Lyhytkin paavius jättää jäljen kirkkoon – tapaus Johannes Paavali I
Paavista voi tulla merkittävä monella tapaa. Suurimmat “starat” on historian aikana palkittu kunnianimellä Suuri tai julistettu ainakin pyhäksi. Lyhyellä paaviudella on vaikea päästä tähän joukkoon mutta millaisen jäljen se jättää kirkkoon?
Lyhyitä paavikausia on katolisen kirkon historiassa nähty runsaasti, jopa sellaisia, joiden pituus lasketaan vain päivissä. Viimeisintä lyhyttä paavikautta ei tarvitse etsiä kovinkaan kaukaa menneisyydestä, vain vajaan viidenkymmenen vuoden takaa. Vuonna 1978 katolista kirkkoa ehti hallita kolme eri paavia: tuon vuoden elokuussa kuollut Paavali VI (paavina 1963–1978), syyskuun paaviksi jäänyt Johannes Paavali I ja tämän nimiperillinen Johannes Paavali II (paavina 1978–2005).
Johannes Paavali I:n paavikausi jäi kalenteripäivissä laskettuna 33:n päivän kestoiseksi. Se on pian kaksituhatvuotisen paaviuden historiassa poikkeuksellisen lyhyt. Johannes Paavali sijoittuukin paavikautensa mitan perusteella peräti jaetulle kymmenennelle sijalle kymmenen lyhyimmän paaviuden listalla. Hänen paaviutensa lyhyys on sikälikin merkittävä, että edellisestä listalle yltäneestä paavista oli vierähtänyt jo useampi vuosisata. Johannes Paavali I:n viimeisin edeltäjä listalla on huhtikuussa 1605 paavina toiminut Leo XI.
Johannes Paavali I:n uskottiin aikovan uudistaa Vatikaanin pankin toimintaa
Katolisen kirkon uudistuminen ja avautuminen muun maailman suuntaan käynnistyi monella tapaa Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta (1962–1965). Kirkolliskokouksen ansiosta paavi Paavali VI alkoi toteuttaa uudistuksia myös kirkon sisällä, etenkin Vatikaanin keskushallinnossa eli kuuriassa. Paavi järjesteli uudelleen muun muassa kuuriaan kuuluvien virastojen rakenteita ja tehtäviä, lisäsi kansainvälisyyttä niiden johtajissa, sekä perusti piispainsynodin paavin tueksi maailmanlaajuisen kirkon johtamisessa.
Paavali VI:n kuoltua uudeksi paaviksi valittiin elokuun lopulla 1978 Venetsian patriarkka, italialainen kardinaali Albino Luciani. Lucianista tuli ensimmäinen paavi, joka päätti paitsi tulla kutsutuksi kaksiosaisella paavinimellä niin myös järjestysluvulla, vaikka hän oli paavinimensä ensimmäinen kantaja. Järjestyslukua on tavattu käyttää paavin nimen yhteydessä vasta sitten, kun joku toinen tulevaisuuden paaveista ottaa käyttöön saman paavinimen.
Luciani tultiin tuntemaan Johannes Paavali I:nä. Hänen tapansa toimittaa paavin virkaa kirvoitti pian kritiikkiä italialaisessa lehdistössä, sillä kuurian virkamiesten mukaan paavi viihtyi paremmin kirkonmenoissa kuin hallinnollisten kysymysten parissa. Myöhemmissä spekulaatioissa tämän epäiltiin aiheuttaneen kitkaa paavin ja kuurian välille.
Uuden paavin odotettiin jatkavan kirkon uudistamista sekä ratkaisevan Vatikaanin pankin asioihin liittyvät epäselvyydet. 1970-luvun myötä Vatikaanin pankin ja italialaisten pankkien välisestä rikollisesta toiminnasta oli alkanut liikkua yhä enemmän huhuja, eikä tilannetta rauhoittanut ainakaan se, että jotkut pankkiirit olivat saaneet talousrikossyytteitä.
Johannes Paavali I:n paavikautta koskevaa keskustelua ovat leimanneet paljolti hänen väitetyt aikeensa Vatikaanin pankin asioiden selvittämisessä sekä sen mahdolliset yhteydet hänen äkilliseen kuolemaansa. Paavi kuoli yllättäen syyskuun lopussa 1978 toimittuaan virassaan vain kuukauden ajan.
Äkillisesti sattunut kuolemantapaus ei järkyttänyt maailmaa pelkästään siksi, että 65-vuotiaan paavin luultiin olleen terveytensä puolesta hyvissä voimissa, vaan koska keskustelu kuoleman taustoista lähti elämään vilkkaana erilaisissa salaliittoteorioissa.
Salaliittoteorioiden pohjaksi muodostui väite, että paavi oli murhattu ja kysymys oli vain siitä, kuka tai ketkä salamurhan olivat toteuttaneet ja mistä syistä. Syytettyjen penkille joutuivat esimerkiksi Vatikaanin pankin johtaja, arkkipiispa Paul Marcinkus, vapaamuurarijohtaja Licio Gelli sekä pankkiirit Michele Sindona ja Roberto Calvi. Salaliittoteorioiden mukaan uuden paavin aikeet selvityttää Vatikaanin pankkiin liittyvät epäselvyydet olisivat paljastaneet syytettyjen yhteistyökuviot talousrikoksissa, mistä syystä nämä olisivat murhanneet hänet.
Keskustelu kuoleman taustoista ja niihin liittyvät salaliittoväitteet saivat julkista näkyvyyttä vuosien ajan Johannes Paavalin kuoleman jälkeen. Ne nousevat aika ajoin uudestaan esiin häneen liittyvässä uutisoinnissa.
