Usko ja uskova ihminen Nuoren seurakunnan veisukirjassa

Selvitin pro gradu -tutkielmassani, millaisen kuvan uskosta, uskon sisällöistä ja uskovasta ihmisestä Nuoren seurakunnan veisukirjan vuoden 2010 laitoksen usko-kokonaisuus antaa. Peilasin tuloksia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Katekismukseen, Elämä-usko-rukous − Rippikoulusuunnitelma 2001 -oppisisältöihin sekä hengellistä symboliikkaa ja kirkon oppia käsittelevään kirjallisuuteen.

Tutkimusaineistoni käsitti 45 veisua eli noin kolmasosan koko laitoksen laulumateriaalista. Tutkimustuloksia ei siten voi yleistää koskemaan koko veisukirjaa. Tutkielmani voi kuitenkin tarjota näkökulmia siitä, millaisia veisuja seurakunnan nuorisotyössä nykyään lauletaan. Veisut näyttävät tämän tutkimuksen perusteella antavan monipuolisen ja kristinopin mukaisen kuvan kristillisestä uskosta. Jeesuksen sovitustyö ja Jumalan huolenpito pienestä ja syntisestä ihmisestä nousevat esiin veisujen erityispainotuksina.

Turvallinen ja rakastava Jumala

Tutkimusaineistossani Jumala näyttäytyy rakastavana, huolehtivana, turvallisena ja armollisena. Luomistyön ja kaikkivaltiuden kuvaus jää vähemmälle huomiolle. Jumala on turvallinen isä, joka ei hylkää ihmistä ja jonka puoleen on aina mahdollista kääntyä. Veisujen puhujan suhde Jumalaan on läheinen ja henkilökohtainen.

Kolminaisuuden persoonista eniten esillä on Jeesus. Kuvaus Jeesuksesta painottuu ylösnousseen, jumalallisen Jeesuksen sekä Jeesuksen sovitustyön ja sen merkityksen kuvailuun. Historiallista Jeesusta ja Jeesuksen elämänvaiheita käsitellään melko vähän.

Pyhä Henki on kolminaisuuden persoonista selkeästi vähiten esillä. Muutama veisu on keskittynyt kokonaisuudessaan Pyhään Henkeen, mutta suurimmassa osassa aineistoa häntä ei ainakaan suoraan mainita. Pohdinkin, nivoutuuko Pyhän Hengen työ veisukirjassa osaksi uskon kokonaisuutta. Kuvauksessa Pyhästä Hengestä käytetään hyväksi tuttuja kristillisiä vertauskuvia tulesta ja tuulesta ja hänet esitetään opastajana sekä rukouksen kohteena. 

Turvallisuuden ja rakkauden painotus näkyy veisuissa jumalakuvan lisäksi siinä, että viimeinen tuomio ja Kristuksen paluu saavat vain vähän huomiota. Persoonallista pahaa ei aineiston veisuissa käsitellä. Keskeisempää on kuvailla surutonta ja onnellista iankaikkista elämää.

Suuri Jumala ja pieni ihminen

Ihmisen ja Jumalan erot korostuvat usko-kokonaisuuden veisuissa. Ihminen esitetään pienenä, katoavaisena ja heikkona. Ihminen tarvitsee ja kaipaa Jumalaa. Veisuissa kuvataan paljon ihmisen ahdistusta, epätoivoa ja pelkoa. Maailma on turvaton ja ihmiselämä täynnä kamppailua. Ihmisen tehtävä on toimia Jumalan palveluksessa ja tarjota koko elämänsä toisten auttamiseen ja toivon levittämiseen. Elämä vaikuttaa melko kovalta ja omistautumisen vaatimus ehdottomalta. Maailma epäkohtineen ei voi täyttää ihmisen perimmäisiä tarpeita. Ihmisen haaveilla ja uskolla parempaan huomiseen nähdään olevan merkitystä ja näitä ominaisuuksia tahdotaan vahvistaa.

Se, että syntinen ihminen saa veisuissa niin paljon huomiota, voi johtua siitä, että usko-kokonaisuuteen on valikoitunut synnintunnustuksen kaltaisia veisuja. Selityksenä voi olla myös se, että ahdistukseen ja ihmiselämän epäonnistumisiin liittyvät aihepiirit ovat nuorille laulajille läheisiä ja koskettavia. Maailman ja ihmisen vajavuuden kuvauksella voidaan myös luoda pohja Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen ymmärtämiselle. Ratkaisuksi ihmisen kärsimykseen ja maailman epäkohtiin tarjotaan veisuissa aina Jumalaa ja Jeesuksen sovitustyötä − ihmisen voima ja kaikki hyvä tulevat Jumalalta.

