| Esa Hyvönen |

Oliko Jeesuksella vaimo? – Miten popularisoin eksegetiikkaa

Kuva: Teos Alexander Andreyevich Ivanov (1806-1858) Kristuksen ilmestyminen Magdalan Marialle ylösnousemuksen jälkeen.

Jeesuksen vaimo –papyruksen tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten eksegetiikan tutkimustulokset synnyttävät tietoa Raamatusta. Se osoittaa, miten tieteellinen tutkimus etenee ja korjaa lopulta omia virheitään.

Faktan tarkistajille riittää töitä

Nykypäiväiseltä vaikuttava ilmiö valheuutisista tai virheellisestä informaatiosta on vähintään yhtä vanhaa kuin Raamattu tai sen yksittäiset kirjoitukset. Faktan tarkistajille riittää töitä.

Eräs syyskuinen päivä vuonna 2012 nousi uutisotsikoihin muinaisen koptin kielen ja kirjallisuuden tutkimuksen alalla. Roomassa pidettyyn tiedekonferenssiin osallistui luennoitsijana Harvardin yliopiston professori Karen L. King. Hänen luentonsa sisältö ja lehdistölle suunnattu tiedotustilaisuus koski ennen julkaisemattoman papyruspalan tekstiä, jonka yhdellä rivillä luki koptiksi: ”Jeesus sanoi heille: ’Minun vaimoni…’”.

King nimesi fragmentin Jeesuksen vaimon evankeliumiksi.

Alkuperäisten arvioiden mukaan tekstilöydös ajoittui 300-luvulle jaa. Se oli ajalta ennen kuin Uusi testamentti oli saavuttanut arvovaltaisen aseman kirkon oppien säätäjänä. King nimesi fragmentin Jeesuksen vaimon evankeliumiksi. Hän tulkitsi tuon vaillinaisen lauseen kuuluneen laajempaan evankeliumiksi luokiteltavaan teokseen. Siitä päätellen joissakin osissa alkukristillisyyttä uskottiin Jeesuksen olleen naimisissa Maria Magdalenan kanssa.

Kohu oli valmis. Julkaisu tapahtui Vatikaanin, Katolisen kirkon päämajan, liepeillä. Kirkon on useasti vihjailtu pimittäneen tietoa Jeesuksen perhehistoriasta, ja osa lehdistöstä visioi papyruspalan muuttavan käsityksiä kristinuskosta.

Monien tutkijoiden ensireaktiona oli kuitenkin epäillä papyruksen aitoutta, ja faktojen tarkistus alkoi.

Julkisuushakuista vai avointa julkisuutta?

Tutkimuksen avoimuus on lähtökohta kaikissa tieteissä, ja tästä julkisuudesta kilpailevat tieteen nimissä puhutut paikkansa pitämättömät, hätiköidyt tai tarkistamattomat väitteet. Sen sijaan tieteellisesti vertaisarvioitujen tutkimustulosten tulee olla kaikkien tutkijoiden saatavilla.

Kingiä arvosteltiin hänen tietoonsa tulleesta papyruspalan salassa pitämisestä ja hätiköidystä tulkinnasta ennen laajempaa tieteellistä keskustelua. Teologian tutkimusalan tuloksia julkaisevan aikakausikirjan Harvard Theological Review’n toimittaja oli juuri ennen Rooman konferenssia tehnyt kielteisen julkaisemispäätöksen Kingin tutkimustuloksista perustuen yhden vertaisarvioijan huoleen lähdeaineiston luotettavuudesta. Julkaisu lykkääntyi kaksi vuotta, kunnes papyrus ja siinä käytetty muste oli testattu. Toimenpiteillä saatiin väärennöksen riskin mahdollisuutta pienennettyä.

Keskustelu papyruspalasta levisi maailmanlaajuisten sanomalehtiotsikkojen jälkeen tieteellisiin aikakausijulkaisuihin ja blogeihin. Sen näkökulmat vaihtelivat poikkitieteellisesti nykyaikaisen eksegetiikan metodien mukaisesti kirjallisuustieteistä klassiseen historialliskriittiseen tutkintaan, tietokoneohjelmoiduista tilastotieteistä psykologian ja sosiologian näkökulmiin, kemiasta papyrologian ja kielitieteiden menetelmiin.

