Graduhaastattelu: Venäjän Äänisjärven kalliokaiverrukset tarjosivat unohtumattoman kenttätutkimuskokemuksen, josta syntyi Eximian gradu

Teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta pian valmistuva Erica Pottier matkusti kesällä 2019 Karjalassa sijaitsevalle Äänisjärvelle tutkimaan muinaisia joutsenaiheisia kaiverruksia. Paikalliset tutkijat ihmettelivät aluksi suomalaisen teologin kiinnostusta aiheeseen, mutta lopulta jaettu innostus yhdisti.

Joutsen on monitulkintainen symboli

Istumme Erica Pottierin kanssa Kaisa-talon alakerrassa miltei kuukausi ennen poikkeustilan julistamista. Pyydän häntä selventämään, mitkä olivat hänen gradutyönsä keskeisimmät tulokset. Miten kalliokaiverrusten joutsenkuvastoa tulisi lähestyä? 

”Kaikkein eniten korostui tulkintojen moninaisuus”, Pottier aloittaa. Eriävät tulkinnat ovat väistämättömyys, kun kyse on taiteesta ja vieläpä sellaisesta, jonka tekijät ovat kuolleet kauan sitten. ”Erottelin kuitenkin neljä pääasiallista tulkintatapaa ja lähdin selvittämään näiden todennäköisyyttä”, Pottier avaa. Näistä ensimmäinen on kosmologinen tulkinta eli joutsenen katsotaan symboloivan maailmankaikkeuden kannalta tärkeää olentoa.

Toinen tulkintatapa liittyy läheisesti ensimmäiseen ja siinä joutsen tulkitaan ilmanpieleksi. ”Ilmanpielellä tarkoitetaan käytännössä pylvästä tai jotakin, joka pitää taivaankantta paikoillaan. Pylvään on monesti ajateltu olevan kiinni Pohjantähdessä”, Pottier selittää. Ilmanpieliin liittyvää ajattelua on tavattu niin saamelaisilla kuin muillakin suomalais-ugrilaisilla kansoilla. Ilmanpieleen eli maailmanpylvääseen on saatettu liittää myös erilaisia rituaaleja. Muun muassa saamelaisesta muinaisuskosta tunnetaan tällainen rituaali, jossa uhrattiin taivaanjumala Radienille, joka oli vastuussa maailmanpylvään kannattelusta.

Kolmas keskeinen tulkintatapa on, että joutsen toimisi symbolina naiseudelle. Neljännen tulkinnan mukaan joutsenkaiverrus ei symboloi mitään muuta kuin joutsenta. Kalliokaiverruksissa pyrittäisiin siis naturalistisella tavalla kuvaamaan eri eläinlajeja.

Pottier päätyi kannattamaan työssään eniten kosmologisia ja ilmanpieleen liittyviä tulkintoja. ”Tarkastelin, kuinka paljon joutsenkaiverruksissa esiintyi kosmologisia, naiseuteen viittaavia tai naturalistisia elementtejä. Äänisjärvellä löytyvissä kaiverruksissa joutsenilla on usein liioitellun pitkät kaulat ja ne kuvataan monta kertaa ihmishahmoja isompina. Kaiverruksista löytyy myös piirteitä, jotka saattavat viitata rituaaliseen toimintaan.”

Pottier näkee muinasuskontojen ja kalliokaiverrusten tutkimuksen tarjoavan sovellusarvoa myös nykyihmiselle. ”Tutkittaessa ihmisten luomaa kuvallista materiaalia, voimme paremmin ymmärtää myös ihmismieltä ja uskonnollista ajattelua.”, Pottier selittää.

Nationalismi ja rasismi ovat vaikuttaneet kalliokaiverrusten tutkimukseen

Pottier kuvaa Äänisjärvelle tehtyä matkaa gradutyönsä vaikeimmaksi mutta samalla antoisimmaksi osuudeksi. Hän järjesti matkan itse olemalla yhteydessä Pietarin Karjalan tutkimuskeskukseen. ”Sähköpostikeskustelut olivat hitaita ja epäselviä, joten matkatessani yöbussilla Petroskoihin en ollut täysin varma, että kukaan olisi minua vastassa.”, Pottier tunnustaa.

Kenttätutkimusta tehdessä tuli myös pohdittua niitä poliittishistoriallisia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet Äänisjärven kalliokaiverrusten tutkimukseen. ”Kysymykset siitä kenelle Karjala ja kalliokaiverrukset ’kuuluvat’ ja mikä ’kansa’ on kaiverrusten taustalla voi olla latautunut aihe”, Pottier pohtii. Kalliokaiverruksia koskevassa tutkimuksessa on esiintynyt käsitteitä, kuten protosuomalaisuus tai protosaamelaisuus. Tällöin kaiverrukset voivat muodostua myös kansallisen identiteetin rakennusvälineeksi.
 
Pottier tuo esille, miten Äänisjärven kalliomaalauksia on tutkittu Suomessa paljon vähemmän kuin Venäjällä. Tähän on todennäköisesti vaikuttanut moni tekijä. Arkeologian dosentti Antti Lahelma on esittänyt saamelaisiin ja nomadikulttuureihin liittyvän rasismin vaikuttaneen osaltaan suomalaisten haluttomuuteen tutkia Karjalan kalliokaiverruksia. Pottier pitää tätä väitettä todennäköisenä.

Kysyn, miten yhteistyö paikallisten tutkijoiden kanssa lopulta sujui. ”Heistä oli aika jännää, että Suomesta tullaan sinne asti.”, Pottier sanoo. Lopulta yhteinen kiinnostus aiheeseen vei kuitenkin mennessään. ”Näin kaikki ne paikat, jotka halusinkin nähdä ja seuralaiseni jaksoivat selittää innostuneesti minulle eri kaiverruksista.”

Äänisjärvi on vielä nykyään lähes luonnontilassa. Tämä teki kenttätutkimuksesta melkoista eräilyä, mutta tarjosi perspektiiviä ja kontekstia varsinaisille kalliokaiverruksille. ”Tällaiset liminaalitilat maan, veden ja taivaanrannan välillä ovat saattaneet inspiroida äänesläisiä heidän kaiverruksissaan ja ajatusmaailmassaan. Joutsenkin on vesilintuna rajanylittäjäeläin.”, Pottier kiteyttää.

Erica Pottierin Pro gradu ”Joutsenet Äänisen kalliokaiverruksissa” on luettavissa E-thesis-palvelussa.