Miten kuvantunnistuspalvelut luovat ja esittävät uskontoa? Väitöshaastattelussa Anton Berg

Anton Bergin vastikään julkaistu väitöskirja osoittaa, kuinka tekoäly, kuvantunnistuspalvelut ja uskonnon ilmaiseminen kaupallisissa kuvantunnistuspalveluissa ylläpitävät yksipuolisia ja vääristyneitä kuvia uskonnosta.

Monitieteellisen taustan omaava väitöskirjatutkija Anton Berg on perehtynyt koneoppimiseen, uskontotieteeseen, sosiaalietiikkaan, kognitiotieteisiin sekä ihmisen ja koneen vuorovaikutukseen. Hänen väitöskirjansa yhdistelee monitieteellistä näkökulmaa sekä laajentaa uskontotieteen parissa käytettyjä menetelmiä määrällisen tutkimuksen pariin. Bergin mukaan uskontotiede voisikin monipuolistaa menetelmiään, ja ottaa vahvemmin tutkimukseen mukaan myös laskennallisia malleja.

Mistä väitöskirja sai alkunsa?

Tutkimuksen alkua Berg kuvailee osittain onnekkaaksi vahingoksi, joka juontaa juurensa valtiotieteellisen tiedekunnan laskennallisen yhteiskuntatieteen yksikön Matti Nelimarkan tutkimusprojektista, jossa Berg toimi tutkimusavustajana. Nelimarkan tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa ohjelmisto, jolla pystyttäisiin vertailemaan kaupallisten kuvantunnistusjärjestelmien tuotoksia. Projektin aikana Berg itse kokeili ja syötti ohjelmistolle kuvia, jotka liittyivät jossain määrin uskontoon. Hän hämmästyi saatuja tuloksia, ja alkoi pohtimaan, oliko kyseessä yksittäinen tulos vai kenties laajempi trendi, jolla ohjelmistot luokittelevat uskontoa. Näin ollen väitöskirjan idea kehittyi havainnoista ja muotoutui Uskonnon- ja mediatutkimuksen professori Katja Valaskiven ohjauksessa väitöskirjaksi, jossa Berg tutki kuvantunnistusjärjestelmien tulkitsemia uskonnon representaatioita kriittisin silmin.  

Kysyttäessä tutkimuksen lähtökohdista Berg kertoo, että väitöskirjassa on läsnä algoritmisten järjestelmien vinoumien tutkimus, joka linkittyy kriittiseen datatutkimukseen. Näissä tutkimuksissa uskonto on kuitenkin jäänyt hyvin pienelle huomiolle, sillä uskontoa ei välttämättä aina nähdä relevanttina tutkimuskohteena. Uskonto on kuitenkin osa kulttuuria ja se liittyy usein vahvasti esimerkiksi erilaisiin poliittisiin ideologioihin.  Siksi Berg näkee, että uskonto näyttelee dataistuvassa ja medioituneessa maailmassa isoa osaa sosiaalisessa mielikuvittelussa sekä ideoiden ja ideologioiden kiertokulussa.

Mitä automaattiset kuvantunnistuspalvelut ovat?

Automaattiset kuvantunnistuspalvelut ovat konenäköä ja tekoälyä hyödyntäviä algoritmisia systeemejä. Kuvantunnistuspalvelut analysoivat digitaalisia kuvia ja pyrkivät tunnistamaan niistä objekteja, objektiluokkia ja muita kohteita jakamalla kuvat osiin. Lisäksi niihin voi liittyä kasvojentunnistus tai tunneanalyysi, joiden avulla pyritään automaattisesti tunnistamaan ihmisten kasvot tai heidän ilmeistään heijastuvia tunteita.

Berg mukaan kuvantunnistuspalveluissa ja tekoälyssä on kyse koneiden oppimisesta ja opettamisesta. Modernit tekoälyjärjestelmät pohjaavat useimmiten ihmisen tekemille luokitteluille ja datalle, joka voi olla joko ihmisten tuottamaa tai synteettistä, tekoälyjärjestelmien itsensä tuottamaa. Jälkimmäisessä vaihtoehdossakin on kuitenkin kyse siitä, että generatiiviset tekoälyjärjestelmät tuottavat uusia luovia ratkaisuja yhdistelemällä oppimaansa niille syötetystä aineistosta.   

Berg ajattelee, että kuvantunnistuspalveluista on tullut erottamaton osa yhteiskuntia, koska näistä on tullut yhä riippuvaisempia erilaisista teknologioista. Bergin mukaan olemme ulkoistaneet myös monia kognitiomme aspekteja, kuten muistia ja muita havainnointitapojamme koneille. Teknologiat ovat sulautuneet osaksi maailmaa ja siinä olemista, samalla kun ne myös jäsentävät ja muokkaavat havaintojamme suodattimien lailla rajaten toimintamahdollisuuksiamme.

