Risteilyllä m/s Kirkkolaivassa

Kirkkojärjestys antaa myös useita jumalanpalveluksen viettoa koskevia ohjeita. Toisinaan niissä halutaan ottaa kirkkolaivan palkattu henkilökunta erilleen matkustajista eli erottaa tietyt seurakunnan jäsenet maallikoista. Otan artikkelissani selvää, keitä nämä erilleen otetut henkilöt ovat ja mitä seurakunnan elämän keskukseen, jumalanpalvelukseen, liittyviä tehtäviä heille määrätään.

Kirkkolaiva on lastattu kleeroksella

Kun Apostolisissa konstituutioissa halutaan nostaa tiettyjä seurakunnan jäseniä erilleen tavallisista maallikoista, käytetään perinteistä teologista käsitettä ”kleeros”. Kullakin kleerokseen kuuluvalla jäsenellä on oma paikkansa kirkossa ja jumalanpalveluksessa. Juuri he vastaavat jumalanpalvelukseen liittyvien eri tehtävien toteuttamisesta. 

Apostolisissa konstituutioissa ei ole yhdentekevää, kuka kleeroksen jäsen mitäkin jumalanpalvelustehtävää hoitaa. Ohjeistuksissa käy selkeästi ilmi, että heidän tehtävänsä ovat tarkkaan harkitut ja rajatut. Kirkkojärjestyksessä annetaan arvokkain kuviteltavissa oleva esikuva tehtävien hoitoon: itse kolmiyhteinen Jumala. ”Kunnioitettu piispa johtakoon teitä ikään kuin Jumalan asemassa, minkä vuoksi hän hallitsee kleerosta ja koko kansaa. Diakoni, joka edustaa Isän Voideltua, palvelkoon häntä kaikessa moitteettomasti niin kuin Kristus, joka ei itseään varten tehnyt mitään, vaan aina niin kuin Isälle oli mieluista. Diakonissa, Pyhän Hengen hahmona, kantakoon teistä huolta: Hän älköön puhuko ääneen tai hoitako asioita ilman diakonia, kuten Puolustaja, joka ei tee tai puhu itseään varten vaan Kristusta kunnioittaen odottaa Hänen tahtoaan. Ja samoin kuin ilman Hengen opetusta ei ole uskoa Kristukseen, kukaan nainen ei saa kääntyä diakonin tai piispan puoleen ilman diakonissaa.”

Kirkkojärjestyksen toisen kirjan esikuvien kaunis raamatullinen maalailu mainitsee kuitenkin vain osan henkilöistä, jotka palvelevat jumalanpalveluksessa seurakuntaa. Vastuutehtävät jakautuvat piispan, nais- ja miesdiakonien ja presbyteerien lisäksi alidiakonien, lukijoiden, laulajien ja ovenvartijoiden kesken.

Piispa ja presbyteerit ovat kapteeni ja perämiehet

Apostolisten konstituutioiden jumalanpalveluksessa piispa kuvataan ”suuren laivan johtajaksi”, toisin sanoen kapteeniksi.  Varsinaisessa jumalanpalveluksessa hänelle ei osoiteta kovin monia tehtäviä, mutta johtoasema on silti selkeä. Piispa rukoilee jumalanpalveluksessa seurakuntalaisten puolesta ja pyytää heille siunausta. Lisäksi hän osallistuu ehtoollisen asettamiseen ja jakaa ainoana henkilönä leivän. Johtoasemaan kuuluu myös, että hän nauttii itse ehtoollista ensimmäisenä.   Kun ehtoollinen on vietetty, piispan tehtävä on lausua kiitosrukous.  

Kirkkosalissa presbyteerit istuvat piispanistuimen vieressä. Muutoinkin presbyteerit kuvataan jumalanpalveluksessa piispaa lähellä oleviksi henkilöiksi. Samoin kuin piispalle, heille nimetään vain harvoja tehtäviä. Piispan tavoin he lausuvat rukouksia. Evankeliumin saavat lukea he tai miesdiakoni.

Diakonit toimivat stuertteina

Apostolisissa konstituutioissa diakoneja kutsutaan kirkkolaivan ”stuerteiksi”. Miesdiakonit valvovat, että jumalanpalvelukseen kokoontunut seurakunta käyttäytyy tilaisuuteen sopivalla tavalla. Kukaan ei saa esimerkiksi viheltää, nauraa tai nukkua. Sekä mies- että naisdiakonit järjestävät kirkosta tilaa jumalanpalvelusväelle, niin köyhille kuin rikkaillekin. Naisdiakonien tehtävänä on myös seisoa kirkkosalin naisten puolen ovilla. Heillä ei ole jumalanpalveluksessa liturgisia tehtäviä, vaan heidän tehtävänään on ainoastaan järjestyksen valvominen.

Miesdiakonille kirkkojärjestys osoittaa useita liturgisia tehtäviä. Diakoni rukoilee esirukouksen kirkon ja maailman puolesta sekä lukee evankeliumin. Ennen ehtoollisen viettoa hänen on pyydettävä kasteoppilaita poistumaan kirkkosalista. Jotkut miesdiakonit avustavat myös ehtoollisen jakamisessa – heidän tehtävänään on jakaa viini. Kun kaikki ovat saaneet ehtoollisen, miesdiakoni lausuu ehtoollisen päätössanat. Jumalanpalveluksen loppupuolella hänen tehtävänsä on lisäksi pyytää seurakuntaa kumartumaan siunauksen vastaanottamista varten ja kehottaa seurakuntaa lähtemään rauhassa.

