Näkökulmia huono-osaisuuteen – sosiaalietiikan käsiteanalyysi

Tutkielmassani tarkastellaan huono-osaisuus -käsitettä lähtökohtana suomalaisen sosiaalipolitiikan toimille. Lähestyn aihetta linjaamalla huono-osaisuus -käsitteen muutoksia aikaisemman huono-osaisuutta käsittelevän tutkimuksen pohjalta ja hahmottelemalla käsitteen muutosten yhteyttä yhteiskunnalliseen tilanteeseen 1940-luvulta nykypäivään. Varsinainen huono-osaisuus -käsitteen analyysini kohdistuu Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimukseen (2012), josta selvitän implisiittisesti ilmaistua huono-osaisuus -käsitettä.

Huono-osaisuutta käytetään kuvaamaan sosiaalista todellisuutta ja lähtöoletuksenani toimii se, että huonosti muotoillut käsitteet vaikeuttavat huono-osaisuuden vähentämiseksi kohdistettuja sosiaalipoliittisia toimenpiteitä. Jos käsite on epämääräinen, on epävarmaa, että se voisi tarjota luotettavan pohjan sosiaalipoliittisille toimenpiteille. Jos käsitettä kehitettäisiin, se olisi hyödyllisempi analyysiväline ja empiirisestä tutkimuksesta voisi saada enemmän irti. Lisäksi paremmin muotoiltu käsite voisi tarjota paremman pohjan sosiaalipoliittisille toimenpiteille.

Tutkielmani teoreettisina apuneuvoina toimivat Amartya Senin (s.1933) ja Martha Nussbaumin (s.1947) toimintamahdollisuuksien teoria (The Capabilities Approach) sekä Jaana Hallamaan (s.1958) esittämä toimijuuden käsite. Toimintamahdollisuuksien teorian ja toimijuuden käsitteen avulla tarkastelen, kuinka niitä ja Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusta voisi hyödyntää huono-osaisuuden vähentämiseksi.

Tutkimukseni pohjalta huono-osaisuus -käsitettä voi merkittävästi tarkentaa toimintamahdollisuuksien teorian ja toimijuuden käsitteen avulla. Huono-osaiseksi määritellyn ihmisen toimijuuden rekisteröiminen nousee tutkimukseni perusteella uudeksi mahdollisuudeksi tarkemmille toimenpiteille. Sosiaalipoliittisissa toimenpiteissä huono-osainen nähdään passiivisena vastaanottajana. Kohteena, joka näkyy sosiaalipoliittisessa kielenkäytössä, jossa ihmiseen kohdistetaan erilaisia toimenpiteitä. Toimintamahdollisuuksien teoriassa toimijaksi tunnustettua ihmistä puolestaan lähestytään oikein, koska tuolloin ymmärretään ihmisen toimijuuden mahdollisuudet.

Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimus

Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimus on rekisteriseuranta, jossa seurattiin suomalaisten viranomaisten ylläpitämien rekistereiden avulla kaikkia vuonna 1987 Suomessa syntynyttä noin 60 000 lasta. Tutkimuksen seurantajakso kesti vuoden 1987 sikiökaudelta 31.12.2008 saakka. Ajanjaksonsa puolesta tutkimuksessa seurattiin erityisesti 1990-luvun laman aikana varttuneita lapsia, jolloin taloudelliset vaikeudet ja työttömyys kohtasivat huomattavaa osaa perheistä.

Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimuksen tulokset kertovat siitä, mitä vaikutuksia 1990-luvun laman peruspalvelujen ja ennalta ehkäisevien palveluiden karsimisella on ollut. Tutkimuksessa selviää systemaattisia yhteyksiä tutkimuskohortin vanhempien sosioekonomisen aseman (SES), koulutuksen, taloudellisen ja terveydellisen tilanteen sekä perhesuhteiden muutosten vaikutuksesta heidän lastensa kouluttautumiseen ja hyvinvoinnin osa-alueisiin. Tutkimuksen perusteella lasten ja nuorten hyvinvointi eriytyy vahvasti heidän vanhempiensa koulutuksen, SES:n ja taloudellisen tilanteen mukaan.

Tutkimuksessa ei määritellä eksplisiittisesti huono-osaisuutta, vaan se käsitetään laajaksi ja monitahoiseksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Huono-osaisuus voidaan kuitenkin määritellä tutkimuksesta implisiittisesti, sillä se liitetään tutkimuksen toimesta hyvinvoinnin ongelmiin tai hyvinvointiongelmiin sekä terveyteen liittyviin puutteisiin, joita ovat kouluttamattomuus, sosioekonominen ja alueellinen eriarvoisuus sekä mielenterveys- (psykiatrisen erikoissairaanhoidon käyntejä tai psyykelääkkeiden käyttöä) ja toimeentulo-ongelmat. Hyvinvointiongelmat taas johtavat yhteiskunnasta erossa olemiseen, terveysongelmista kärsimiseen (käynnit erikoissairaanhoidossa, seksuaali- ja lisääntymisterveys sekä fyysinen terveys), rikollisuuteen (merkintöjä poliisin tai tuomioistuimen rekistereissä tai rikostuomio), kodin ulkopuolelle sijoittamiseen ja useammin päihteiden käyttämiseen.

