Pitäisikö Septuaginta suomentaa?

Septuagintan suomennos avaisi kreikkaa ja hepreaa taitamattomalle lukijalle oven Vanhan testamentin tekstin historiaan. Samoin käännös tarjoaisi lukijalle käsityksen siitä, miten tätä tekstiä ymmärrettiin ja tulkittiin ennen ajanlaskun alkua. Septuaginta yhdistää Vanhan ja Uuden testamentin, varhaisjuutalaisuuden ja kristinuskon.

Septuaginta on erilainen

Miksi Septuaginta pitäisi kääntää suomeksi? Septuaginta on Vanhan testamentin kreikannos, joka toteutettiin vaiheittain kolmella viimeisellä vuosisadalla ennen ajan laskumme alkua. Miksi kääntää käännös? Eikö aina pitäisi kääntää alkuperäinen teksti? Sehän meillä jo on, hepreankielisestä alkutekstistä käännetty Vanha testamentti. Kyse ei ole kuitenkaan samasta asiasta. Kirkkoraamattujemme käännöksen hepreankielinen pohjateksti edustaa ns. masoreettista tekstiä, jonka tieteellinen tekstilaitos on Biblia Hebraica Stuttgartensia.

Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, ei Septuaginta ole tämän tekstin uskollinen kopio, vaan Septuagintan pohjateksti – erojen laatu ja määrä vaihtelee kirjoittain – on ollut osin erilainen. Lisäksi Septuagintan kääntämisen aikaan hepreaa kirjoitettiin pelkillä konsonanteilla eikä kääntäjillä näytä olleen ainakaan kaikilta osin samanlaista tekstin luku- tai vokalisointitraditiota kuin edellä mainitussa masoreettisessa tekstissä, Biblia Hebraica Stuttgartensia -tekstilaitoksessa. Tämä on tuottanut käännökseen eroavuuksia. Edelleen kääntäjien tekstin tulkinta tuotti Kirkkoraamatun suomennoksesta poikkeavaa tekstiä. Ilmiö näkyy esimerkiksi Uuden testamentin Vanhan testamentin sitaateissa, vaikka ne ovat pääasiassa peräisin Septuagintasta.

Septuagintan suomennos avaisi kreikkaa ja hepreaa taitamattomalle lukijalle oven VT:n tekstin historiaan, sen kehityksen ja muutoksen maailmaan. Samoin käännös tarjoaisi lukijalle käsityksen siitä, miten VT:n tekstiä ymmärrettiin ja tulkittiin ennen ajanlaskun alkua. Septuaginta yhdistää VT:n ja UT:n, varhaisjuutalaisuuden ja kristinuskon. Varhaisen kirkon opettajat, kirkkoisät, käyttivät nimenomaan Septuagintan tekstiä VT:n tekstejä selittäessään ja saarnatessaan niiden pohjalta. Niin ikään, jos voidaan ylipäätään puhua hellenistisestä kulttuurista kääntämisen aikaan – tarkoitan tilannetta, jossa kreikkalaisten ja heidän valloittamansa alueen kulttuuri(t) ovat uutta tuottavassa vuorovaikutuksessa keskenään – muodostaa Septuaginta itseoikeutetusti tällaisen kulttuurien kohtaamisen dokumentin. Kääntäminen olisi selvä kulttuuriteko.

Varhaisen kirkon Vanha testamentti

Septuaginta oli myös varhaisen kirkon Vanha testamentti. Osin se on sitä myös nykyään useissa ortodoksikirkoissa. Kirkon liturgiassa käytetään tekstejä, jotka pohjautuvat Septuagintan tekstiin. Suomessakin hiljan julkaistiin Psalmien kirjan suomennos Septuagintan pohjalta. Septuagintan tekstiä on myös käännetty kirkkoisien tekstejä suomennettaessa.

”Kun Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto valmisteli liturgian nuottijulkaisua (2011), oli laulettavat psalmitekstit tarkoitus liittää mukaan Septuagintasta; ensin rovasti Johannes Seppälän julkaisemattomien käännösten, sittemmin vuonna 2010 julkaistun Psalmit Septuagintan mukaan -käännöksestä,” kertoo Maria Takala-Roszczenko Itä-Suomen yliopistosta.

”Kesken julkaisuprosessin piispainkokous kuitenkin päätti, että ekumeenisen yhteyden takia tuli sittenkin käyttää vuoden 1992 raamatunkäännöstä,” hän jatkaa. Takala-Roszczenko on silti itse Septuagintan suomentamisen kannalla. Myös ortodoksisen systemaattisen teologian ja patristiikan yliopistonlehtori, isä Damaskinos Olkinuora puhuu kääntämisen puolesta, ”koska kaikki liturgiset tekstimme ja patristiset kommentaarit perustuvat nimenomaan tuohon raamatunkäännökseen.” Myös ortodoksisen käytännöllisen teologian apulaisprofessori Pekka Metso on sitä mieltä, että käännöshanke on merkittävä Suomen ortodoksiselle kirkolle.

Viimeisten vuosikymmenten aikana Septuagintasta on ilmestynyt käännöksiä usealle nykykielelle. Tämän buumin voidaan katsoa alkaneen jo 1980-luvulla ranskalaisesta käännöshankkeesta, joka sai nimen La Bible d’Alexandrie ”Aleksandrian Raamattu” käännöksen oletetun kotipaikan mukaan. Hanke jatkuu edelleen. Sen jälkeen Yhdysvalloissa ilmestyi NETS-käännös, New English Translation of the Septuagint, ja Saksassa Septuaginta Deutsch.

Mitä käännetään kun käännetään Septuaginta?

