Graduartikkeli: Uskontoa ja pieruhuumoria animaatiosarjassa
Uskonto ja huumori on vähän tutkittu aihepiiri. Löysin teeman lähtiessäni tutkimaan amerikkalaista animaatiosarja South Parkia. South Park ja sen tunnetumpi sukulainen Simpsonit käyttävät uskontoa huumorin lähteenä, koska sillä saadaan aikaan reaktioita katselijoissa. Uskonnon ja huumorin tutkimuksessa käyttökelpoista tutkimuksellista pohjaa tarjoavat olemassa olevat huumoria koskevat teoriat.
Uskonnon ja huumorin tutkiminen
Tutkin pro gradu -tutkielmassani uskonnon käyttämistä huumorin ja satiirin välineenä South Park -sarjassa. Tutkimus kohdistui erityisesti uskontoon kohdistuvaan huumoriin. Koska aihepiiristä ei ollut mitään systemaattista esitystä, jouduin soveltamaan teorioita eri lähteistä. Käyttökelpoisia olivat ainakin huumorin kolme klassista teoriaa, jotka esittävät huumorin syntyvän asioiden yhteensopimattomuudesta, jännityksen laukeamisesta tai ylivertaisuuden osoituksena. Näiden pohjalta päädyin hahmottelemaan omaa näkemystäni siitä, millä tavalla uskontoon kohdistuva huumori toimii. Kävin läpi jo entuudestaan tutun televisiosarjan ja analysoin sellaiset kohdat, jossa käsiteltiin uskontoa.
Lopputulokseksi sain, että huumoria synnytettiin sarjassa haastamalla ja rikkomalla pyhyyteen liitettyjä mielikuvia. Huumorin tarkoituksena on joko satiirinen epäkohtien esiintuominen ja arvostelu tai puhtaasti poikamaisen ilkikurinen rajojen rikkomisen tuottama reaktioiden synnyttäminen. Huomattavaa on myös, että huumori on riippuvaista uskontoon liitetystä vakavuudesta ja arvovallasta: vain sellaista voidaan alentaa, joka on ollut ylhäistä. Tämä ylhäisen alentaminen on keskeistä niin kutsutussa karnevaalihuumorissa. Karnevaalin teoria, jonka kehitti venäläinen kirjallisuusteoreetikko Mihail Bahtin 1900-luvun alkupuolella, oli myös keskeinen teoria tutkielmani kannalta. Teoria luo paljon näkemyksiä South Parkissa usein käytettyyn melko alatyyliseen huumoriin. Karnevaali on yksi osa satiirin pitkää perinnettä, joka ulottuu Rooman valtakuntaan asti ja pidemmällekin. Tähän jatkumoon myös South Parkin voi liittää omalla nykyaikaisella populaarikulttuurisella panoksellaan.
Amerikkalaiset animaatiot
Aikuisyleisölle tarkoitetut amerikkalaiset animaatiosarjat ovat hyvä kohde uskontoon liittyvän huumorin tutkijalle. Aihepiiri levisi genren pioneerityön tehneen, ja sen tunnetuimman edustajan Simpsoneiden myötä muihin animaatiosarjoihin. Simpsonit-sarjassa uskontoa käsiteltiin aluksi melko hellävaraisesti: uskonnollisia hahmoja sekä aiheita ei asetettu mitenkään erityisesti naurunalaiseksi. 1990-luvun lopulla alkanut South Park -sarja kuitenkin muutti asetelmaa.
Neljän kahdeksanvuotiaan pojan näkökulmasta yhdysvaltalaisen pikkukaupungin elämää kuvaava South Park käsittelee ronskin humoristisella otteella uskonnollisia aiheita. Sarjassa esiintyy usein niin kutsuttua pieruhuumoria, jossa hyväksikäytetään ruumiin eritteiden ihmisissä tuottamaa huvitusta: huumoria rakennetaan kuitenkin myös yleensä laajasti erilaisia kirjallisia ja populaarikulttuurisia viittauksia käyttäen. Uskontoon liittyvän huumorin teemoina South Park käyttää monesti satiirin perinteestä kummuten uskonnon yhteydessä ilmeneviä väärinkäytöksiä, kuten esimerkiksi katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaalia. Myös kristinuskon oppi ja keskeiset henkilöt esitetään ajoittain naurettavassa valossa: yhtenä hahmona sarjassa nähdään muun muassa Jeesus, joka pitää paikallistelevision keskusteluohjelmaa ja johtaa suurimpien uskontojen keulakuvista koostuvaa supersankariryhmää. South Parkin huumorin ja satiirin lähteinä toimivat myös juuri eläköitynyt paavi Benedictus XVI sekä profeetta Muhammed.
