| Heidi Rautalahti |

Väitös: Konfliktin keskellä muslimit ja kristityt puhuvat yhdessä anteeksiannosta

bird peacedove

Tuore väitös osoittaa miten abrahamilaisista uskonnoista löytyy ainesta ja sisältöä, jota voidaan tulkita ja käyttää rauhanrakentamisen osana. Uskontojen yhteistyö on tärkeää konfliktien keskellä. Tutkimuksessa näkyy muun muassa se miten uskontoryhmät puhuivat yhdessä anteeksiannosta, sovinnosta, ja jumalasta. Konfliktinratkaisun välineenä tätä prosessia voi nimittää uskontodiplomatiaksi. 

Jari Portaankorva on tutkinut uskontodiplomatian ilmenemistä erityisesti peilaten Sierra Leonen sisällissotaa (1991–2002) ja sodan jälkeistä sovintoprosessia. Sodan aikana muslimi ja kristilliset johtajat olivat yhteistyössä hyvin lähellä toisiaan ja perustivat Sierra Leonen Uskontojen neuvoston. Kantavaksi yhteiseksi teemaksi neuvoston toiminnalle nousi ehdoton väkivallattomuus, jolle löytyi jaettu pohja opillisista kirjoituksista tai traditioiden muista muodoista. 

Tutkimus tuo ainutlaatuista materiaalia ja uutta tietoa Sierra Leonen historiallisista vaiheista ja uskonnollisten johtajien toiminnasta, mutta tarjoaa välineitä tarkastella konflikteja uskontodiplomatian kautta. 

Tein kenttätutkimusta Sierra Leonessa vuonna 2013, jolloin haastattelin kristittyjä ja muslimi johtajia heidän muistoistaan liittyen sisällissodan tapahtumiin. Kuulin samankaltaisia kertomuksia molemmilta siitä, miten olivat kohdanneet eri tilanteissa maan hallintoa, presidenttiä tai vankilassa kapinallisten johtajia. He kertoivat miten kapinallisten joukkoihin saatiin yhteys erityisesti uskontojen toiminnan kautta. Uskontokunnat veivät raamattuja, koraaneja sekä lääkkeitä viidakkoon. Kirkot ja moskeijat julistivat yhdessä, että väkivalta oli tuomittava. Koko rauhanprosessissa, mukaan lukien sodan jälkeisen ajan, uskonjohtajilla oli hallituksen, kapinallisten ja kansan luottamus tarjoamaansa tukeen. 

Sierra Leonen tapauksessa korostui miten jälkikäteen sisällissodan tapahtumista selvittiin. Konfliktin transformaatio eli muuntuminen ei vain ollut rauhansopimuspainotteinen vaan edellytti monen osallisen roolien muuttumista. Sodan eri osapuolet saattoivat asua samoilla kylillä, ja elämää oli jatkettava kammottavien tapahtumien jälkeen. Portaankorva kertoo, että uskontokunnat korostivat armahtamisen välttämättömyyttä. Sotimalla tilannetta ei olisi saatu loppumaan. 

− Siinä prosessissa miten sodan uhrit ja entiset väkivallantekijät voisivat asua samassa maassa ja rakentaa samaa yhteiskuntaa, oli Sierra Leonen tapauksessa uskontoryhmillä tärkeä rooli. Uskontodiplomatiassa ei ole kuitenkaan ole kyse lähetystyöstä tai evankelioimisesta. Sierra Leonessa muslimit ja kristityt tukivat toisiaan – pitivät esimerkiksi yhteisiä jumalanpalveluksia. He eivät pelänneet uskontojen synkretismiä, vaikka näitä ajatuksia saattoi olla taustalla. Muslimit ja kristityt työskentelivät myös afrikkalaisten uskontojen kanssa. Yleisesti uskonnollisilla rituaaleilla, kuten jumalanpalveluksella, on tärkeä merkitys siinä miten rituaalien kautta voi oppia käsittelemään konfliktia. Kun vanhat sosiaaliset rakenteet hajoavat, rituaalit tuovat turvallisuuden tunnetta erityisesti konfliktien siirtymävaiheessa. Rituaalit eivät poista kärsimyksiä, mutta antavat tilaa ongelmien käsittelemiseen.

Uskontodiplomatian sovellukset

Uskontodiplomatian malli konfliktinratkaisuprosessissa, jossa Sierra Leonen tapauksessa uskonjohtajat toimivat aktiivisesti hallituksen ja kapinallisten sovittelutyön tukena, ei välttämättä ole siirrettävissä suoraan länsimaihin. 

− Malli toimii hauraissa ja jakautuneissa valtioissa, joissa poliittinen hallinto on heikko. Sierra Leone on yksi maailman köyhimmistä maista, jossa lapsikuolleisuus on maailman suurin. Tutkimukseni vahvistaa myös John Paul Lederachin konfliktinratkaisuteoriaa, jossa konflikteja puretaan yhteiskunnan ylätasolla, keskitasolla ja ruohonjuuritasolla. Konfliktien ratkaisua voisi uskonnollisten järjestöjen tavoin tukea esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja järjestön kaltainen toimija, joka epämuodollisesti ajaisi väkivallattomia konfliktinratkaisuprosesseja ruohonjuuritasolla.

Portaankorvan tutkimus vahvistaa, että Sierra Leonessa erityisesti Uskontojen neuvosto, vaikkakin epämuodollisesti, edesauttoi sisällissodan ratkeamisessa. Kokonaisuudessaan tilanteessa oli kuitenkin mukana kansainvälinen yhteisö ja pääasiallisesti maan poliittinen johto. Portaankorva korostaakin, että uskontoryhmien tuki voidaan nähdä sekä uskonnollisena toimintana, mutta toisaalta poliittisina tekoina. 

− Konfliktit voivat olla synnyttämässä dialogia ja yhteistyötä uskontojen välille. Uskontodiplomatian käsite on oiva väline ymmärtää, kuinka eri uskontojen ytimessä on aineksia, jotka tukevat rauhan rakentamista ja voivat auttaa purkamaan konflikteja kohti resoluutiota. 

***

TM Jari Portaankorva väittelee lauantaina 12.05 klo 10 Helsingin Yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta: ”Uskontodiplomatia ja konfliktien ratkaisu: muslimit ja kristityt sovinnon rakentajina”. Väitöstilaisuus järjestetään Yliopiston päärakennuksessa Fabianinkatu 33, Sali 5.

Vastaväittäjänä on dosentti Ruth Illman, Donner-instituutin johtaja, Åbo Akademi ja kustoksena professori Teemu Taira Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta. Tiedekunnan edustajana toimii professori Hannu Juusola.

Artikkeliväitöskirjan on luettavissa Helsingin yliopiston E-thesis palvelussa.