisissä representaation kanssa. Niillä on kuitenkin yhtymäkohtansa elettyyn todellisuuteen, sillä mitään ei synny tyhjiössä. Toisaalta diskursiivinen suhde on kaksisuuntainen ideoiden myös osaltaan määrittäessä kokemusta.

Seksuaalinen asketismi Teklan teoissa

Asketismi on moderni käsite, joka on keskeinen varhaisen kristinuskon tutkimuksessa, onhan sen kuvaama teema ollut kristinuskossa läsnä aina evankeliumien Jeesuksen opetuksesta nykyisyyteen asti. Asketismin erilaiset ulottuvuudet ovat toisiinsa läheisesti sidoksissa: seksuaalisen pidättyvyyden lisäksi vähäinen uni, paasto, omaisuudesta luopuminen ja apatian ihanne ovat askeettisen elämäntavan piirteitä, ja niiden nähtiin tukevan toisiaan.

Paavalin ja Teklan teoissa askeesin ihanne ilmenee esimerkiksi avioliiton torjumisessa. Teksti myös nimeää Paavalin julistuksen ”opetukseksi siveydestä” (Tek. t. 7), ja viittaa askeettiseen ruokavalioon (Tek. t. 13). Kuitenkin seksuaalisen puhtauden korostus nousee siinä esiin hienovaraisemmin kuin myöhemmissä neitsyyttä käsittelevissä kirjoituksissa. Äänenpainot vaihtelevat jo tekstin sisällä, mikä saattaa kertoa kirjoituksen kerroksellisuudesta. Seksuaalisesta riisutun ruumiin arvostus ilmenee tekstissä ennen kaikkea Paavalin autuaaksijulistuksissa, jotka kannustavat seksuaaliseen pidättäytymiseen eli neitsyyden säilyttämiseen ja selibaattiin (Tek. t. 5-6).

Askeesi Teklan valintana

Paavalin innoittamana Tekla valitsee elämän naimattomana, mutta miten hän itse sanoittaa uskoaan? Teklan ruumiilliseen puhtauteen viitataan tekstissä suoraan vain silloin, kun häntä ollaan viemässä vankilaan, ja hän pyytää saavansa pysyä ”puhtaana” (Tek. t. 27). Mutta silloin, kun Tekla kohtaa maaherran silmästä silmään toisen marttyyrikokemuksensa jälkeen,  ei kysymys nouse esiin. Tässä kertomuksen huippukohdassa Tekla on juuri kastanut itsensä ja tullut vapautetuksi, ja nyt hän ilmaisee oman käsityksensä siitä uskosta, johon on kääntynyt. Hän voisi perustella tapahtumia ruumiillisella puhtaudellaan, sillä Paavalin opetuksen mukaan niin voi saavuttaa erityistä suosiota Jumalan silmissä. Tekla kuitenkin esittää, että Jumala suojeli häntä hänen uskonsa tähden. Tekla on omissa silmissään ennen kaikkea Jumalan palvelijatar, Jumalan, joka ”yksin on — kuolemattoman elämän perustus” (Tek. t. 37). Jos teksti yksiselitteisesti edustaisi neitsyyttä palvovaa kristinuskon muotoa, olisi se luontevaa tuoda tässä esiin. Sen sijaan Tekla korostaa ikuista elämää, jonka Kristus tarjoaa. Sekä marttyyrius että seksuaalinen askeesi merkitsevät kuoleman torjuntaa ja voittoa, mutta eivät ole sitä itsessään.

Myöhemmät kirjoittajat loivat Paavalin ja Teklan tekojen kuvauksesta poikkeavaa käsitystä pyhästä Teklasta, joka on neitseellinen, hiljaisesti kärsivä marttyyri, jolloin Tekla opettajana tai apostolina lakkaa pitkälti olemasta. Askeesi on mahdollisesti uskolle omistautumisen käytännöllinen edellytys, mutta Teklan valinta ja toimijuus kohdistuvat kuitenkin ensisijaisesti uskonnolliseen ulottuvuuteen, jonka ydin on Kristus.

