Kristitty mimeettisenä runoilijana – Basileios Suuren tunneterapia

Kuohuvatko tunteet? Voiko tunteita oppia hallitsemaan? Entä, voiko tiettyjä tunteita saada esille? Näitä kysymyksiä kirkkoisä Basileios Suuri pohti mimesis-käsitteensä yhteydessä. Mimesis on yhtenä välineenä tunteiden hallintaan.

”Sen, joka haluaa tulla kristityksi, on ensin tultava runoilijaksi”, kirjoitti Porfyrios Kafsokalivialainen (1906–1991). ”Runous” Porfyrioksen kontekstissa tarkoittaa sisäisten tunnetilojen vuodattamista rukouksessa Jumalalle. Mutta miten runot ja esimerkiksi musiikki auttavat tunteiden esille tuomisessa? Tarkastelen tätä kysymystä Basileios Suuren (330–379 jKr.) ajattelun läpivalaisemana. Basileios eli 300-luvulla, aikana, jolloin kristillinen usko sai yhteiskunnallisesti hyväksyttävän aseman. Ennen tätä kristityt olivat ympäröivän yhteiskunnan vainoamia.

Basileioksen aikakautta leimasi myös Rooman keisariajan filosofia, jolle oli tyypillistä antiikin ajan filosofikoulukuntien ajatusten soveltaminen niin, että ne olivat limittäin, päällekkäin ja sekoittuneena myös kristittyjen ajattelussa. Basileios tunnetaan yhtenä Kappadokialaisista isistä, joihin lukeutui hänen veljensä Gregorios Nyssalainen ja heidän ystävänsä Gregorios Naziansislainen. He vaikuttivat merkittävästi kristillisen uskon opillisiin muotoiluihin.

Mimesis Basileioksen ajattelussa

Basileioksen tunneterapiaan liittyy yhtenä käsitteenä mimesis – erityisesti musikaalinen mimesis. Hänen käsityksensä mimesiksestä näkyy opetuspuheessa Nuorisolle siitä, kuinka tulee käyttää hyväksi pakanallista sivistystä (Ad adolescentes) sekä epäsuorasti myös Psalmin 1 esipuheessa eli Prologissa. Antiikin ajalla mimesis-käsite tarkoitti jäljittelyä, matkimista, kopioimista, representaatiota ja hyväntahtoista huijaamista.  Aristoteles kehitteli käsitettä Platonin filosofian pohjalta.

Teoksessa Ad adolescentes mimesis-käsite voidaan jakaa kolmeen osaan: negatiivinen mimesis, positiivinen mimesis ja antiikin kirjallisuuden jäljittelevä ominaisuus suhteessa pyhiin kirjoituksiin. Usein negatiivinen mimesis esiintyy Basileioksen käsitellessä antiikin runoilijoiden tekstejä. Kun runoilijat esittävät teksteissään valehtelijoita, juoppoja tai muita paheellisesti käyttäytyviä ihmisiä, näitä ei tule jäljitellä tai matkia. Basileios myös viittasi jumaltarustoihin puhuessaan negatiivisesta mimesiksestä, sillä jumalten suhteet olivat usein ristiriitaisia.

Basileios kirjoittaa: ”Tottumus kuulemaan huonoja asioita on tie itse tekoihin.” Tämän vuoksi hän ajatteli, että on tukittava korvat kuten Odysseus teki kuullessaan seireenien laulua, ettei puheiden sulouden takia nauttisi hunajaa myrkyn seassa. Positiivinen mimesis puolestaan esiintyy niissä yhteyksissä, kun Basileios ottaa esimerkkejä historiallisista-teoksista kuten Homeroksen tai Hesiodoksen runoista. Heidän runoelmissaan esiintyvien hyveellisten ihmisten esimerkkejä on hyvä jäljitellä, mikäli ne ovat kristillisten hyveiden mukaisia.

Basileioksen pedagogisen ajattelun taustalla on hengellinen kasvuprosessi, jossa suositellaan tiettyä lukemistoa eri ikäisinä

Kaikkia viisaita ja hyveellisiä ihmisiä siis tulee jäljitellä. Basileios kirjoitti, että tällaiset ihmiset ovat kuin taidemaalarin maalaamat suurenmoiset ihmiset, jotka on kuvattu erityisen kauniiksi. Negatiivisen ja positiivisen mimesiksen taustalla on piirteitä platonilais-stoalaisesta filosofiasta, jossa haitallisia tunteita tulee asettaa järjen kontrollin alle. Ad adolescentes-teoksen kuulijat olivat ilmeisesti 12–14-vuotiaita, minkä vuoksi Basileios käytti voimakkaita ilmauksia. Tarkoituksena oli saada aikaan voimakkaita tunnereaktioita paheellista elämätapaa vastaan, jotta nuoret ihmiset eivät itse joutuisi paheellisiin tunnekuohuihin. Tunteita sen sijaan tuli hallita, ettei ihminen joutuisi himollisten ja paheellisten tunteiden vietäviksi.

