Graduhaastattelu: Miten tiedonkäsittelyprosessit näkyvät naisen uskottomuutta selvittävässä Numerin kirovesirituaalissa?
Numerin viidennessä luvussa kuvataan aviorikoksesta epäillylle vaimolle suoritettavaa monivaiheista mustasukkaisuusrituaalia, jossa uhrataan Jahvelle, vannotaan vala sekä juotetaan naiselle rituaalivettä, jonka on määrä jollain tavalla vaikuttaa hänen hedelmällisyyteensä.
Peppi O’Connor tutki monitieteisessä pro gradu -työssään tätä katkelmaa kognitiivisten rituaaliteorioiden avulla. Rituaaliteorioiden käytöllä on pitkät perinteet sosiaalitieteiden ja erityisesti antropologian aloilla. Niitä on käytetty jonkin verran suomalaisessa Uuden testamentin tutkimuksessa, mutta Vanhan testamentin eksegetiikan piirissä niitä on hyödynnetty tähän mennessä verrattain vähän.
Näin O’Connor tiivistää itse työnsä sisällön:
”Tutkin kognitiivisten teorioiden ja tutkimusaineiston valossa ruumiillisuuden potentiaalisia vaikutuksia tekstiin Num. 5:11–31, siinä kuvattuun rituaaliin, ja tekstissä esiintyviin normatiivisiin linjauksiin. Lisäksi pohdin rituaalista kertovan tekstin ja sen takana mahdollisesti välkähtelevien rituaalikäytänteiden suhdetta ja eroja.”
Monitieteinen ote tuntui luontevalta
Gradutyöskentelyn alussa suurimpana haasteena oli sopivan kysymyksenasettelun löytäminen. Lopullisesta työstä välittyvä vahva monitieteisyys oli kuitenkin O’Connorille luonteva suunta. Lisäksi hän nostaa erityisesti muiden samaan graduseminaariin osallistuneiden opiskelijoiden sekä ohjaajan Kirsi Valkaman antaman tuen merkitystä prosessissa.
Normatiivisuus ja normit olivat yksi tekijä, joka ajoi O’Connoria aikanaan Vanhan testamentin eksegetiikan pariin. Kirjallisuus ja muinainen Lähi-itä kiinnostivat O’Connoria. Nuoren fuksin mielikuvissa tutkimus yhdistyi Indiana Jones -henkiseen seikkailuun. Lisäksi Vanhan testamentin normatiivisuus herätti kysymyksiä, esimerkiksi sen kautta, miten Raamattua on käytetty seksuaalivähemmistöjä koskevissa keskusteluissa. Tällaiset vähemmistönäkökulmat muistuttavat siitä, miten Raamatun kirjoituskontekstin esille tuominen on edelleen ajankohtaista, O’Connor huomioi.
Vähemmistönäkökulman lisäksi monitieteiset Raamatun tutkimuksen metodit yhdistävät eksegetiikkaa nykypäivään. Raamatun ajan ihmiset ovat olleet yhtä lailla ihmisiä kuin nykypäivän ihmiset, joten tuon ajan tekstien kirjoittajien tutkimiseen voi soveltaa sosiologian ja psykologian tutkimustapoja. Tietyt lajityypilliset ominaisuudet ovat löydettävissä niin tuon ajan ihmisistä kuin nykypäivän ihmisistä.
Miten rituaalit ja rituaalitekstit eroavat toisistaan?
Työn keskeisenä tavoitteena oli tutkia, kuinka käyttökelpoisia kognitiiviset rituaaliteoriat ovat tällaista rituaalista kertovaa tekstiä tutkittaessa. Yksi työn löydöistä olikin sen havaitseminen, että kognitiiviset rituaaliteoriat eivät sellaisenaan sovellu kovin suorasti rituaalitekstien tutkimukseen.
Erityisen kiinnostavaksi tutkimusteemaksi ja löydöksi O’Connor nostaa sen, miten rituaalien ja rituaalitekstien suhdetta voi tarkastella suhteessa automaattisen ja kontrolloidun ajattelun eroon. Pääpiirteittäin voi sanoa, että rituaalitekstit ilmentävät harkitumpaa ja käsitteellisempää ajattelua, joka mahdollistuu osin kirjoittamisen myötä. Tällä tavoin rituaalitekstit siis eroavat käytännön rituaaleista, jotka hyödyntävät usein intuitiivisempaa, automaattista ajattelua. Näin ollen kirjallinen versio rituaalista voi erota sen kuvailemasta, käytännössä toteutetusta rituaalista suurestikin.
Tutkimuksen aihepiireistä O’Connoria jäi kiinnostamaan kirjallisen tuotteen ja rituaalin suhde. Numerin tekstissä rituaalin suorittava pappi määrätään kirjoittamaan kirouksen sanat ja huuhtomaan ne rituaalissa käytettävään kiroveteen. Tämän aiheen lisäksi O’Connorista olisi kiinnostavaa perehtyä tarkemmin kognitiotieteiden piiristä nousevaan extended mind -teoriaan, jota hän ehti pro gradu -tutkimuksessaan vain sivuta.
Tutkimus sai tunnustusta
O’Connor lähti työstämään tutkimustaan ilman arvosanapaineita. Tämä osoittautui toimivaksi suunnitelmaksi, sillä monitieteinen ja perusteellinen gradu sai tunnustusta. Hän sai työstään arvosanaksi laudaturin ja lisäksi työ palkittiin helmikuussa 2019 Suomen eksegeettisen seuran gradupalkinnolla.
Viime keväänä O’Connor suoritti opintonsa loppuun ja hän valmistui kesällä teologian maisteriksi. Ura jatkuu tänä syksynä tutkimusassistenttina, sivutoimisena aineenopettajana sekä Teologia.fi-portaalin opiskelijatoimittajana. Opettajan työt kiinnostavat jatkossakin, mutta hän pitää auki mahdollisuutta jatkaa myöhemmin myös tohtoriopintoihin.
Peppi O’Connorin pro gradu ”Väärinteon esille tuomiseksi: Numerin 5:11–31 tarkastelua kognitiivisten rituaaliteorioiden keinoin” on luettavissa E-thesis-palvelussa.