| Leena Hartus |

Latistuuko Raamatun kielen rikkaus käännöksessä?

Kuva: Nestle-Alandin Novum Testamentun Graece et Latine. Johanneksen evankeliumin alku.

Raamatunkäännöksen kielen ymmärrettävyys on lukijalle tärkeää, mutta missä menee raja: mitkä ovat sanoja, joista halutaan pitää kiinni ja säilyttää osana kristillistä kieltä? Minkälaista kieltä Raamatun tekstin tulisi edustaa?

Raamatun tekstissä käytetään ilmaisuja, kuten ’vanhurskaus’, ’liha’ ja ’Kristuksessa’, joilla on laaja merkitys ja jotka ovat tärkeitä kristillisen teologian kannalta. Näiden sanojen kääntäminen onkin haastavaa: kuinka tuoda esiin alkutekstissä käytetyn sanan koko rikkaus niin, että kieli on lukijoille ymmärrettävää ja elävää?

Jumala on lahjoittanut meille vanhurskauden

Sana dikaiosyne, on perinteisesti käännetty sanalla ’vanhurskaus’, joka voi olla nykylukijoille vaikea ymmärtää. Sana saa Raamatun teksteissä monia eri merkityksiä. Sillä voidaan viitata muun muassa oikeaan elämäntapaan, syyttömyyteen tuomioistuimen edessä tai Jumalan lahjana antamaan pelastukseen. Yhtenä esimerkkinä viimeksi mainitusta on Room. 5:21.

Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali käyttää ylenpalttisia ilmauksia kuvatessaan vanhurskauden lahjaa. Lahjan perustana on Kristuksen uhrikuolema ja Jumalan armo, joka on suorastaan tuhlaileva.

Jumalalta lahjana saatu vanhurskaus ei kuitenkaan ole paketti, jonka ihminen ottaa vastaan niin, että siitä tulisi ihmisen omaa vanhurskautta, vaan päinvastoin: Jumalan antama vanhurskaus on aina Jumalan vanhurskautta.

Vanhurskauteen liittyy myös suhteen näkökulma: ihmisen suhde Jumalaan. Teologi James G. D. Dunn kuvaakin, kuinka tämä vanhurskauden lahja annetaan, ei ojentamalla lahja Jumalan käsistä ihmiselle, vaan vetämällä lahjan vastaanottaja lähelle, Jumalan käsivarsille.

Seuraavassa taulukossa on esitelty kolmen suomenkielistä käännöstä jakeesta Room. 5:21:

KR1938KR1992UT2020
että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.  Niin kuin synnin valta johtaa kuolemaan, vie armon valta ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus teki meistä syyttömiä.

Kaikki nämä käännökset tuovat esiin, että vanhurskauteen liittyy armo, Jumalan lahja. UT2020 on pyrkinyt avaamaan, mitä ’vanhurskaus’ tarkoittaa kääntämällä sanan ’syyttömyydeksi’, joka on yksi sanan dikaiosyne merkitysalueista. Sen sijaan kaksi vanhempaa käännöstä on käyttänyt käännösvastineena perinteistä sanaa ’vanhurskaus’.

Tuliko Sana ihmiseksi vai lihaksi?

Sanaa sarx ’liha’ käytetään Raamatun teksteissä sekä konkreettisessa että abstraktissa merkityksessä. Yksi esimerkki sanan käytöstä on Joh. 1:14, jota on kuvattu kaikkein merkittävimmäksi lauseeksi, joka on ikinä kirjoitettu. Se on keskeinen Uuden testamentin teksti liittyen oppiin inkarnaatiosta, lihaksi tulemisesta. Tekstin viesti on, että ikuinen Jumalan Sana otti ihmisen muodon ja eli ihmisen elämän.

Sana ’liha’ korostaa ihmisen kuolevaisuutta ja heikkoutta. Kirjoittaja haluaa siis korostaa Sanan ihmisyyttä.

Evankeliumin kirjoittaja käyttää tässä sanaa ’liha’ eikä sanaa ’ruumis’ tai ’ihminen’. Termin valinta on suunnattu sellaista opetusta vastaan, jonka mukaan Kristus oli vain näennäisesti ihminen. Sana ’liha’ korostaa ihmisen kuolevaisuutta ja heikkoutta. Kirjoittaja haluaa siis korostaa Sanan ihmisyyttä.

Ajatus siitä, että Jumalan Sana tuli lihaksi oli varmasti monille Johanneksen evankeliumin ensimmäisille lukijoille vaikea ymmärtää. Kreikan ja Rooman tarustossa jumalat nimittäin esiintyivät kyllä ihmisen muodossa, mutta heille ihmisyys oli vain valeasu. Kirjoittaja ei tässä sano, että Sana tuli lihaan, vaan hän korostaa, että Sana todella tuli lihaksi. Tämä osoittaa sen, että Jumala on nyt sidottu ihmiskunnan historiaan. Jae Joh. 1:14 sisältääkin paradoksin: Sana tuli heikoksi menettämättä voimaansa. Koko Johanneksen evankeliumi on tämän totuuden havainnollistamista.

Seuraavassa taulukossa on esitelty kolme suomenkielistä käännöstä jakeesta Joh. 1:14.

KR1938KR1992UT2020
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämmeSana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.  Sana tuli ihmiseksi ja asettui asumaan meidän keskellemme

Kahdesta muusta käännöksestä poiketen, UT2020 käyttää sanaa ’ihminen’. Käännös on ymmärrettävä ja selkeä myös nykylukijalle, mutta sanan ’liha’ sisältämä negatiivinen konnotaatio ei tule tässä käännöksessä esiin.

