Maskuliininen Paavali?

Sukupuolentutkimus on ollut osana raamatuntutkimusta jo pidemmän aikaa. Maskuliinisuutta on tarkasteltu raamatuntutkimuksessa jo toistakymmentä vuotta. Mitä sukupuolentutkimus pystyy sanomaan Paavalista? Voiko Paavalia pitää maskuliinisena vai ilmensikö Paavali pikemminkin feminiinisinä pidettyjä piirteitä suhteessa aikansa maskuliinisuusihanteisiin? Voiko Paavalia pitää”outona” (eng. queer) suhteessa oman aikansa maskuliinisuusideaaliin? Näihin kysymyksiin pureudun pro gradussani. Käsittelen tutkielmassani Paavalin maskuliinisuutta hänen niin sanotuissa aidoissa kirjeissään, deuteropaavalilaisissa* kirjeissä sekä Apostolien teoissa. Teksteissä ilmenevää maskuliinisuutta tai sen puutetta vertaan Paavalin aikaiseen ihannemaskuliinisuuskäsitykseen.

Mitä on maskuliinisuus?

Aivan kuten sukupuolta tai seksuaalisuutta, on myös vaikea määritellä maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä. Määrittelytapoja on monia ja määrittäminen riippuu aina ensisijaisesti siitä, kuka määrittää ja suhteessa mihin määritetään. Maskuliinisuus onkin relatiivinen käsite, joka muuttuu koko ajan. Jokainen aika sekä kulttuuri antavat maskuliinisuudelle omat määritelmänsä. Maskuliinisuus ei ilmene pelkästään ruumiissa ulkoisina ominaisuuksina, vaan myös tekoja, ajatuksia ja puheita voidaan tutkia maskuliinisuuden näkökulmasta.

Antiikin monet maskuliinisuudet

Antiikki oli miesten maailma. Samalla kun maskuliinisuutta saattoi nähdä kaikkialla, oli myös niin, ettei sitä tavallaan näkynyt missään, sillä maskuliinisuus oli sulautunut jokapäiväiseen elämään ja iso itsestäänselvyys. Antiikin maailmassa ihmiset eivät vielä ajatelleet, että biologisia sukupuolia oli kaksi (nainen ja mies). Naisen ja miehen ajateltiin omaavan samat sukupuolielimet, mutta naisella ne olivat vain kehon sisällä. Näin ollen naista pidettiin epäkehittyneenä miehenä. Koska naista ja miestä ei erottanut oikeastaan sukupuoli, korostui maskuliinisuuden merkitys erottelevana tekijänä.

Aivan kuten nykyäänkin, myös antiikissa esiintynyt maskuliinisuus on ollut monimuotoista ja vaihtelevaa. Se, mikä milloinkin on ollut ideaalimaskuliinisuutta, vaihteli ajan ja paikan mukaan. Tutkielmassani jaottelen antiikissa esiintynyttä ideaalimaskuliinisuutta kahteen ryhmään. Näitä ryhmiä kutsun perinteiseksi ja stoalaiseksi maskuliinisuudeksi. Tällaista jaottelua en ole nähnyt ennen tehtävän, mutta mielestäni se on varsin toimiva jaottelu ja selventää osittain antiikin maskuliinisuudessa esiintyneitä ristiriitoja. Stoalaisessa maskuliinisuusideaalissa korostui itsehillintä kaikilla elämän osa-alueilla sekä yleinen tyyneys. Perinteinen maskuliinisuusihanne piti sisällään aggressiivisuuden, rohkeuden sekä oman että perheensä edun ajamisen. Antiikissa esiintyneissä maskuliinisuuksissa tärkeää oli myös se, että mies otti aktiivisen roolin toiminnassaan eikä ollut passiivinen.