Askeesin ruumiillinen todellisuus

Syntymän ja kuoleman intensiivisen kierron voi nähdä manifestoituvan ennen kaikkea naisen ruumiillisessa todellisuudessa. Tätä kautta askeesi saattoi itsessään näyttäytyä houkuttelevana mahdollisuutena elää toisenlaista elämää. Vaikka kääntymys ei ole pelkistettävissä valinnaksi, eivät ruumiillisen ja sosiaalisen todellisuuden viitekehykset ole vailla merkitystä. Asketismin vaikutuksesta naisten toimijuuteen myöhäisantiikissa on esitetty eriäviä näkemyksiä. Mahdollisuus pysyä naimattomana on nähty vapauttavana, mutta ajatusta on kritisoitu esimerkiksi todeten, etteivät kirkkoisät vaikuta olleen huolissaan tästä potentiaalista. Kuitenkin monet kyseisistä miehistä ilmaisevat tuohtumusta naisten pukeutumisesta miehen vaatteisiin ja hiusten leikkaamisesta, jotka ovat askeettisen elämän tunnuksia. Käytäntö tuomitaan todeten, että Jumala antoi naiselle hiukset muistutukseksi hänen alamaisuudestaan. Paavalin ja Teklan teoissa ristiinpukeutumisella on kuitenkin positiivinen merkityssisältö. Ajatus askeesin tuomasta vapaudesta löytyy jossain määrin myös kirkkoisien kirjoituksista, joissa kuvataan naiselämän kärsimyksiä, jotka neitsyt voi välttää. Näin kuvattu vapaus koskee kuitenkin vain avioliittoa. Kun kirkkoisät rakentavat kuvaa neitsyydestä muita vaihtoehtoja siunatumpana, he edellyttävät eristäytymistä, hiljaisuutta ja pukeutumista, joka kantaa alisteisuuden symbolista painoa. Näitä piirteitä ei ole nähtävissä Paavalin ja Teklan teoissa kuvatussa Teklassa. Teklan kertomuksessa ruumiillistuva sukupuolen uudelleenmäärittely asettuukin kiehtovaan kontrastiin suhteessa kirkkoisien kirjoituksiin.

Ristiinpukeutuminen ylösnousemuksen ennakointina ja sukupuolen neuvotteluna

Teklan suhde ruumiilliseen todellisuuteen muuttuu marttyyriuden ja kasteen myötä. Askeesi on valmistanut Teklaa tähän muutokseen, ja se löytää ilmaisun mieheksi pukeutumisen kautta. Kestettyään marttyyriuden ja kastettuaan itsensä Tekla julistaa evankeliumia seisoessaan käytännössä alastomana maaherran ja kaikkien muiden paikalla olevien edessä, minkä jälkeen hän pukee ylleen miehen vaatteen.

Esitän Teklan ristiinpukeutumisen ilmentävän laajempaa kulttuurista diskurssia sukupuolen transformaatiosta ja ruumiillisen pelastuksen näkemisestä paluuna paratiisin synnittömyyteen, jota seksuaalisuuden katoaminen ennakoi. Tämä lopunajallinen visio elämästä ilman sukupuolieroa voidaan saavuttaa häivyttämällä ruumiillinen naiseus, jossa tiivistyy ja ruumiillistuu ihmisen seksuaalisuus. Ristiinpukeutuvien naispyhimysten teema elää pitkään Teklan jälkeen, ja sen yhteydessä esiintyy ihailua koskien naiseuden ruumiillisten merkkien häviämistä. Kieltäytymällä avioliitosta Tekla kieltää kuoleman vallan häneen, ja kasteen kautta hän saavuttaa välähdyksen siitä uudesta elämästä ja todellisuudesta Kristuksessa, jossa ei ole sukupuolieroa. Luentani mukaan Tekla elää todeksi lupauksen pelastuksesta omassa vakaumuksessaan ja toiminnassaan, kun askeesi heijastaa ylösnousemusta jo nykyisessä maailmanajassa eletyssä ruumiillisessa todellisuudessa.