Elääkö kristitty Kristuksessa vai Kristuksen yhteydessä?

Ilmaus en Khristo ’Kristuksessa’, joka kuuluu varsinkin Paavalin sanastoon, on haastava ymmärtää, koska se on monen korvaan kieliopillisesti outo. Yhtenä esimerkkinä on Room. 8:1. Paavali korostaa luvussa Room. 8 Pyhän Hengen roolia kristityn elämässä. Sen tähden luvussa on jopa mystisiä piirteitä. Ilmauksen ‘olla hengessä’ juuret ovat Vanhassa testamentissa. Sana ‘henki’ voi viitata sekä Jumalan Henkeen että pahoihin henkiin. On esitetty, että ilmauksen ’Kristuksessa’ tulkinnan lähtökohtana tulisikin olla ilmaus ‘Hengessä’ eikä päinvastoin.

Tässä yhteydessä ilmaus ‘Kristuksessa’ voidaan tulkita instrumentaalisesti (elää Kristuksen kautta), tai lokaalisesti (elää hänen vaikutuspiirissään), tai mystisesti (elää symbioosissa hänen kanssaan). Kreikan konstruktio prepositio en ja datiivi, joka yleensä käännetään inessiivillä, kuvaa kuitenkin läheistä suhdetta Kristuksen kanssa.

Ilmaus ‘Kristuksessa’ voidaan tulkita instrumentaalisesti (elää Kristuksen kautta), lokaalisesti (elää hänen vaikutuspiirissään), tai mystisesti (elää symbioosissa hänen kanssaan).

Kun kristitty elää ‘Kristuksessa’, se tarkoittaa, että hän ei ole enää lihan ja synnin vallan alla. Hän on vapaa synnistä, kuolemasta ja laista. Elämä ’Kristuksessa’ on siten elämistä Jumalan Hengen kautta. Maallinen todellisuus on kuitenkin se, että synnillä on osansa myös kristityn elämässä, vaikka hän ei olekaan synnin hallintavallan alla. Laki on tuominnut synnin, mutta syntinen on puhdistettu epäilyksistä, ei siksi, että hän on synnitön, vaan siksi, että hän on ’Kristuksessa’. Ihminen, joka elää Kristuksessa, elää siis Jumalan vanhurskauden kautta, joka on tullun ilmi Kristuksessa.

Seuraavassa taulukossa on esitelty kolme suomenkielistä käännöstä jakeesta Room. 8:1.

KR1938KR1992UT2020
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.  Nyt ei siis mikään tuomio uhkaa niitä, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.

Näistä kaksi Kirkkoraamattua käyttää kirjaimellista käännöstä ’Kristuksessa’, kun taas UT2020 on pyrkinyt avaamaan, mitä tämä ilmaus tarkoittaa.

Arkikieli vai pyhä kieli?

Edellä käsitellyistä esimerkistä voidaan nähdä, että käännösratkaisuissa on hieman vaihtelua. UT2020 poikkeaa kahdesta muusta teologisten termien kääntämisen osalta. Tässä on taustalla käännösten erilainen teoriapohja sekä tavoite ja kohdeyleisö.

Vuoden 1933/38 Kirkkoraamatussa käytetty kieli oli vanhahtavaa, koska käännöstä tehtäessä ajatuksena oli, että Raamatun kielen tulisi olla erilaista kuin arkipäiväinen kieli. Uudemmissa käännöksissä on taas pyritty käyttämään normaalia suomen kieltä. Näissä käännöksissä on myös yleensä luovuttu sanakonkordanssista, joka tarkoittaa sitä, että alkutekstin sana saa käännöksessä aina saman käännösvastineen. Edellä käsitellyissä esimerkkitapauksissa myös KR1992 noudattaa sanakonkordanssia teologisten termien osalta ja käyttää näin perinteisiä käännösvastineita.

Sanakonkordanssista luopumisen ansiosta käännöksen kielestä tulee ymmärrettävää ja elävää. Toisaalta tämä on saanut aikaan myös sen, että teologisten termien osalta lukija ei saa kokonaiskäsitystä siitä, mitä nämä termit oikeastaan tarkoittavat, sillä ne saavat usein Raamatun teksteissä useita eri merkityksiä, riippuen kontekstista. Tämä voi johtaa siihen, että Raamatun kielen rikkaus latistuu ja menetämme osan teologisesta sanastostamme.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Brown, Raymond. E.: The Gospel According to John I–XII. The Anchor Bible. Vol. 29. New York, New York: Doubleday & Company, 1990.
Dunn, James G. D.: Romans 1–8. Word Biblical Commentary. Vol. 38A. Dallas, Texas: Word Books,1988.
Fitzmyer, Joseph A.: Romans. The Anchor Bible. Vol. 33. New York, New York: Doubleday & Company, 1988.
Lowe, Chuck: “There Is No Condemnation” (Romans 8:1). But Why Not? Journal of the Evangelical Theological Society. 42/2. 231–250, 1999.
MacLeod, David. J.: The Incarnation of the Word: John 1:14. Bibliotheca Sacra. Vol. 161. 72–88, 2004.


Lisätietoja käännösperiaatteisiin liittyen:

Marlowe, Michael, Against the Theory of ‘Dynamic Equivalence’. http://www.bible-researcher.com/dynamic-equivalence.html, 2012.
Nida, E. A.: Towards a Science of Translating: With Special Reference to Principle and Procedures Involved in Bible translating. Leiden: E. J. Brill, 1964
Waard, J. & Nida E. A., From One Language to Another: Functional Equivalence in Bible Translating. Nashville: Thomas Nelson Publishers, 1986