Uskonnolliset yhteisöt ovat hybridivaikuttamisen kohteita ja kanavia
TM Mira Ruokolainen tutki maisterintutkielmassaan islamin kategorian taktisuutta Krimin miehityksen yhteydessä. Käsityksiä erilaisten islamin muotojen ja ryhmittymien yhteensopivuudesta tai -sopimattomuudesta venäläisen identiteetin kanssa käytetään ohjaamaan, harhauttamaan, rajoittamaan ja eristämään väestönosia.
Muftiaatit uskonnollisina ja poliittisina toimijoina
Muslimit ovat Krimin merkittävin uskonnollinen vähemmistö. Krimin alueen väestöstä islaminuskoisia tataareja on noin 12 prosenttia, muita muslimeja on noin kolme prosenttia alueen väestöstä. Ruokolaisen tutkimus keskittyy neljään muftiaattiin, jotka toimivat Krimin alueella Venäjän miehityksen käynnistyttyä vuonna 2014. Muftiaatit ovat islamin hallinnollisia auktoriteetteja, joiden johdossa olevat muftit tulkitsevat sharia-lakia.
Ruokolaisen kiinnostus aihepiiriin syntyi vaihto-opintojen aikana Venäjällä ennen graduprosessia. ”Moskovassa eläessäni ja opiskellessani perehdyin kiinnostaviin uskonnollisiin vähemmistöihin liittyviin näkökulmiin. Huomasin, että venäläisessä mediassa puhuttiin tietynlaisesta uskonnollisuudesta.” Myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen teemat ja vähemmistöuskontoihin liittyvät yhteiskunnalliset teemat herättivät Ruokolaisen uteliaisuuden.
Tutkimuksen piirissä olleista muftiaateista kaksi, Venäjän federaation muslimien hengelliset hallinnot TsDUM ja DUMRF, ovat Venäjän federaation keskeisiä islamin kategoriaa edustavaa organisaatioita, ja niiden hallinto on tataarijohtoinen. Toiset kaksi, Krimin ja Sevastopolin muslimien hengellinen hallinto DUMK ja Taurian muftiaatti, ovat paikallisesti Krimillä toimivia muftiaatteja. Näistä DUMK on vuodesta 1991 alkaen ollut Krimin suurin muftiaatti, jonka lisäksi Krimin tataarit ovat tunnustaneet hallinnolliseksi auktoriteetiksi edustajiston neuvoston Mejlisin, joka vastustaa Venäjän miehitystä. Taurian muftiaatti puolestaan perustettiin vasta vuonna 2014, ja se kannattaa Venäjän läsnäoloa alueella.
”Lähtökohtana tutkimuksessani on kysyä, miten väestöä hallitaan islamiin liittyvien ja liitettyjen mielikuvien kautta”, Ruokolainen kertoo. ”Sovelsin uskontotieteellistä ja uskontojen kategorian tutkimusta foucaultlaiseen hallinnan tutkimukseen.” Tutkimusaineistona Ruokolainen käytti muftiaattien edustajien haastatteluja, puheita, sosiaalisen median julkaisuja ja muita tekstejä.
”Aineistonkeruussa kiinnitin huomiota siihen, mitä yleisöjä eri toimijat tavoittelivat ja tavoittivat. Osa oli suunnattu paikallisille yleisöille, osa taas laajemmalle kuulijakunnalle. On myös tärkeää huomioida, että tavoitteena ei ole aina ollut yksioikoisesti se, että yleisö saavuttaa toimijan oman viestin. Esimerkiksi tiettyjen termien ja fraasien toistaminen eri yhteyksissä vaikuttaa siihen, millaista informaatiota hakukoneet ehdottavat, kun koetusta vastustajasta haetaan tietoa”, hän selvittää. Uutisointia aihepiiristä oli venäjäksi, tataariksi ja englanniksi, mikä osaltaan kuvaa eri yleisöjen tavoittelua.
Väestön hallinnan tavat
Ruokolainen tunnisti aineistostaan kolme islamin kategorian taktista käyttötapaa: kilpailun, erottelun ja säilönnän. Valtion pyrkimyksien kanssa linjassa olevat toimijat saivat muita laajempia toimintavapauksia ja rahoitusta. Kilpailussa muftiaatit pyrkivät esittämään itsensä valtiolle suosiollisilla tavoilla ja turvaamaan toimintaedellytyksensä. Esimerkiksi Taurian muftiaatti asettui kilpailuasetelmaan suhteessa Krimin alkuperäiseen, paikalliseen muftiaattiin.
”Uudessa muftiaatissa toistettiin uhkakuvaa vanhan muftiaatin ekstremismistä ja väkivallan uhasta”, Ruokolainen selvittää. Uhkakuvien luominen oli strateginen tapa valtataistelussa. Turvallistavien puhetapojen lisäksi – ja osittain myös niiden lisääntymisen vuoksi – Venäjän turvallisuusviranomaisten tataariväestöön kohdistuvat vainot lisääntyivät vuosina 2014–2015.
