Köyhällä ei ole tilaa toimia
Kun puhumme köyhyydestä, kuvaamme puutetta ja kurjuutta. Mutta minkä puutteesta köyhyydessä tarkalleen ottaen on kyse? Minkälaista kurjuutta tarkoitamme köyhyydestä puhuessamme? Käsiteanalyysin avulla huomataan, että köyhyydeksi kutsumassamme ilmiössä ei ole kyse vain pienituloisuudesta. Tarkastelen seuraavassa, miten köyhyyden moniulotteista luonnetta voidaan ymmärtää analysoimalla köyhyyttä inhimillisen toiminnan näkökulmasta. Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmani ”Köyhyys vallan puutteena” tuloksiin.
Köyhyyttä voidaan tutkia toiminnan näkökulmasta
Arkikielenkäytössä köyhyydellä viitataan usein rahan puutteeseen. Tutkimuksessa ja poliittisissa yhteyksissä köyhyyttä pidetään kuitenkin moniulotteisena ilmiönä, jonka luonnetta ei tavoiteta tarkastelemalla vain taloudellisten resurssien niukkuutta. Köyhyyden käsitteelle onkin kehitetty erilaisia määritelmiä. Köyhyydellä voidaan tarkoittaa matalan elintason asemesta tai lisäksi esimerkiksi tarpeiden puutteellista tyydyttymistä, rajoittuneita resursseja tai epätasa-arvoisuutta.
Vallitsevan käsityksen mukaan köyhyyttä on pyrittävä lievittämään jakamalla yhteiskunnan resursseja. Köyhyyden lievittämiseksi valittavista keinoista on kuitenkin vaikea päästä yhteisymmärrykseen, jos keskustelun osapuolilla ei ole yhteneväistä käsitystä siitä, mitä köyhyydellä tarkalleen tarkoitetaan. Siksi käsitteellinen selkeys on tavoiteltavaa.
Pro gradu -tutkielmani lähtökohtana oli oletus, että köyhyydessä on kyse inhimillisen toiminnan edellytyksiä koskevasta niukkuudesta. Erilaiset köyhyyden määritelmät kuvaavat eri tapoja, joilla niukkuus ilmenee. Vallan käsitteen avulla voidaan jäsentää sitä, mikä eri määritelmiä yhdistää.
Valtaa tarvitaan toiminnan onnistumiseen
Vallan ajatellaan usein olevan ihmisen kyvykkyyttä hallita tai kontrolloida toisia. Köyhyyttä tutkittaessa vallan käsitettä on mielekästä käyttää laajemmassa merkityksessään. Laajasti ymmärrettynä valta tarkoittaa ihmisen kykyä saada aikaan haluamiaan asioita ja asiantiloja.
Vallan käyttäminen tarkoittaa, että ihminen kykenee muokkaamaan vallitsevia olosuhteita ja sisäisiä resurssejaan, kuten taitojaan ja tietojaan. Hän voi saada muutoksen aikaan myös toisen ihmisen toiminnassa, muttei välttämättä pakottamalla, vaan esimerkiksi auttamalla. Vallan käyttäminen ei siis sinänsä ole negatiivista, vaan valtaa tarvitaan kaikenlaisten päämäärien saavuttamiseen.
Voidakseen asettaa päämääriä ja valitakseen keinot niiden saavuttamiseksi eli ryhtyäkseen toimimaan ihmisen on uskottava tai vähintään toivottava saavansa toiminnallaan aikaan tavoittelemansa tuloksen. Hänellä on oltava käsitys oikeudestaan tavoitella haluamiaan päämääriä ja kyvystään saada aikaan muutosta.
Ihmisen mahdollisuutta valita erilaisten toimintavaihtoehtojen välillä kutsutaan vapaudeksi. Todellisen vapauden toteutumisen ehdoksi ei riitä, että mikään ei estä ihmistä toimimasta. Ihmisellä on lisäksi oltava toimintaan tarvittavat resurssit. Voidakseen tehdä todellisia valintoja hänellä on esimerkiksi oltava tietoa, jonka perusteella hän voi arvioida eri vaihtoehtoja.
Toiminnan luonteesta riippuu, minkälaisia henkisiä ja materiaalisia resursseja toiminnan onnistuminen edellyttää. Aina edellytykset eivät ole riittävät, eikä toiminta onnistu. Kun toimintaan tarvittavia edellytyksiä analysoidaan, saadaan näkyviin myös se, mikä estää ihmistä saavuttamasta päämääriä.
Toiminnan edellytykset kutistuvat köyhyydessä
Toiminnalle suotuisia olosuhteita arvioitaessa on tärkeää huomata, että ne muodostuvat paitsi fyysisestä myös sosiaalisesta ympäristöstä. Sosiaalisten olosuhteiden vaikutus saattaa kaventaa dramaattisesti tilaa, jossa ihminen voi toimia. Vaikka esimerkiksi maksutonta koulutusta olisi tarjolla sekä tytöille että pojille, lapset ovat keskenään erilaisessa asemassa, jos tyttöjen ei yhteisössä vallitsevan käsityksen mukaan kuulu opiskella.