Johannes Paavali I:n perintö eli paavi Franciscuksen mielessä
Johannes Paavali I:n paavikaudella voi katsoa olleen mittaansa pitempi vaikutus. Viimeisen vuosikymmenen ajan Pietarin istuinta hallinneen Franciscuksen (paavina 2013–2025) teologiassa Johannes Paavali I:llä näytti olleen aivan erityinen paikkansa verrattuna muihin menneisiin paaveihin.
Franciscus esimerkiksi viittasi kirjassaan The Name of God is Mercy (2016) Johannes Paavali I:een useammin kuin kehenkään muuhun edeltäjäänsä. Franciscuksen mukaan tämän kirjoitukset olivat olleet liikuttavia ja hän kertoi ajattelevansa hyvin samoin esimerkiksi tuhlaajapoikavertauksesta, jonka keskeisin sanoma oli ihmisen syntisyyden peittyminen armollisen Isän rakkauden alle.
Johannes Paavalin pyhimystien edistyminen ja hänen kunnioittamisensa näyttävät jatkuvan myös nykyisen paavin Leo XIV:n aikana
Franciscus perusti samana vuonna museon Johannes Paavali I:n muistoksi tämän kotikaupunkiin Italian Canale d’Agordoon. Vuonna 2020 perustettiin lisäksi säätiö, jonka tarkoitukseksi kirjattiin edesmenneen paavin muiston ja hänen esimerkillisen elämänsä kunnioittaminen sekä hänen ajatustensa edistäminen ja levittäminen. Säätiön ensi töinä julkaistiin kirja The September pope – The final days of John Paul I (2021), jossa esitetyn tutkimuksen perusteella Johannes Paavali oli kuollut sydäninfarktiin, kuten Vatikaani oli alun perin tiedottanut.
Museon ja säätiön perustamisten lisäksi Franciscus vauhditti merkittävästi edeltäjänsä pyhimystietä. Ennen Franciscuksen paavikautta Johannes Paavali oli julistettu Jumalan palvelijaksi vuonna 2003. Franciscus kohotti Johannes Paavalin kunnianarvoisaksi vuonna 2017, mikä tarkoitti, että tämän katsottiin eläneen katolilaisittain esimerkillistä elämää. Vuonna 2021 Johannes Paavalin nimiin puolestaan dokumentoitiin ihmeteko, jonka perusteella Franciscus julisti hänet autuaaksi seuraavana vuonna.
Johannes Paavalin pyhimystien edistyminen ja hänen kunnioittamisensa näyttävät jatkuvan myös nykyisen paavin Leo XIV:n (paavina 2025–) aikana. Pyhimykseksi julistaminen edellyttäisi vielä toisen kirkon tutkimuksissa todennetun ihmeteon dokumentoimista hänen nimiinsä. Sellainen mitä luultavimmin jossain vaiheessa toteutuu.
Johannes Paavali I oli hiljattain esillä myös kun hänen nimiinsä avattiin syksyllä 2025 katolisen kirkon ylläpitämä kuntoutuskeskus toipuville alkoholisteille ja huumeidenkäyttäjille. Kuntoutuskeskuksen avajaistilaisuudessa Vatikaanin valtiosihteeri Pietro Parolin kuvasi Johannes Paavali I:n opettaneen, ettei Jumalaa voi rakastaa, ellei rakasta lähimmäistä, ja ettei näitä kahta rakkauden tapaa voi erottaa toisistaan.
Johannes Paavali I:n perintö vaikuttaa edelleen katolisen kirkon arjessa. Historiankirjoihin hänen paavikautensa ei olekaan tallentunut ensi sijassa siksi, mitä hän ehti saada aikaan, vaan kuinka kaikki hänen osaltaan päättyi ja kuinka hänen perintönsä elää kirkon nykyisyydessä ja inspiroi katolilaisia.
Top 10 lyhyimmät paavikaudet
Tiesitkö, että paaviuden historian kymmenen lyhyimmän paavikauden joukkoon sijoittuvat:
- Urbanus VII, 13 päivää (paavina 15.–27.9.1590)
- Celestinus IV, 15 päivää (paavina 25./28.10.–10.11.1241*)
- Bonifatius VI, 16 päivää (paavina 11.–26.4.896)
- Theodorus II, 20 päivää (paavina joulu-tammikuussa 897-898*)
- Sisinnius, 21 päivää (paavina 15.1.–4.2.708)
- Marcellus II, 22 päivää (paavina 9./10.4.–1.5.1555*)
- Damasus II, 24 päivää (paavina 17.7.–9.8.1048)
- Pius III, 27 päivää (paavina 22.9/1.10./8.10.–18.10.1503*)
- Leo XI, 27 päivää (paavina 1./10.–27.4.1605*)
- Benedictus V, 33 päivää (paavina X./5.–4.7.964/965*)
- Johannes Paavali I, 33 päivää (paavina 26.8.–28.9.1978)
* = Vatikaanin virallisen paaviluettelon tietojen mukaan paaviuden alku- tai loppupäivämääriin liittyy epäselvyyttä tai sen ajankohdasta ei ole säilynyt tarkkaa tietoa.
Kirjoittaja
Kirjoittaja Miikka Tarpeenniemi on uskonnonpedagogiikan väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hänen erityisenä kiinnostuksen kohteenaan papin työtä käsittelevän väitöstutkimuksen lisäksi ovat katolisen kirkon nykykehitys ja paavin tekemiset.
Marika Ijäs / MI suunnittelu