Toimijuuden tunnustamisen mahdollisuudet

Toimintamahdollisuuksien teoriassa painotetaan ihmisen toimijuuden tunnistamisen tärkeyttä, koska ihmiset nähdään teoriassa kohteiden sijaan toimijoina. Hallamaan esittämän toimijuuden käsitteen avulla selvitin, että sosiaalipolitiikan toimenpiteissä olisi tärkeää rekisteröidä ihminen kohteen sijaan aktiiviseksi toimijaksi, jonka preferenssien tyydyttämisen sijaan tulisi keskittyä pitempiaikaisiin intresseihin. Sosiaalipolitiikassa tulisi toisin sanoen kiinnittää huomiota ihmisten motivointiin sisäisten tekijöiden kautta.

Toimintamahdollisuuksien teorian pohjalta ennalta ehkäisevään työhön tulisi kiinnittää huomiota. Tätä samaa painotusta esittää Kansallinen Syntymäkohortti 1987 -tutkimus. Sosiaalipolitiikkaa tulisi suunnitella ennen kaikkea ennalta ehkäisevästi ja toimintamahdollisuuksien mahdollistamisen näkökulmasta.

Huono-osaisuus -käsite näyttää tutkimukseni pohjalta tarkoittavan monia eri asioita. Käsitteen epämääräisyys johtuu siitä, että käsitteen merkitys näyttää muuttuvan eri aikakausina ja on perusteltua ajatella, että yhteiskunnan muuttuminen vaikuttaa siihen, millainen käsitys huono-osaisuudesta on. Huono-osaisuus -käsite on laajentunut hyvinvointivaltiomme synnystä, 1940-luvun lopusta nykyaikaan niin, että huono-osaisuuden ilmiöiden kuvaamisessa on liikuttu yksipuolisesta tuloköyhyyden kuvaamisesta kohti laajempaa huono-osaisuuden ilmiön kuvaamista. 

Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimuksen huono-osaisuus -käsite ja rekisteritietoihin perustuva tutkimus toimii keskustelunavaajana, yhteiskunnan institutionaalisten rakenteiden epäonnistumisten osoittajana ja hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikan herättelijänä. Tutkimus nostaa huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden avulla esiin epäkohtia yhteiskunnan institutionaalisissa rakenteissa ja 1990-luvun laman aikana tehdyissä ennalta ehkäisevien toimenpiteiden sekä peruspalveluiden karsimisessa.

Huono-osaisuus tarkentuu toimintamahdollisuuksien teorian ja toimijuuden käsitteen pohjalta kouluttamattomuudeksi, työttömyydeksi, rekisteröimättömäksi toimijuudeksi ja toimintamahdollisuuksien sekä vapauksien deprivaatioksi. Toimintamahdollisuuksien teoriassa huono-osaisia ei käsitetä yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi, vaan jokainen huono-osainen käsitetään arvokkaaksi ja ihmisarvoiseksi yksilöksi. Sosiaalipoliittisia toimenpiteitä on mahdollista muuttaa tarkemman käsitteiden määrittelyn pohjalta. Nyt sosiaalipolitiikan aktivointi- tai kannustintoimenpiteillä ei oteta huomioon ihmisten todellisia motivaatioita tai toimintamahdollisuuksia. Sosiaalipolitiikan näkökulmasta eettisesti kestävä toiminta perustuu yhteisiin intresseihin, subjektiivisiin eli ihmisen omiin intresseihin sekä objektiivisiin eli yhteiskunnan intresseihin. Pirstaleista ja monimuotoista palvelujärjestelmää tulisi kehittää huono-osaisessa asemassa olevien ihmisten kannalta toimivaksi ja ihmistä kannustavasta näkökulmasta.

 

Kirjoittaja Marja-Riitta Ojala on TM, jonka systemaattisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma Rekisteriseurantaa syvemmälle. Huono-osaisuus -käsite ja siitä seuraavat sosiaalipoliittiset toimenpiteet toimintamahdollisuuksien teorian ja toimijuuden näkökulmista hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa maaliskuussa 2014.

Kirjallisuutta

Hallamaa, Jaana: Yhteistoiminnan etiikka: luvut 3‒5. Keskeneräisestä käsikirjoituksesta (10/2013). Julkaisematon.

Nussbaum, Martha: Frontiers of Justice: Disability, Nationality, Species Membership. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2007.

Sen, Amartya: Development as Freedom. Oxford: Oxford University Press, 1999.

Lisätietoa aiheesta:

Paananen, Reija et al.: Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 – tutkimusaineiston valossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 52/2012.