Tutkimuksen rajauksesta ja valinnasta

Berg valitsi väitöskirjatutkimukseensa suurimpien läntisten teknologiayritysten, Googlen, Microsoftin ja Amazonin kuvantunnistuspalvelut. Rajaus näihin oli perusteltua, sillä valitut kuvantunnistuspalvelut on opetettu erittäin laajoilla kuva-aineistoilla, minkä takia lokaalin ja globaalin raja rikkoutuu jo palvelujen kehitysvaiheessa. Lisäksi yhdysvaltalaisia palveluita käytetään maailmanlaajuisesti aina yksilöistä yrityksiin.

Vastaavasti uskontoa ei väitöskirjassa määritellä tarkasti, vaan huomio kiinnittyy uskonnon rakentumiseen kuvantunnistuspalveluiden välittämänä. Berg viittaakin Titus Hjelmin ajatukseen siitä, että uskonto voidaan määrittää erikseen jokaisen tutkimuskysymyksen ja -asetelman kautta. Bergille tämä tarkoittaa sitä, että tarkastelun kohteena on se, miten uskonto rakentuu teknologian kautta. Hänen mukaansa kuvantunnistuspalvelut toimivat tutkimuksessa välineinä, jotka tuottavat representaatioita eli kuvauksia uskonnoista, jakavat niitä sekä välittävät niitä yhä eteenpäin. Berg mukaan ”uskonto” määrittyy ja muotoutuu dynaamisesti palveluiden käytön kautta ja pohjautuu kuvantunnistuspalvelun tekemään luokitteluun ja tarkkuusprosessiin. Tarkkuusprosentti tarkoittaa sitä, kuinka luotettavana järjestelmä pitää, että kuvasta löytyi jotakin uskontoon liittyvää.  

Aineiston keruuvaiheessa Berg kertoo päättäneensä keskittyä lopulta institutionalisoituihin uskonnon muotoihin. Koska sopivaa kuva-ainestoa ei ollut etukäteen saatavilla, kerättiin aineisto automatisoinnin eli keräimen avulla, erilaisia hakusanoja käyttäen. Hakusanayhdistelmiä, kuten uskontojen nimiä, testattiin lisäksi muutamassa eri vaiheessa. Aineiston valinnan kriteerinä toimi uskonnon sosiaalinen elementti. Kuvissa täytyi siis näkyä ihmisiä ja ihmisten toimintaa, ja niiden tuli tavoittaa jollain tapaa myös uskonnon rituaalinen ja materiaalinen ulottuvuus. Tähän parhain hakusanakombinaatio oli, kun hakusanaksi laitettiin jonkin uskonnon nimi + sana ”rituaali”.   

Aineiston ensimmäinen vaihe sisälsi kymmeniä tuhansia kuvia, mutta lopulta kuvia jäi muutama tuhat lopulliseen analyysiin. Rajaava kompromissi aineiston kokoon liittyen täytyi tehdä, jotta kuvia ja kuvantunnistuspalveluiden tuottamia luokitteluja pystyi ylipäätään analysoimaan myös laadullisesti, kuva kerrallaan. Kuvista Berg laski muun muassa, kuinka monta uskontoon liittyvää tunnistetta kuvat sisälsivät, ja kuinka paljon uskonnollista sanastoa kuvantunnistuspalvelut käyttivät suhteessa kaikkiin kuvista saatuihin muihin lajitteluihin. Tämän jälkeen Berg analysoi saatujen tulosten ja sanaston vinoumia. 

Diversiteetin puute ja representaation hiljaisuus

Väitöskirjan tavoitteena oli saada tietoa kuvantunnistuspalveluiden tuottamista representaatioista ja yhdistää määrällisiä ja laadullisia menetelmiä uskontotieteen tutkimuksessa. Tutkimuksen tuloksista Berg kertoo, että palvelut ovat keskenään erilaisia, ja tuottavat hyvin erilaisia tunnisteita. Lisäksi kuvantunnistuspalveluiden kieli on pääosin kristinuskoon liittyvää. Samaan aikaan järjestelmien sanasto yleisesti uskonnon osalta on kuitenkin hyvin kapea. Tämä tarkoittaa, että palveluilla on hyvin vähän tunnisteita niin kulttuurisesti monimuotoiseen ilmiöön kuin uskontoon liittyen. Berg pohtii, että löydös johtunee osittain siitä, että jo järjestelmän opetusvaiheessa kuvia opetusdataksi luokitteleville ihmisille annetaan hyvin kapeat luokitteluraamit uskonnosta. Opetuksen tarkoituksena ei ole siis tuottaa mahdollisimman monipuolista käsitystä uskonnosta, vaan pikemminkin selkeärajainen ja hallittu kuvaus.