Muoto vaikutti siltä, kuin joku olisi luntannut eli kopioinut sanasta sanaan koevastauksen. Todennäköisyys väärennöshypoteesin kohdalla kasvoi merkittävästi.

Tieteellisessä keskustelussa nousi esille useita ongelmia. Kolmesta suurimmasta ongelmasta ensimmäinen oli se, ettei papyruspalan löytöpaikkaa ja nykyhistorian omistussuhteita pystytty luotettavasti varmistamaan. Toiseksi papyrusfragmentin epätavalliset koptin kielioppivirheet ja ennen näkemätön käsiala johtivat joitakin tutkijoita alusta alkaen epäilemään tekstin aitoutta. Kolmanneksi pian paljastui, että kaikki fragmentin tekstiaines viittasi järjestelmällisesti koptinkielisen Tuomaan evankeliumin lauselmiin. Muoto vaikutti siltä, kuin joku olisi luntannut eli kopioinut sanasta sanaan koevastauksen. Todennäköisyys väärennöshypoteesin kohdalla kasvoi merkittävästi.

Lopulta näiden ja muiden argumenttien pohjalta tehtiin johtopäätös, että papyrus oli väärennös. Lisäksi havaittiin, että koptin kielioppivirheet ja Jeesuksen vaimo -papyruksen omistajalla hallussa ollut ensimmäisen englanninkielisen käännöksen käännösvirheet toistuivat identtisesti vuonna 2002 internetissä julkaistussa Tuomaan evankeliumista kopti-englanti-kielisessä interlineaarisessa käännöksessä. Nämä virheet paljastuivat Internet-tekstilaitoksen toimittaneen harrastelijatutkijan tekemiksi, jotka todennäköisesti väärentäjä pahaa aavistamatta kopioi leikkaa-liimaa-menetelmällä omistamalleen antiikkiselle papyruspalaselle. Vuonna 2016 myös King myönsi, että todistusaineiston vaa’ankieli taipui kohti väärennöksen mahdollisuutta.

Tutkija kansantajuistajana

”Me tarvitsemme kompleksisuutta elämämme kompleksisuuden vuoksi,” kuvailee professori King tutkimusintressiensä ja nykyelämän välistä suhdetta. Kävi ilmi, että tutkijana hänelle olivat tärkeämpiä omat kiinnostuksen kohteet kuin tutkimuksen tieteellisyys.

Tutkijan osuus tulkittavaan aineistoon nähden on suuri. Hän asettaa lähdeaineistolleen tutkimuskysymykset ja valitsee soveltamansa metodin, jonka avulla hän pyrkii vastaamaan esittämiinsä kysymyksiin. Henkilökohtaisen mielenkiinnon osuus toisaalta pitää tutkimusviettiä yllä, mutta toisaalta samalla saattaa johtaa ennalta arvattaviin tutkimustuloksiin.

Jokaisella tutkijalla on mielipide Raamatusta, ja tunnettua on, että Kingin akateeminen työ on pyrkinyt vaihtoehtoisen varhaiskristillisen historian laadintaan tutkimalla Raamatun kaanonin ulkopuolisia, harhaoppisinakin pidettyjä tekstejä. Ehkä King lankesi kiusaukseen, koska papyruksen sisältö tuki hänen ajatuksiaan kristinuskon historiasta.

Jokaisen tutkijan subjektiivisuuden vuoksi tutkimus tarvitsee laajempaa akateemista yhteisöä arvioimaan tutkimustulosten ja argumenttien uskottavuutta ja korjaamaan tieteen nimissä tehtyjä harha-askelia.

Jokaisen tutkijan subjektiivisuuden vuoksi tutkimus tarvitsee laajempaa akateemista yhteisöä arvioimaan tutkimustulosten ja argumenttien uskottavuutta ja korjaamaan tieteen nimissä tehtyjä harha-askelia. Toisaalta on hyvä, että harha-askelia välillä tapahtuu. Tämä osoittaa, että tutkimus on vapaata tiedettä.

