Vaeltaisiko Paavali pakanoiden kanssa Jerusalemiin? Varhaisjuutalaista raamatuntulkintaa.

Kansojen paljouden profetiat elivät vahvoina

Vanhan testamentin (VT) profeettakirjoista Miikan, Jesajan ja Sakarjan kirjoissa odotetaan kaikkien kansojen lopulta löytävän tiensä Herran temppeliin.  Yksi VT:n luetuimmista teksteistä on Miik. 4:1-4, jossa Jerusalemin Siionin vuori kohoaa korkealle, kansat vaeltavat sinne ja vaelluksen päätteeksi ” taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi.” Tämä uskomus eli osana ns. varhaisjuutalaisuutta (”Jeesuksen ajan juutalaisuutta”), vaikkei se ollut ainut tapa suhtautua pakanoihin. Joidenkin dokumenttien mukaan kaikki ympärileikkaamattomat yksinkertaisesti tuhoutuisivat lopulta.

Uudessa testamentissa (UT) odotus kansojen pyhiinvaelluksesta elää selvimmin jakeessa Matt. 8:11, jossa Jeesus toteaa huomattuaan roomalaisupseerin vahvan uskon: ”Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.” Samoin Ilmestyskirjan luvussa 21 kansat saavat hyvinvointinsa Jerusalemissa. Mutta perustuiko Paavalin lähetystehtävä samalle visiolle?

Paavali ei suoraan viittaa pyhiinvaellusprofetioihin

Raamatuntutkimuksessa pidetään paljon esillä yhdysvaltalaisen Uuden testamentin tutkijan E.P. Sandersin näkemystä, jonka mukaan kansojen apostoli Paavalin lähetysinto nousi juuri edellä mainituista profeettateksteistä: Paavali koki elävänsä lopunaikoja, ja nyt kaikkien oli päästävä vaeltamaan Jerusalemiin. Tästä kertoo Sandersin mukaan epäsuorasti jae Room. 11:25, joka odottaa Israelinkin pelastuvan, kunhan ”muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.”

Uuden testamentin tutkimuksen professori Terence L. Donaldson on kyseenalaistanut Sandersin näkemyksen. Hän huomauttaa, ettei Paavali kertaakaan suoraan lainaa tekstejä, jotka kertoisivat pyhiinvaelluksesta Jerusalemiin. Lisäksi Paavali ei motivoisi työtään traditiolla, joka korostaa Israelin puoleensavetävyyttä – kaikki kansathan saapuvat profetioissa Jerusalemiin, koska ovat vaikuttuneita Israelin mahtavuudesta. Sandersin mainitsema kohta Room. 11 taas päinvastoin selvittelee juutalaislähetyksen epäonnistumisen syitä. Donaldsonin mukaan Paavalin ajattelu pohjautuukin ajan tavalle liittää pakanoita mukaan juutalaisuuteen esimerkiksi ympärileikkauksen kautta (proselytismi). Valinta oli tehtävä jo ennen viimeisiä tapahtumia, ja sen jälkeen tuli elää uuden elämäntavan mukaisesti.

Edellä mainittu Sandersin ja Donaldsonin näkemysero ajoi minut selvittämään pro gradu -tutkielmassani ajantaitteen juutalaisuuden tulkintoja VT:n pyhiinvaelluskohdista tarkemmin. Lähteikseni valitsin toisella vuosisadalla kirjoitetut Sibyllan oraakkelien kolmannen kirjan (Sib. or. 3) ja 1. Henokin kirjan Eläinapokalypsin (1. Hen. 85–90).

Mitä on raamatuntulkintojen tutkimus?

Raamatussa ei puhuttele ainoastaan sen alkuperäinen sanoma. Raamattua on tulkittu läpi vuosisatojen ja -tuhansien. Monet tulkintatavat ovat nousseet jopa alkuperäistä tekstiä tärkeämmiksi. Kukapa ei tietäisi, että Jeesus-lapsen tavanneita tietäjiä oli kolme? Evankeliumissa lukumäärää ei kuitenkaan mainita.