Antiikin kirjallisuuden ja pyhien kirjoitusten välinen suhde on myös mimeettinen. Basileioksen mukaan tietyn iän – tarkoittaa mahdollisesti sekä konkreettista että hengellistä nuorta ikää – puitteissa ei ole mahdollista käsittää pyhien kirjoitusten syvällisyyttä. Basileioksen pedagogisen ajattelun taustalla on hengellinen kasvuprosessi, jossa suositellaan tiettyä lukemistoa eri ikäisinä. Pakanallinen sivistys antoi siis ikään kuin alkeet kristilliseen elämään, minkä jälkeen edistyttiin pyhiin kirjoituksiin. Basileioksen mukaan pakanallinen sivistys kuvastaa tai jäljittelee pyhiä kirjoituksia varjon tavoin. Hän motivoi kuulijoitaan Mooseksen ja Danielin esimerkeillä. Basileios kertoi, että Mooses harjoitti egyptiläisten viisautta, minkä jälkeen hän siirtyi siitä todelliseen tietoon. Daniel puolestaan oppi kaldealaisten viisautta Babyloniassa, minkä jälkeen Daniel eteni jumalallisiin oppeihin. Antiikin kirjallisuuden jäljittelevästä puolesta Basileios käytti useita esimerkkejä. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumiin viitaten Basileios kirjoitti Perikleestä. Plutarkhoksen kirjoittamassa Perikleen elämänkerrassa kerrotaan Perikleellä olleen todellista filosofin nöyryyttä. Perikles sanoi, että vihollisia vastaan vihalla on aseistava luonne. Toisin sanoen viha luo riitoja ihmisten välille ja se myös lisää riidanhalua vihollisiin nähden. Tämä on saattanut vaikuttaa Basileioksen ajatteluun tunteiden valtaan joutumisessa, sillä hän päätteli Perikleen tarinasta, ettei vihalle saa antaa valtaa, vaan sitä pitää suitsia.

Musikaalinen mimesis ja mimeettinen kyky Basileioksen tunneterapian välineenä

Basileios käsitteli Hesiodoksen kirjoituksia arvostavaan sävyyn. Yhtenä syynä tähän lienee Hesiodoksen runoelmien tai kirjoitusten musikaalinen luonne, sillä niitä oli tapana resitoida tai laulaa. Hesiodokseen viitaten Basileios kirjoitti, että hyveeseen johtava vuoristoinen tie on aluksi rosoinen ja vaikea, mutta tie alkaa muuttua helpommaksi, kun vuoren rinnettä kiipeää ylemmäksi. Hesiodoksen kirjoitusten musikaalisen luonteen takia hyveellinen elämä on helpompi omaksua. Miellyttävä musiikki edesauttaa tätä. Tästä päästään musikaalisen mimesiksen parantavaan luonteeseen, johon liittyy myös käsitykset mimeettisesistä kyvyistä.

Psalmilaulut ovat Jumalan välineitä, joilla hän houkuttelee ihmisiä esimerkiksi katumuksen ja ilon henkeen

Ad adolescentes-teoksessa Basileios vertasi ihmisiä soittimiin, joita soittaja käyttää. Sellaiset ihmiset, jotka eivät pidä ruumistaan kurissa ovat kuin soittajia, jotka eivät pidä huolta soittotaidoistaan. Toisin sanoen, ruumiit ovat kuin soittimia, joita huolletaan ja soittotaito on kyky pitää ruumista kurissa. Moderniksi esimerkiksi voisi sanoa, että soittimia kuten kitaraa voidaan puunata ja kiillottaa, mutta se ei auta saamaan siitä kaunista sointua. Tämän vuoksi on parempi käyttää mimeettistä kykyä, jolla jäljitellään Jumalan ominaisuuksia ja siten ihminen voisi ”soittaa” oikein. Tämä johtaisi siihen, että ihminen ”laulaisi vireessä” eli jäljittelee Jumalan ominaisuuksia.