Lopuksi: Klikkiotsikoista tylsempään totuuteen

Raamatun tieteellisen tutkimuksen ympärille syntyi Jeesuksen vaimo -papyruksen vuoksi laaja kansantajuistamisen ilmiö. Aihe sai julkisuutta klikkiotsikoista laadukkaaseen uskontojournalismiin, sometägeistä (#jesuswife) blogikirjoituksiin ja paljon muuhun.

Eksegetiikan, Raamatun tieteellisen tutkimuksen, tutkimustulokset ovat paras keino hankkia Raamatusta tietoa. Popularisoinnin eli kansantajuistamisen tehtävä on tuoda tieto yliopistojen sisältä laajemman yleisön tietoisuuteen. Kansantajuistamisen lähtökohta on sanoittaa yleistajuisella kielellä mistä puhutaan. Kansantajuistajan tulee olla tietoinen yleisöstään, joka on hänen viestintänsä kohderyhmä, ja mediasta, jolla hän saavuttaa kuulija- tai lukijakuntansa. Tärkeintä viestinnässä on tavoitella laajojen kokonaisuuksien tiivistämistä ja asiallisen tiedon välittämistä. Esimerkiksi tässä artikkelissa on esitelty niitä argumentteja, joiden mukaan Jeesuksen vaimo -papyrus pääteltiin väärennökseksi.

On hyvä, mikäli kansantajuistamista auttaa jokin uskottava ja totuudenmukainen kertomus. Niitä on kuitenkin harvoin saatavilla. Jeesuksen vaimo -papyrus tarjoaa kertomuksen, mutta syynä on aiheen sensaatiomaisuus. Eksegetiikka on tarinoiltaan tavallisesti tylsempää.

Tiede ei pysty kaikkeen ja sillä on rajansa. Toimittaja Ariel Sabar keräsi lopulta valtavan Jeesuksen vaimo -keskustelun uskottavaksi kertomukseksi. Hän päätteli, että saksalaissyntyinen Walter Fritz onnistui huijaamaan Harvardin yliopiston professori Kingiä, muttei lopulta laajempaa tiedeyhteisöä. Fritz ei ole myöntänyt todeksi Sabarin väitettä siitä, että hän olisi papyruksen väärentäjä. Tosiasioiden tarkistus toimi ainakin papyruksen sisällön osalta.

Jeesuksen vaimo –papyruksen tapaus osoitti lopulta, että tylsempi kertomus pitää paikkansa. Jeesus oli naimaton juutalainen mies ajanlaskumme alusta, vaikka hänen henkilökohtaista elämäänsä onkin spekuloitu niin tieteen kuin taiteen areenoilla.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Berhard, Andrew. Postscript: A Final Note about the Origin of the Gospel of Jesus’ Wife*. New Testament Studies 63. No 3. 2017. 305—317.

Gibson, Lydialyle. The Bits the Bible Left Out. Harvard Magazine. Saatavilla: https://harvardmagazine.com/2018/11/karen-king-harvard. Sivulla vierailtu: 14.2.2021.

King, Karen L. ”Jesus said to them, ‘My wife…’”: A New Coptic Papyrus Fragment. Harvard Theological Review 107. No 2. April 2014. 103—159.

Robinson, Gesine Schenke. How Papyrus Fragment Became a Sensation. New Testament Studies 61. No 3. 2015. 379—394.

Sabar, Ariel. Veritas. A Harvard Professor, a Con Man and the Gospel of Jesus’s Wife. New York, Doubleday. 2020.

Sabar, Ariel. Karen King Responds to ‘The Unbelievable Tale of Jesus’s Wife.’ The Atlantic. June 17, 2016. Saatavilla: https://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/06/karen-king-responds-to-the-unbelievable-tale-of-jesus-wife/487484/. Sivulla vierailtu: 14.2.2021.

Thúren, Lauri. Tarvitaanko ortodoksista eksegetiikkaa? Ortodoksia 55. 2015. 107—129.