Väitös 6.6.2015 Helsingin yliopistolla: Luterilainen uusjako tapahtui 1990-luvulla Baltiassa ja Inkerinmaalla yhdysvaltalaisen Missouri-synodin myötävaikutuksesta

TM Kalle Kuusniemen lauantaina 6.6.2015 tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että Yhdysvalloissa toimivan luterilaisen kirkon, Missouri-synodin, vaikutus oli merkittävä Itä-Euroopan luterilaiseen uudelleen asemoitumiseen 90-luvulla. Tilanteeseen vaikutti oleellisesti Baltian ja Inkerin luterilaisten kirkkojen konservatiivinen luonne. Synodin tärkeimmät avustamisen muodot Baltian ja Inkerin luterilaisille kirkoille olivat teologinen, taloudellinen ja moraalinen tuki.

Kuusniemen tutkimus alkaa Missouri-synodin ensimmäisistä kontakteista Baltian ja Inkerin luterilaisiin kirkkoihin. Yhteyksiä luotiin Missouri-synodin virallisten apuorganisaatioiden kautta yhteistyössä Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen Kirkon kanssa vuonna 1991. Ensimmäiset suorat viralliset Missouri-synodin kontaktit kyseisten maiden kirkkojen kanssa luotiin 1992.

− Neuvostoliiton aikana Missouri-synodin oli lähes mahdotonta luoda kontakteja Baltiaan ja Inkerinmaahan, sillä synodin ekumeniakäsitys oli kapea ja asenne antikommunistinen. Missouri-synodi ei myöskään kuulunut Luterilaiseen maailmanliittoon, joka oli jossain määrin tekemisissä neuvostoliittolaisten kirkkojen kanssa. Neuvostoliiton romahtamisen myötä Missouri-synodille avautui kuitenkin täysin uusia mahdollisuuksia päästä yhteyksiin jälkineuvostoliittolaisten luterilaisten kanssa, Kuusniemi toteaa.

Yhteistyön ja kumppanuusneuvottelujen seurauksena Inkerin, Latvian ja Liettuan kirkoista, sekä jossain määrin myös Viron kirkosta, kasvoi välimaaston kirkkoja, jotka kaikki olivat laajalti yhteydessä sekä Luterilaiseen maailmanliitoon että Missouri-synodiin.

− On hyvin merkittävää, että esimeriksi Inkerin kirkosta tuli vuonna 1998 ensimmäistä kertaa kirkko, joka oli Luterilaisen maailmanliiton jäsenenä myös Missouri-synodin kumppani. Missouri-synodille sopimus inkeriläisten kanssa tarkoitti puolestaan sitä, että se otti askeleen suvaitsevaisempaan ja avoimempaan suuntaan suhteessa partnerikirkkoihin ja niiden monimuotoisuuteen, väittelijä arvioi.

Kommunistisen vainon alla kärsineiden itäeurooppalaisten pienten kirkkojen tukeminen koettiin Missouri-synodin piirissä tärkeäksi

Yhteydenpidossa teologinen tuki oli tärkein avustamisen muoto, ja Missouri-synodi tarjosi laajasti alueelle koulutuksellista yhteistyötä. Myös taloudellista tukea annettiin monenlaisiin tarpeisiin, usein teologiseen koulutukseen, mutta myös jossain määrin mm. diakoniseen työhön.

− Monien läntisten luterilaisten yllätykseksi Missouri-synodilta saatu taloudellinen tuki teki Baltian ja Inkerin kirkoista itsenäisempiä, eivätkä ne enää olleet yhtä haavoittuvia rahoituksen lopettamiseen liittyvien uhkausten suhteen, Kuusniemi huomauttaa.

− Lisäksi synodin moraalisen tuen merkitys ehkä jopa lisääntyi, kun eurooppalaisen teologisesti liberaalimman luterilaisuuden valtavirran puolelta tuli ankaraa kritiikkiä ja painostusta konservatiivisemmiksi koettujen Baltian ja Inkerin kirkkojen suuntaan, väittelijä jatkaa.

Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: ”Voice of Confessionalism and Inter-Lutheran relations. The Influence of the Missouri Synod in the Baltic and Ingrian Lutheran Churches 1991-2001”, järjestetään 6.6.2015 kello 12 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XII, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on Professori Kirsi Stjerna, Lutheran Theological Seminary at Gettysburg, USA, ja kustoksena professori Jouko Talonen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis-palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154532

Väittelijän yhteystiedot: Kalle Kuusniemi, s-posti: kalle.kuusniemi (at) helsinki.fi

Lisätietoja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tulevista väitöksistä osoitteessa: http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/vaitos.htm