Sosiaalisen ympäristön määrittämästä asemasta riippuu siis se, minkälaiseksi olosuhteet muodostuvat ihmiselle. Huonossa asemassa oleva ihminen ei pääse käsiksi häntä ympäröiviin resursseihin. Sosiaalinen konteksti vaikuttaa myös siihen, uskooko ihminen voivansa vaikuttaa asioihin ja kehittää kykyjään. Toisin sanoen tilaisuus käyttää valtaa edellyttää tietynlaista asemaa suhteessa toisiin ihmisiin ja koko yhteiskuntaan.
Teollistuneissa yhteiskunnissa köyhää ympäröivät monenlaiset taloudelliset, sosiaaliset ja henkiset hyvät, mutta hänellä ei ole pääsyä niihin. Köyhälläkin voidaan toki sanoa olevan vapaus tehdä valintoja, kuten päättää, käyttääkö viimeiset rahansa vessapaperiin vai voipakettiin. Vallan puutteesta voidaan puhua kuitenkin siksi, että köyhyydessä tila, jossa valintoja voi tehdä, on liian rajattu. Köyhä ei ole sellaisessa asemassa, jossa voisi tehdä valintoja ja saavuttaa päämääriä laajalla alueella.
Köyhällä ei ole valtaa vaikuttaa omaan elämäänsä
Köyhyys on kokonaisvaltaista kurjuutta sen vuoksi, että sen riistävä vaikutus kohdistuu inhimillisyyden ytimeen, moraaliseen toimijuuteen. Tämä ei tarkoita sitä, että köyhyydestä aiheutuu pahuutta, vaan sitä, että köyhyydessä inhimillinen toiminta kutistuu selviytymiskamppailuksi.
Pysyäkseen hengissä ihmisen on taattava välttämättömien tarpeiden tyydyttyminen, kuten riittävän ravinnon saaminen. Vasta sen jälkeen hän voi tavoitella esimerkiksi henkistä hyvää edistäviä päämääriä. Kun resurssit ovat niukat, ne kuluvat välttämättömien tarpeiden tyydyttämiseen. Laaja-alaista hyvinvointia edistävien päämäärien saavuttaminen on mahdotonta tai hyvin vaikeaa. Esimerkiksi soittotunneilla käymisen kustannukset nousevat kestämättömäksi, jos harrastuksen rahoittaakseen on nähtävä nälkää.
Köyhyyden kustannukset ovat korkeat monella tavalla. Kun tulevaisuus on näyttäytynyt toivottomana pitkään, ihmisen on vaikea nähdä asioiden muuttuvan. Köyhyys riistää ihmiseltä jopa kyvyn uskoa, että hänellä on oikeus tavoitella jotakin parempaa ja kyvyn kuvitella, mitä hyvä elämä voisi hänelle tarkoittaa.
Analysoimalla köyhyyttä vallan puutteena ilmiöstä muodostuu sen eri ulottuvuudet yhdistävä käsitys. Köyhyydestä puhuessamme kuvaamme inhimillisen toiminnan edellytysten niukkuutta. Köyhyydessä ei ole kyse vain riittämättömistä resursseista jollakin elämän osa-alueella, vaan perustavanlaatuisesta kyvyttömyydestä elää elämää tyydyttävällä tavalla.
Ilman riittävän laajaa toimintatilaa ihminen ei voi olla moraalinen toimija, jolla on vapaus valita ja valta saavuttaa hyvänä pitämiään päämääriä. Silloin myöskään kokonaisvaltainen hyvinvointi ei ole mahdollista. Jotta köyhän hyvinvointia voidaan edistää, köyhä on tunnustettava toimijaksi. Yhteiskunnan resurssit on jaettava niin, että toimijuuden vahvistumista tuetaan ja sen toteutumisen edellytykset taataan.
Kirjoittaja Katariina Väisänen on TM, jonka systemaattisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Köyhyys vallan puutteena” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa lokakuussa 2014. Tutkielma on luettavissa E-thesis-palvelussa.
Kirjallisuus:
Hallamaa, Jaana: Yhteistoiminnan etiikka. Keskeneräinen käsikirjoitus (2013). Julkaisematon.
Isola, A-M., Larivaara, M. & Mikkonen, J. (toim.): Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä. Kustannusosakeyhtiö Avain. Helsinki, 2007.
Kangas, Olli & Ritakallio, Veli-Matti: Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 61/2008. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala, 2008.
Lister, Ruth: Poverty. Polity. Cambridge, 2004.
Morriss, Peter: Power. A philosophical analysis. Manchester University Press. Manchester, 2002.