Musikaalinen mimesis onnistuu silloin, kun musiikki jäljittelee tiettyjä tunnetiloja kuten vihaa, iloa tai muita tunteita, joita kuulijat alkavat intuitiivisesti jäljittelemään ilman suuria pohdiskeluja tai ponnisteluja. Basileioksen kirjoituksissa tämä näyttäytyy esimerkiksi hänen kirjoittaessaan Hesiodoksen runoelmien taitavasta soittajasta. Taitava soittaja esittää sotilaspäällikölle räväkkää musiikkia, mikä ajaa hänet tarttumaan aseisiin ja lähtemään sotaan kesken ruokailun. Tämän havaitessaan taitava soittaja säveltää räväkän musiikin sijaan rauhoittavaa musiikkia, mikä saa sotajohtajan asettumaan taas aloilleen.

Prologissa Basileios kirjoittaa, että musiikki on ikään kuin hunaja, jota lääkäri laittaa karvaan lääkkeen joukkoon. Tällä tavalla Jumala ikään kuin hyväntahtoisesti huijaa ihmisiä, jotta he oppisivat psalmien karvaita opetuksia. Kun musiikki yhdistyy psalmeihin, se saa kivisydämisenkin ihmisen kyynelehtimään. Toisin sanoen, tällainen ihminen alkaa jäljittelemään psalmeissa olevaa katumuksen henkeä, minkä vuoksi kyyneleet alkavat virtaamaan. Näin ollen psalmilaulut ovat Jumalan välineitä, joilla hän houkuttelee ihmisiä esimerkiksi katumuksen ja ilon henkeen. Basileioksen ajattelussa mimesiksen absoluuttinen päämäärä on näin johtaa ihmistä toiseen, eli iankaikkiseen, elämään.

Basileioksen mimesis-käsitteessä ajatuksena on siis hallita tunteita mimeettisen kyvyn ja musikaalisen mimesiksen avulla. Tällä tavalla musikaalinen mimesis voi olla sielua parantava lääke, joka auttaa sekä hallitsemaan haitallisia tunteita että tuomaan esiin haluttuja tunteita.

Kirjoittaja

Lähteet

Basileios Suuri,

(1994) Nuorisolle siitä, kuinka tulee käyttää hyväksi pakanallista sivistystä. Pyhän Basileios Suuren opetuspuheita (Kääntänyt Nunna Kristoduli). Joensuu: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto.

(2010) Esipuhe Psalmiin 1. Isien Kuoro: Alkuvuosisatojen opetusta kirkkolaulusta (Kääntänyt Johannes Seppälä). Suomen Bysanttilainen Seura ry: Joensuu.

Linkit ja kirjallisuus

Boys-Stones, G.R. (2001). Post-Hellenistic Philosophy: A Study of its Development from Stoics to Origen. Oxford University Press: New York.

Dillon, John (1997). The Middle Platonist: 80 B.C. to A.D.220. Cornell University Press: New York.

Dobbs-Allsopp, F.W. (2014). Poetry of the Psalms. The Oxford Handbook of Psalms (Ed. Brown, William B.). Oxford University Press: New York

Fedwick, Paul J. (1979). The Church and The Charisma of Leadership in Basil of Caesarea. Pontifical Institute of Mediaeval Studies: Toronto Gane,

Jennifer Helen (2012). Fourth Century Christian Education: An Analysis of Basil’s AdAdolescentes. Dissortations and thesis. https://theses.ncl.ac.uk/jspui/bitstream/10443/1623/1/Gane%2012.pdf

Holder, Arthur G. (1992). Saint Basil the Great on Secular Education and Christian Virtue. Religious Education Vol. 87 (3) 395–415. https://www.academia.edu/3738968/SAINT_BASIL_THE_GREAT_ON_SECULAR_EDUCATION_AND_CHRISTIAN_VIRTUE

Knuuttila, Simo (2004). Emotions in Ancient and Medieval Philosophy. Oxford University Press: New York Korhonen, Kalle et al. (2012).

Essee kokoelmateoksessa Aristoteleen runousoppi: opas aloittelijoille ja edistyneille. (Toim. Timo Heinonen et al.) Kustannusosakeyhtiö Teos: Juva

Kärkkäinen, Mika (2022). Hunajaa myrkyllä vai karvaan lääkkeen kanssa? Basileios Suuren käsitys mimesiksestä – sielun therapeia kohti hyveellistä elämää. Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto

Meurman, Tuomas (2014). Basileios Kesarealaisen käsitys musiikin teologisesta merkityksestä. Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto

Seppälä, Hilkka (2018). Ortodoksisen Kirkkolaulun Teologia. (Toim. Seija Lappalainen). Suomen Bysanttilaisen Musiikin Seura ry: Joensuu