Raamatuntulkintojen tutkimus, jota myös reseptiohistoriaksi kutsutaan, on herännyt juuri nykyaikaisesta huomiosta tulkintojen moneudesta ja tekstin elävyydestä. Reseptiohistoria pyrkii selvittämään, mitä raamatunkohtia käytetään tietyn tulkinnan tueksi, millaiseen historialliseen tilanteeseen tulkinta on syntynyt ja millaista ideologiaa tulkinta heijastelee tai pyrkii edistämään. Reseptiohistoriallista metodia on sovellettu niin Suomen sisällissodan aikaisiin raamatuntulkintoihin kuin myös ajanlaskun taitteen VT:n tulkintaan.

Sib. or. 3: Egyptiläisen temppelin puolustus

Tutkielmassani kävi ilmi, että Sibyllan oraakkelien kolmas kirja lainaa jakeissaan 723–730 pyhiinvaelluksen kuvausta, joka perustuu Miikan kirjan lukuun 4. Sib. or. 3 on kuitenkin jättänyt pois kuvauksen kohoavasta Siionin vuoresta (Miik. 4:1), ja liittänyt kertomuksen osaksi Hesekielin väkivaltaista kertomusta Gogin ja Magogin hyökkäyksestä valittua kansaa vastaan (Hes. 38–39). Mielestäni tämä on ymmärrettävää vain tekstin egyptinjuutalaisesta syntykontekstista käsin: olihan egyptinjuutalainen vähemmistö vaarassa mukautua osaksi valtakulttuuria, mistä syystä Sib. or. 3 haluaa hyödyntää pyhiinvaelluskertomusta. Tekstissä painotetaan, että kaikki myönteisesti Egyptiin toisella vuosisadalla eKr. rakennettuun Leontopoliksen juutalaiseen temppeliin suhtautuvat selviävät lopulta Hesekielin kuvauksen mukaisista väkivaltaisista viimeisten aikojen taistoista.

1. Hen. 85–90: Pakanoiden puhtauden vaatimus

Henokin Eläinapokalypsiksi kutsutaan 1. Henokin kirjan kertomusta, jossa Israelin kansan historia esitetään eläinhahmojen avulla. Lampaat kuvaavat Israelia ja erilaiset juutalaisen lain epäpuhtaat eläimet vieraita kansoja.

Eläinapokalypsistä ei voida löytää selkeää raamatunlainausta, jolla pyhiinvaellusta kuvattaisiin. Siinä käytetään jo edellä mainittua Miikan kirjan tekstiä vain epäsuorasti jakeessa 1. Hen 90:33. Epäsuora viittaus on keino, jolla pakanat saadaan alistumaan Israelin kansalle jo Jerusalemin ulkopuolella. Varsinaisesti tekstikohta kuitenkin viittaa lukuun Jes. 66., jossa kansat palvelevat Israelia Jerusalemissa.

Eläinapokalypsi korostaa kultillisten puhtaussääntöjen merkitystä aikana, jolloin ne olivat hellenistihallitsija Antiochus IV Epifaneksen alaisuudessa sivuutettu. Pakkohellenisointi oli johtanut juutalaisten puolelta Makkabilaiskapinaan, jonka johtajaa Eläinapokalypsi asettuu tukemaan. Teksti odottaa kapinan jälkeen koittavan uuden luomisen, jossa kaikki kansat alkaisivat elää Jumalan mielen mukaista puhdasta elämää. Tätä ennen ne siirtyvät Jerusalemiin, jossa uusi luominen tapahtuu. Kirjoittajalle on kuitenkin tärkeää, että kansat ovat alistuneet juutalaisten tavoille jo ennen uutta luomista – epäpuhtautta ei saa enää päästää temppelinvuorelle. Siksi hän viittaa epäsuorasti jakeeseen Miik. 4:2, jossa kansat kiinnostuvat kultista ja Jumalan laista jo ennen Jerusalemiin lähtemistä.