Ymmärrettävistä syistä South Park on kohdannut voimakasta vastustusta uskonnollisten järjestöjen suunnalta. Esimerkiksi sarjassa esitetty paavin päälle voimakkaasti menstruoiva Neitsyt Marian -patsas sai katolisia järjestöjä vaatimaan kyseisen jakson boikotoimista. Jakson uudelleen esittäminen kiellettiin ainakin Uudessa Seelannissa.
Eräs useasti sarjan pinnalle nostama teema on sananvapaus, joka ilmenee selvimmin profeetta Muhammedin esittämisestä nousseen kohun käsittelyssä. South Parkin tekijät kritisoivat rajusti pilakuvaskandaalin jälkeisiä sensurointitapauksia, jotka kohdistuivat myös heidän sarjaansa. Sensuroinnit taas olivat seurausta siitä, kun sarjassa kokeiltiin, missä muodossa Muhammedin saa esittää. Lopulta asian käsitteleminen johti sarjan tekijöihin kohdistuviin tappouhkauksiin.
Vaikka sarjan uskonnollisen huumorin pääpaino on kristinuskossa, South Park nauraa loppujen lopuksi melko ekumeenisesti kaikille uskonnoille. Myös ateismi saa osansa humoristisesta pilkasta: esimerkiksi tunnettu evoluutiobiologi Richard Dawkins esitetään sarjassa hieman kyseenalaisessa valossa. Lisäksi kyytiä saavat ainakin skientologia ja mormonit.
Rienaavasta sisällöstään huolimatta South Parkista löytyy myös ymmärtävä suhtautuminen uskontoon: aitoa huolta perimmäisistä kysymyksistä ei sarjassa riepotella. Lisäksi sarjassa esitetään, että uskonnolla on positiivisia funktioita silloin, kun se tuottaa onnellisuutta ja hyväntahtoisuutta ihmisille.
Uskonnon ja huumorin tutkimuksen merkitys?
Uskonto ja huumori ovat kaksi käsitettä, joihin harvoin törmää akateemisessa maailmassa toisiinsa liitettyinä. Taustalla lienee ajatus uskontoon kuuluvan pyhyyden vakavuudesta, jonka yhteydessä leikinlasku ei ole soveliasta. Tämä vakavuus on ilmeisesti kulkeutunut teologisen perinteen mukana, ja huumori on syystä tai toisesta jäänyt vähemmälle huomiolle uskonnon tutkimuksessa. Nykymaailma tarjoaa kuitenkin vakavasti otettavia esimerkkejä siitä, että uskontoa ja huumoria olisi hyvä ymmärtää myös yhdessä: vuonna 2006 puhjennut pilakuvaskandaali osoitti, että tanskalaisilla pilapiirtäjillä ja suurella määrällä muslimeja oli hyvin erilainen käsitys, mikä on hauskaa. Skandaali osoitti, että leikinlasku ei aina ole kauhean kaukana pilkanteosta tai jopa solvaamisesta. Tärkeä kartoituksen kohde voisikin olla muun muassa eri uskontokuntien itseensä ja toisiin kohdistama huumori.
Yhtä kaikki, uskonto ja huumori linkittyvät monin tavoin toisiinsa historian saatossa ja toivottavaa olisi, että niitä kohtaan heräisi laajempi kiinnostus uskonnon tutkimuksen piirissä, jotta aihepiirin ympäriltä löytyviä mielenkiintoisia asioita saataisiin tuotua esille. Jaakko Heinimäen kirjoittama kirja Pyhä nauru on esimerkiksi hyvä alku Suomessa.
Kirjoittaja Risto Kämäräinen on TM, jonka uskontotieteen alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Naurettava pyhyys? Laadullinen analyysi South Parkin uskonnollisesta huumorista ja satiirista” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa maaliskuussa 2012
Kirjallisuutta
Gardner, Richard: Religion and humour: An Overview. Teoksessa Linday Jones (Toim.) Encyclopedia of Religion 2nd edition vol.6, 4194–4205. Detroit: Macmillan Reference USA, 2005.
Heinimäki, Jaakko: Pyhä nauru: kirjoituksia huumorista ja uskonnosta. Helsinki: Like, 2003.
Kuva: AllPosters.com