Johtopäätökset Paavalin maskuliinisuudesta

Paavali on selkeästi tasapainoillut kahden vallitsevan maskuliinisuusihanteen välillä (stoalainen sekä perinteinen). Paavali ilmensi sekä feminiinisinä että maskuliinisina pidettyjä piirteitä verrattuna molempiin ideaalimaskuliinisuuksiin. Paavalia ei siis voida pitää selkeästi maskuliinisena tai ei-maskuliinisena kumpaankaan ideaaliin verrattuna. Kuitenkin ennen Paavalin kääntymyskokemusta hänen voidaan sanoa noudattaneen selkeästi enemmän perinteistä maskuliinisuutta kuin stoalaista. Kääntymyksensä jälkeen Paavali puolestaan näyttää noudattaneen aitojen kirjeiden perusteella enimmäkseen stoalaista maskuliinisuutta. Toisaalta deuteropaavalilaiset kirjeet antavat sellaisen kuvan, että Paavali noudatti myös kääntymyksensä jälkeen enimmäkseen perinteistä maskuliinisuutta. Tämä taas kertoo deuteropaavalilaisten kirjeiden kirjoittajien omista asenteista: he selkeästi kannattivat perinteistä maskuliinisuutta.

Eniten hajontaa Paavalin maskuliinisuudessa eri lähteiden sekä vallitsevien maskuliinisuuskäsitysten välillä näyttää olleen Paavalin opetuksissa ja erityisesti Paavalin suhtautumisessa seksuaalisuuteen. Paavalin puhetta ja kirjoitusta voidaan pitää antiikin maskuliinisuuskäsitysten mukaan melko maskuliinisena. Tällaiseksi Paavali näyttäytyi myös läheisissä ihmissuhteissaan tekstien perusteella. Uskon, että Paavali halusi tietoisesti tasapainoilla perinteisen ja stoalaisen maskuliinisuuden välillä, jotta hän saisi voitettua mahdollisimman monta kuulijaa puolelleen. Ajattelenkin, että Paavalille maskuliinisuudella oli vain sen verran merkitystä, kun mitä se vaikutti hänen työhönsä evankeliumin levittäjänä.

Paavalia voidaan hyvin pitää oman aikansa ”outona” (eng. queer). Hän ilmensi ajattelussaan piirteitä, joita on voitu pitää erikoisina tuohon aikaan. Tällaisia ajatuksia olivat muun muassa orjuuden ja vapauden yhdistäminen, itsensä uhraamisesta ja kärsimisestä nauttiminen ja iloitseminen sekä ajatus naisen ja miehen roolien ottamisesta samaan aikaan. Toisaalta juuri tämänkaltaisella ristiriitaisuudella Paavali haastoi tietoisesti tai tiedostamattomasti koko aikansa vallinneen sukupuolijärjestelmän.

Kehottaessaan kristittyjä − niin naisia kuin miehiäkin − olemaan lempeitä ja nöyriä, Paavali ei kehottanut heitä sen enempää feminiinisyyteen kuin maskuliinisuuteenkaan. Paavali kehotti heitä hyveeseen, jossa maskuliinisuudella ja feminiinisyydellä ei ollut enää mitään merkitystä. Paavali siis tavallaan poisti sukupuoliroolien merkityksen kokonaan. Kumotessaan maskuliinisuuden ja feminiinisyyden Paavali kumosi samalla vallalla olleen hierarkian. Kristittyjä hyveitä pystyi kuka tahansa noudattamaan, sukupuoleen tai statukseen katsomatta.

* ”Deuteropaavalilainen” merkitsee, että kirjeen kirjoittaja ei ole apostoli Paavali vaan joku hänen oppilaansa.

 

Kirjoittaja Anna Westerholm on teol.yo. jonka Uuden testamentin alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Maskuliininen Paavali?” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2015. Tutkielma on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Kirjallisuutta:

Anderson, Janice Capel & Moore, Stephen D. (toim.): New Testament Masculinities. Atlanta: Society of Biblical Literature. 2003.

Connell, R.W.: Masculinities. Toinen painos. Cambridge: Polity Press. 2005.

Hornsby, Teresa J. & Stone, Ken (toim.): Bible Trouble. Queer Reading at The Boundaries of Biblical Scholarship. Atlanta: Society of Biblical Literature. 2011.