Ristiinpukeutumisen tuomitseminen lukuisissa yhteyksissä antaa viitteitä siitä, että sen seurauksia oli jollain tapaa vaikea hyväksyä. Tätä transformaation konkreettista ruumiillistumista on yllättävän vaikea sietää, eikä sukupuolieron kategoriasta haluta luopua. Vaikka esimerkiksi kirkkoisä Tertullianus edellyttää, ettei taivaassa ole avioliittoa eikä seksuaalista kanssakäymistä, olemme hänen mukaansa ylösnousemuksessa yhä naisia ja miehiä. Näin kysymys ylösnousemusruumiista liittyy kysymykseen identiteetistä.

Ristiinpukeutumisen teema jatkuu pitkälle keskiaikaan ja esiintyy pyhimyksistä kertovassa kirjallisuudessa suosittuna aiheena, vaikka kirkko tuomitsi sen. Valtansa osin juuri miehuudellaan perustelevat kirkkoisät halusivat määritellä, miten naisen tuli asketismin piirissä elää. Keskittyminen asketismin seksuaaliseen ulottuvuuteen vahvisti naisen samaistamista tämän ruumiiseen, mikä puolestaan perustelee hänen alisteisuutensa suhteessa mieheen. Teklan hahmo pakenee näitä määritelmiä.

 

alanko teologiaKirjoittaja Vilja Alanko on TM, jonka Uuden testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma “Teklan valinta – seksuaalinen asketismi ruumiillistuneena pelastuksena” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2015. Tutkielma on luettavissa E-Thesis -palvelussa.

Alanko tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta seksuaalisesta asketismista apokryfisissä apostolien teoissa ja työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan projektissa ”Embodied Religion – Changing Meanings of Body and Gender in Contemporary Forms of Religious Identity in Finland”. 

Kirjallisuutta:

Aspegren, Kerstin: The Male Woman. A Feminine Ideal in the Early Church, René Kieffer (toim.), Uppsala: Uppsala University, 1990.

Brown, Peter: The Body and Society. Men, Women, and Sexual Renunciation in Early Christianity. New York: Columbia University Press, 1988.

Burrus, Virginia: Chastity as Autonomy. Women in the Stories of Apocryphal Acts.  New York: Edwin Mellen Press, 1987.

Castelli, Elizabeth: Virginity and Its Meaning for Women’s Sexuality in Early Christianity. Teoksessa: A Feminist Companion to Patristic Literature, A.-J. Levine & M. M. Robbins (toim.), 72–100. London: T&T Clark International, 2008.

Lehtipuu, Outi: The Example of Thecla and the Examples of Paul. Disputing Women’s Role in Early Christianity. Teoksessa: Women and Gender in Ancient Religions. Interdisciplinary Approaches, S. P. Ahearne-Kroll; P. A. Holloway & J. A. Kelhoffer (toim.), 349–378. Tübingen: Mohr Siebeck, 2010.

Matthews, Shelly: Thinking of Thecla. Issues in Feminist Historiography. Journal of Feminist Studies in Religion 17(2), 39–55, 2001.

Uro, Risto: Kieltäytymisen lumo. Teoksessa: Taivaallista seksiä. Kristinusko ja seksuaalisuus, M. Ahola, M.-R. Antikainen & P. Salmesvuori (toim.), 60-80. Helsinki: Tammi, 2006.

Vuola, Elina: Eevan ja Marian tyttäret. Kristinuskon naiskuva. Teoksessa: Pahan tyttäret. Sukupuolitettu pelko, viha ja valta, S. Heinämaa & S. Näre (toim.), 209–224. Helsinki: Gaudeamus, 1994.