Erottelun taktiikka perustui ajatukseen, jossa miehitystä vastustaneiden muftiaattien toimintaa pyrittiin rajaamaan luokittelemalla ne yksioikoisesti uskonnollisiksi. ”Ilmiöön liittyvät laajemmat pyrkimykset hallita vähemmistöjä, jolloin esimerkiksi mediassa jaotellaan islam hyvään ja huonoon islamiin. Muslimiyhteisöjen lisäksi myös muihin vähemmistöyhteisöihin liittyy hallinnan pyrkimyksiä”, Ruokolainen kuvaa.
Mediassa saatetaan kuvata jokin vähemmistö siten, että se on ensisijaisesti uskonnollinen vähemmistö, vaikka yhteisöllä olisi myös poliittista toimijuutta. Uskonnolliseksi leimaamisella voidaan pyrkiä kaventamaan vastustajan poliittisia oikeuksia.
”Mediassa saatetaan kuvata jokin vähemmistö siten, että se on ensisijaisesti uskonnollinen vähemmistö, vaikka yhteisöllä olisi myös poliittista toimijuutta. Uskonnolliseksi leimaamisella voidaan pyrkiä kaventamaan vastustajan poliittisia oikeuksia, ” Ruokolainen kertoo. ”Uhkakuvia käytetään vaikuttamisessa, niin Venäjän kontekstissa kuin myös Suomessa ja muualla Euroopassa”, hän jatkaa.
Islamin kategorian käyttö säilönnän kehyksessä viittaa siihen, kuinka islam pyrittiin esittämään integroiduksi osaksi Venäjän maan ja kansan menneisyyttä ja tulevaisuutta. Säilöntä liittyykin läheisesti maanmiespolitiikkaan, jolla Venäjä on pyrkinyt oikeuttamaan myös muiden uskonnollisten yhteisöjen kautta miehitystä.
Uskonnolliset yhteisöt vaikuttamisen kohteina ja välineinä
Uskonnolliset yhteisöt ovat yksi hybridivaikuttamisen ympäristöistä. Niiden usein kansainvälinen luonne mahdollistaa ylirajaisen vaikuttamisen, lisäksi yhteisöjen teologiaa voidaan soveltaa erilaisten toimien oikeuttamisessa.
”Hybridiuhkiksi tai -vaikuttamiseksi kutsuttua toimintaa tarkasteltaessa on tärkeää, että osataan ottaa huomioon toimijoiden omat tarpeet ja intressit. Vaikka vaikuttamisessa on myös selviä proxy- eli sijaistoimijoita, usein toimijoilla on silti myös omat päämäärät”, Ruokolainen selvittää. ”Intressit eivät välttämättä ole samat kuin Venäjän valtiolla, mutta ne voivat silti vaikuttaa dynamiikkaan ja siksi ne tulisi ottaa huomioon ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.”
Hybridiuhkiksi tai -vaikuttamiseksi kutsuttua toimintaa tarkasteltaessa on tärkeää, että osataan ottaa huomioon toimijoiden omat tarpeet ja intressit.
Erilaisten toimijoiden tarkastelussa Ruokolainen pitää tärkeänä niiden edustavuuden arviointia: ”Kansallisella tasolla on tärkeää miettiä sitä, millainen legitimiteetti toimijoilla on aidosti yhteisön keskellä.” Esimerkiksi uskonnollisia ryhmiä mediassa edustavat tahot eivät välttämättä heijasta yhteisön piirissä esiintyviä arvoja tai käsityksiä. Vaarana on myös se, että tietyt ryhmät marginalisoidaan yhden tekijän perusteella. ”Marginalisoidutkin yhteisöt ovat monimuotoisia, ja se pitäisi ottaa huomioon uskonto- ja vähemmistöpolitiikassa”, Ruokolainen toteaa.
Marginalisoidutkin yhteisöt ovat monimuotoisia, ja se pitäisi ottaa huomioon uskonto- ja vähemmistöpolitiikassa.
Ruokolainen korostaa, miten tärkeää graduprosessissa oppiminen on. ”Gradu on mahdollisuus keskittyä juuri omia intohimon ja uteliaisuuden kohteisiin. Opin paljon siitä, millaisia rajauksia kannattaa tehdä ja miten työtä voi paloitella”, Ruokolainen kertoo. Hän myös korostaa uskonnontutkimuksen merkitystä: ”Se, mitä mielletään uskonnoksi tai mikä määritellään uskonnolliseksi, ei ole irrallista yhteiskunnasta tai globaalista kontekstista.”
Opinnäyte saatavissa Heldassa:
Islamin kategoria väestön hallinnan taktiikkana : Muftiaatit ja kaksi vuotta Krimin miehitystä