Jumalanpalveluksen aikana yksi diakonin tehtävistä on kehottaa seurakuntaa ”pyhään suudelmaan”, jonka jumalanpalvelukseen osallistuvat miehet antavat miehille ja naiset naisille. Pyhän suudelman yhteydessä käyvät ilmi myös alidiakonin tehtävät. Suudelmien antamisen aikana hän seisoo miesten oven suulla. Hän ja naisdiakoni valvovat, ettei kukaan mene ulos eikä ovea avata. Lisäksi suudelman jälkeen yksi alidiakoneista tuo vettä pappien käsien pesemistä varten sielujen puhdistumisen merkiksi.

Ovenvartijat, lukijat ja laulajat täyttävät matruusien paikat

Apostoliset konstituutiot määrää jumalanpalvelustehtäviä myös ovenvartijoille ja lukijoille. Ovenvartijoiden tehtävä on jumalanpalveluksen aikana vartioida kirkkosalin miesten puolen sisäänkäyntejä. Alidiakonin ja ovenvartijoiden tehtävät ovat siis osittain päällekkäiset.

Lukijoiden ainoana tehtävänä on lukea muita Raamatun kirjoituksia paitsi evankeliumeja, joiden lukeminen on miesdiakonin tai presbyteerin tehtävä. Tekstien lukemisen välissä on jonkun toimittava esilaulajana seurakunnan yhtyessä lauluun. Apostoliset konstituutiot ei tässä yhteydessä kerro tarkalleen, kuka esilaulajana toimii. On kuitenkin oletettavissa, että kyseessä on erityinen laulaja.  ”Laulajat” näet mainitaan Apostolisissa konstituutioissa ehtoolliselle osallistuvien henkilöryhmien yhteydessä.

Takasin satamaan

Olen selvittänyt artikkelissani, keitä kuuluu jumalanpalveluksen toteuttamisesta vastaavaan kleerokseen ja mitä tehtäviä heille määrätään Apostoliset konstituutiot -kirkkojärjestyksessä. Kirkkojärjestyksen mukaan jumalanpalveluksen vastuutehtävät jakautuvat piispan, nais- ja miesdiakonien, presbyteerien, alidiakonien, lukijoiden, laulajien ja ovenvartijoiden kesken. Kullekin määrätään oma − tarkkaan rajattu − toimenkuva.

Apostolinen konstituutio ei ole kuitenkaan ainoa jumalanpalvelusta käsittelevä varhaiskristillisenä aikana laadittu kirkkojärjestys. Tästä huolimatta muut ajan tekstit antavat pitkälti samankaltaisia kuvauksia. Kleerokseen kuuluvien jäsenten luetteleminen on tosin ongelmallinen tehtävä. Yksin Apostolisissa konstituutioissa kleeroksen jäsenistö näyttäytyy jumalanpalvelukseen liittyvien ohjeiden yhteydessä harvinaisen yksiselitteisenä, mutta muissa ohjeissa jäsenistö ei ole yhtä selkeä. Varsinkin naisdiakonin kuuluminen kleerokseen ei koko aineisto huomioon ottaen ole niin itsestään selvää kuin pelkkä jumalanpalvelusohjeiden tarkastelu antaa ymmärtää.

 

Kirjoittaja Pauliina Pylvänäinen on TM, jonka systemaattisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Nainen kleeroksessa? Naisdiakonin asema seurakunnassa Kahdentoista apostolin konstituutio -kirkkojärjestyksessä” hyväksyttiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa toukokuussa 2011.

Kirjallisuutta

Hällström, Gunnar af & Laato, Anni Maria & Pihkala, Juha: Johdatus varhaisen kirkon teologiaan. Helsinki: Kirjapaja, 2005.

Les Constitutions Apostoliques:  Tome I-III. Introduction, texte critique, traduction et notes par Marcel Metzger. Sources Chrétiennes. Paris, 1985.

Madigan, Kevin & Osiek, Carolyn: Ordained Women in the Early Church. A Documentary History. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2005.

Olson, Jeannine E: Deacons and Deaconesses through the Centuries (rev. ed). Saint Louis: Concordia Pub. House, 2005.

 

10 faktaa Apostolisista konstituutioista 1. Alkuperäinen nimi Διαταγαὶ τῶν ἀγίων ἀποστόλων διὰ Κλήμεντος, latinaksi Constitutiones Apostolorum. 2. Nimestä käytetään usein lyhennettä AC. 3. Teos kirjoitettu pseudonyymisti apostolien nimissä, mistä seuraa teoksen nimi. Todellisesta kirjoittajasta ei tutkijoiden kesken yksimielisyyttä. 4. Laadittu 375 – 380 jKr. Syyriassa, mahdollisesti Antiokiassa. 5. Muodostuu kahdeksasta kirjasta ja 85 kanonista. 6. Kokoaa aiemmin laadittujen kirkkojärjestysten aineistoa yhteen, mutta muodostaa silti oman itsenäisen kokonaisuuden. 7. Nykytutkimuksen lähteenä kreikankielinen editio. 8. Tunnetaan suomenkielisillä nimillä Apostoliset konstituutiot ja Kahdentoista apostolin konstituutio. Teosta ei käännetty kokonaan suomeksi. 9. Yksi arvostetuimmista varhaisen kirkon jumalanpalvelusjärjestyksen lähteistä. Merkittävässä asemassa kirkkojen etsiessä yhteistä esikuvaa virkarakenteensa kehittämiselle. 10. Lähde: Pro gradu -tutkielma ”Nainen kleeroksessa? Naisdiakonin asema seurakunnassa Kahdentoista apostolin konstituutio -kirkkojärjestyksessä”, luettavissa osoitteessa http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20110446/index_en.html.