Varhaisjuutalaiset tekstit asettavat lisäkysymyksiä Paavali-tutkimukselle

Kansojen vaellusta Jerusalemiin tulkittiin ajanlaskun taitteen juutalaisuudessa varsin erilaisista tarpeista käsin. Sib. or 3 korostaa kansojen vaelluksella uuden temppelin tärkeyttä etniselle vähemmistölle ja Henokin Eläinapokalypsi puolestaan vaatii kansojen vaelluksella kuuliaisuutta kaikilta juutalaiselle laille.

Kun näitä näkökulmia heijastetaan Paavalista ja pyhiinvaellustraditiosta käytyyn keskusteluun, saadaan joitakin vastauksia, mutta luodaan samalla myös uusia kysymyksiä. Paavali ei suoraan viittaa pyhiinvaelluksesta kertoviin raamatunkohtiin, mutta toisaalta niin ei tee Eläinapokalypsikaan. Silti pyhiinvaellus on tekstin ymmärtämisen kannalta elintärkeä teema. Pyhiinvaelluskuvausta ei myöskään voida irrottaa liiaksi vaatimuksesta noudattaa uutta elämäntapaa jo nyt. Sib. or. 3 on tarkoituksella vaitonainen juutalaisesta laista saadakseen valtakulttuuriin sopeutuneetkin juutalaiset temppeliin. Eläinapokalypsissa juutalainen laki taas näyttelee oleellisen tärkeää osaa. Pyhiinvaellus ei myöskään aina korosta juutalaisten suuruutta. Eläinapokalypsille on varsin selvää, että moni oman kansan jäsen on kulkenut harhaan. Tässä Eläinapokalypsi tuntuu jopa lähentyvän Paavalin ajattelua.

Tutkielmassani ehdotankin, ettei Paavali-tutkimuksessa tulisi jatkossa ylläpitää vahvaa jaottelua juutalaisuuteen kääntymisen ja pyhiinvaelluskuvauksen välillä, koska lähdetekstini eivät anna sille tukea. Donaldsonin huomiot Paavalin selkeiden pyhiinvaellusviittausten puuttumisesta on syytä ottaa vakavasti: tutkimus tarvitsee tekstitodisteita pyhiinvaelluskertomuksesta osana Paavalin ajattelua. Kuitenkin raamatuntulkintojen hennompien kaikujen etsimistä on syytä jatkaa Eläinapokalypsin esimerkin viitoittamalla tiellä.

 

Kirjoittaja Jarkko Vikman on teologian maisteri, jonka eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Kaikki pääsevät Siioniin? Raamatuntulkinta teksteissä Sib. or. 3:710–723 ja 1. Hen. 90:30–36” hyväksyttiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa joulukuussa 2011. Tutkielma on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120020/urn_nbn_fi_uef-20120020.pdf

 

Kirjallisuutta:

Bryan, David: Cosmos, Chaos and the Kosher Mentality. Journal for the Study of Pseudepigrapha Supplements 12. Sheffield, 1995.

Collins, John J.: The Sibylline Oracles of Egyptian Judaism. Society of Biblical Literature Dissertations Series 13. Missoula, 1974.

Donaldson, Terence L.: Paul and the Gentiles. Remapping the Apostle’s Convictional World. Minneapolis, 1997.

Donaldson, Terence L.: Judaism and the Gentiles. Jewish Patterns of Universalism (to 135 CE). Waco, 2007.

Huttunen, Niko: Raamattu historiassa: reseptio- ja vaikutushistoriallinen eksegetiikka. Teologinen aikakauskirja 113. Helsinki, 2008.

Sanders, E.P.: Paul, the Law and the Jewish People. London, 1985.