Aineistosta löytyi myös esimerkiksi kaupallisuuteen, turismiin ja muotiin liittyviä vinoumia. Vahvin löydetty vinouma liittyi kuitenkin etnisyyteen. Kristinuskon kontekstissa eri ihonvärien representaatiot tuottivat sekä määrällisesti että laadullisesti aivan erilaisia luokitteluja. Bergin mukaan tätä tapahtui jopa siinä määrin, että mustan representaation kohdalla voidaan puhua representaatiohiljaisuudesta. Käsite on johdettu sosiologi Stuart Hallin ajattelusta. Representaatiohiljaisuudella Berg tarkoittaa sitä, että tummien ihmisten kohdalla hakusanat tuottavat joko hiljaisuutta tai kuvaukset ovat hyvin yleisiä ja abstrakteja. Vastaavasti valkoisten ihmisten kohdalla palvelut tuottavat hyvin rikkaan representaatioavaruuden, jossa hyvin paljon luokittelutunnisteita.

Uusi tutkimusmetodi, uutta pohdittavaa? 

Vastaavanlaista tutkimusta ei ole koskaan aikaisemmin tehty. Bergin mukaan väitöskirjan havainnot ovat kutenkin linjassa varsinkin aikaisemman tekoälyn vinoumiin liittyvän tutkimuksen kanssa. Yleisemmässä tekoälyn etiikkaan liittyvässä keskustelussa tulisi Bergin mukaan yhä vahvemmin tunnistaa, kuinka kietoutuneita kuvantunnistuspalvelut ovat moniin käyttämiimme teknologioihin. Teknologiat pyörivät taustalla kysymättä ja niiden lisäämistä perustellaan usein niiden kyvyllä helpottaa esimerkiksi omien kuvien selailua älypuhelimesta hakusanoja käyttämällä. Bergin mukaan usein on vaikeaa täysin ymmärtää, minkälaisen uudenlaisen teknologisen luokittelun alla olemme arkielämässä.

Kun sinut on saatu yhdistettyä johonkin digitaaliseen identiteettiin ja käyttäytymisestäsi voi rakentaa mallin tai digitaalisen sormenjäljen, on esimerkiksi mainosten kohdentaminen ja seuraaminen verkossa paljon helpompaa

Teknologisten palveluiden käyttäjänä tulisikin pysähtyä miettimään teknologioiden tuottamia representaatioita ja sen tekemiä suosituksia. Samalla olisi hyvä miettiä myös näihin liittyviä mahdollisia vinoumia. Berg kuitenkin pohtii, että ihmisen mukavuudenhalu myös suhteessa teknologiaan aiheuttaa sen, että emme aina jaksa miettiä sen käyttöä kriittisesti. Riittää, että on syntynyt edes illuusio autonomisista valinnoista, ja että on saanut nauttia räätälöidyistä suosituksista sekä teknologian helppoudesta ja nopeudesta.

Välillä olisi kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, kuka oikeistaan valintoja tekee ja mistä syystä. Jos ennen räätälöitiin vaatteet, niin nykyään räätälöidään teknologinen olemisen muoto, jonka kautta ja välityksellä myös linkitymme osaksi muuta maailmaa. Bergin mukaan kannattaakin pohtia myös sitä, kuinka somealustat pyrkivät räätälöimään meille jonkun tietyn ideologisen kuplan heimoineen, maailmankuvineen ja uskomuksineen. Kun sinut on saatu yhdistettyä johonkin digitaaliseen identiteettiin ja käyttäytymisestäsi voi rakentaa mallin tai digitaalisen sormenjäljen, on esimerkiksi mainosten kohdentaminen ja seuraaminen verkossa paljon helpompaa.

Tulevaisuudennäkymiä tekoälyn ja uskonnon vuorovaikutukselle

Tulevaisuudessa tekoäly luo uusia mahdollisuuksia mielikuvitukselle. Näissä käyttäjät voivat visioida uudenlaisia uskontoja, uskonnollisia maailmoja ja rituaalisia käyttäytymisen muotoja. Samalla tekoälyyn liittyy monia toiveita ja pelkoja, jotka Bergin mukaan myös linkittyvät uskontoon ja myytteihin. Tuleeko tekoäly lisäämään pelkoa, vaikka erilaisten eskatologisten lopunaikojen kuvausten myötä, vai ruokkiiko se optimismia vaikkapa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen liittyen?

Berg näkee, että tekoälyyn liittyvää tutkimusta tarvitaan joka tapauksessa lisää. Uskontotieteen puolella kuvantunnistusjärjestelmiä voisi tutkimuskohteena laajentaa esimerkiksi uushenkisyyden, uusspirituaalisuuden ja uskonnollisen populismin pariin.

Anton Bergin väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa 14.12.2024 Vastaväittäjänä on dosentti Sofia Sjö, Åbo Akademi.
Linkki väitöskirjaan: http://hdl.handle.net/10138/587616

Kirjoittaja