Septuagintan kääntämiseen liittyy myös joukko ongelmia, jotka pitäisi ratkaista, ennen kuin kääntämiseen ryhdytään. Edellä mainitut nykykieliset käännöshankkeet ovat ratkaisseet ongelmat eri tavoin tai ne ovat keskittyneet vain muutaman tavoitteen toteuttamiseen.

Ensimmäinen ratkaistavista kysymyksistä liittyy myös ortodoksisessa liturgiassa käytettyyn Septuagintan tekstimuotoon. Tämä teksti ei ole tieteellisissä tekstieditioissa tarjottu lähinnä alkuperäinen käännös vaan edustaa myöhäisempää, 300–400-luvuilla käyttöön otettua, tietoisen tekstin korjaamisen seurauksena syntynyttä tekstiä. Sitä oli paranneltu, jotta se olisi parempaa kreikkaa, soveltuisi paremmin liturgiaan sekä seuraisi uskollisemmin käytössä ollutta heprealaista tekstiä. Tosiasia on, että niin UT:n kirjoittajat kuin kirkkoisätkään eivät välttämättä siteeranneet eivätkä kommentoineet alkuperäistä käännöstä vaan jotakin sen myöhemmän historian tuottamaa tekstimuotoa. Mikä Septuagintan tekstimuoto tulisi näin ollen suomentaa?

Tosiasia on, että niin UT:n kirjoittajat kuin kirkkoisätkään eivät välttämättä siteeranneet eivätkä kommentoineet alkuperäistä käännöstä vaan jotakin sen myöhemmän historian tuottamaa tekstimuotoa. Mikä Septuagintan tekstimuoto tulisi näin ollen suomentaa?

La Bible d’Alexandrie -käännöksen vastuuhenkilöt päätyivät käyttämään käännöksen pohjana ns. Rahlfsin edition tekstiä, sillä se heidän mukaansa edustaa laajalle levinnyttä tekstimuotoa, eli oli käytössä suuressa osassa varhaista kristikuntaa. Sen sijaan NETS ja Septuaginta Deutsch pyrkivät kääntämään edellä mainitun lähinnä alkuperäisen käännöksen. Heidän työnsä pohjana tosin on Rahlfsin teksti silloin, kun Göttingenin laajemman apparaatin ja laajempaan tekstipohjaan perustuva tekstilaitosta ei ole olemassa.

Miten Septuaginta käännetään?

Toinen tärkeä kysymys on suhde KR92 käännökseen. Tulisiko teksti kääntää siten, että lukija voisi verrata tekstejä keskenään vai olisiko KR:sta riippumaton käännös luontevampi ratkaisu? Septuagintan englanninnos NETS on toteutettu siten, että lukijan on mahdollista verrata sitä Kuningas Jaakon käännökseen (King James/Standard Version). Jälkimmäisessä tapauksessa voitaisiin kuitenkin huomioida paremmin mahdollinen liturginen käyttö sekä kirkkoisien tekstien kommentointi: teksti tulisi kääntää niin, että kommentoijan ajatuksen herättänyt sanojen/ilmausten merkitys esiintyisi myös Septuagintan suomennoksessa. Kääntäminen edellyttäisi sanasanaisempaa toteutusta kuin Kirkkoraamatuissa on tehty.

Olisiko kuitenkin luontevin ratkaisu KR92 käännökseen seuraaminen soveltuvin osin ja täydentää käännöstä käyttämällä paljon alaviitteitä? Jos käännöksestä halutaan toimiva ja sen kulttuurinen aspekti täyttää, olisi loogista, että käännöstä kommentoitaisiin sen rinnalla alaviitteissä.

Niissä annettaisiin vaihtoehtoisia lukutapoja, merkityksiä, kerrottaisiin, mitä myöhemmät varhaisjuutalaiset ja -kristilliset kirjoittajat ovat tekstistä sanoneet. Tällainen käytäntö on toteutettu ranskankielisessä La Bible d’Alexandrie -hankkeessa. Tuloksena voi tosin olla ikuisuus projekti, ”Aleksandrian Raamattua” ei ole vieläkään saatu kaikista VT:n kirjoista. Lisäksi pitäisi luoda kriteerit sille, missä määrin, mitä ja ketä hyödynnettäisiin alaviitteissä.

Septuagintan kääntäminen suomeksi tarjoaisi kreikkaa ja hepreaa taitamattomalle yleisölle kreikankielisen varhaisjuutalaisuuden ja vasta syntymässä olleen kristinuskon keskeisen dokumentin. Samalla se tarjoaisi toiselle kansan kirkollemme hengelliselle elämälle tärkeän tekstin suomeksi. Projekti voitaisiin aloittaa kirjoista, joissa edellä mainitut ongelmat vaikuttaisivat vain vähän itse käännökseen.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Aejmelaeus, Anneli ym. (toim.) 2018 Sisälle Septuagintaan. SESJ 116. Helsinki.
Aitken James K (toim.) 2015 The T&T Clark Companion to the Septuagint. London: Bloomsbury Academic.
Eberhard Bons (toim.) 2016 Die Sprache der Septuaginta/The Language of the Septuagint. Handbuch zur Septuaginta/Handbook of Septuagint. Band/Volume 3. Tübingen: Gütersloher Verlagshaus.
Eberhard Bons (toim.) 2020 Historical and Theological Lexicon of the Septuagint. Volume 1: Alpha – Gamma. Tübingen, Mohr Siebeck.
Kauhanen, Tuukka ja Hanna Vanonen (toim.) 2020 The Legacy of Soisalon-Soininen: Towards a Syntax of Septuagint Greek. De Septuaginta investigationes 13.
Voitila, Anssi 2017 ”Septuaginta – maailman vanhin Raamatun käännös.” Ortodoksia 57, 5-24.