Lahjaksi saatu usko ja sen hoitaminen

Veisujen usko on Jumalalta saatu lahja, joka muuttaa elämän. Ihminen ei voi itse vaikuttaa siihen, uskooko hän vai ei, mutta avoimuus ja vastaanottavaisuus tarjoavat hyvän kasvupohjan uskolle. Usko yhdistää ihmisiä ja antaa voimaa. Usko on kuitenkin useammin pieni ja heikko kuin varma ja voimakas. Tämä on veisujen erityiskorostus esimerkiksi Katekismukseen nähden. Uskon ja järjen tai uskon ja tieteen suhteesta veisut eivät puhu.

Keskeinen teema veisujen uskon kuvauksessa on se, että puhuja samaistuu raamatunkertomuksiin ja saa niistä sekä Raamatun henkilöiden kokemuksista omalle uskolleen vahvistusta ja vertailukohtia. Raamatunkertomuksia peilataan veisuissa nykyaikaan ja eletään uudelleen. Ne ovat myös kaipuun kohde.

Uskolle vahvistusta tarjoavat sakramentit sekä kristittyjen välinen yhteys, joka voi olla joko pienen joukon yhteenkuuluvuutta tai maailmanlaajuista sisaruutta ja veljeyttä. Veisujen kuvaus ehtoollisesta on laaja. Ehtoollinen on muisto-, kiitos- ja anteeksiannon ateria, jossa Jeesus on itse läsnä ja joka tarjoaa esimakua taivaasta. Ilo ja kiitollisuus ovat aineistossa esillä eniten juuri ehtoollislauluissa. Kaste mainitaan aineistossa vain kerran lyhyesti. Kun ottaa huomioon, kuinka keskeinen rooli kasteella on kristillisessä opissa, käsitellään sitä usko-kokonaisuuden veisuissa hämmästyttävän vähän.

Nuoren seurakunnan veisukirja rippikouluopetuksen tukena

Nuoren seurakunnan veisukirjan usko-kokonaisuus antaa kattavan kuvan kristillisen uskon keskeisistä sisällöistä. Teemat, joita veisut eivät käsittele, eivät ole esimerkiksi Katekismuksessakaan merkittävässä asemassa. Tutkimuksen pohjalta voi siis todeta, että veisut sopivat hyvin opetuksen tueksi rippikouluun ja seurakunnan nuorten toimintaan, missä niitä aikaisemman tutkimuksen mukaan jo jonkin verran hyödynnetäänkin. Ilman selitystä tai taustatietoja veisut eivät välttämättä täysin aukea, minkä vuoksi ne palvelevat tämän tutkimuksen perusteella nimenomaan osana opetusta. Toisaalta aihepiiriin perehtymätönkin saattaa löytää veisuista jotain koskettavaa, esimerkiksi inhimillisten tunteiden tai maailman kuvaukseen liittyen.

Usko-kokonaisuus tarjoaa veisuja myös tiettyihin käytännön tilanteisiin. Uskontunnustus-, synnintunnustus- ja ehtoollisveisut soveltuvat rippikoulun jumalanpalvelukseen tai nuorten messuun ja mahdollistavat myös keskustelun uskontunnustuksen tai ehtoollisen merkitykseen ja sisältöön liittyen. Rippikoulussa ja seurakunnan nuorisotyössä kohdat, joissa puhutaan siskoista, veljistä ja yhteydestä, voivat vastaavasti olla mukana vahvistamassa ryhmän yhteishenkeä, mitä RKS 2001 pitää yhtenä musiikin keskeisistä tehtävistä rippikoulussa.

On vaikea arvailla, miten paljon veisujen sanomasta sisäistyy nuorten ajatusmaailmaan. Uskonnollinen epäily on nuoruusiässä tyypillistä ja kyky abstraktiin ajatteluun on vasta kehittynyt. Veisuista löytyy kyselyä ja pohdintaa, mutta suurimmaksi osaksi asioista ollaan varmoja, liittyivät ne sitten omaan pienuuteen tai Jumalan voimaan. Pystyykö nuori samaistumaan tällaiseen puhujaan? Veisujen kieli on ehkä nuorelle ymmärrettävää, mutta ymmärrettävyys ei takaa koskettavuutta. Mielenkiintoista olisikin tutkia, mikä nuorelle itselleen on veisuissa merkityksellistä.

 

Kirjoittaja Krista Lampi on teologian maisteri, jonka uskonnonpedagogiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma Usko ja uskova ihminen Nuoren seurakunnan veisukirjan vuoden 2010 laitoksen usko-kokonaisuudessa hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2011.

Kirjallisuutta

Elämä–usko–rukous: rippikoulusuunnitelma 2001. Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2001: 10. Helsinki, 2001.

Katekismus. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinoppi: hyväksytty kirkolliskokouksessa 1999. Helsinki.

Könönen, Janne & Huvi, Tero: Kahden maan kansalaiset. Suomi-gospelin historiaa. Suomen Lähetysseura: Helsinki, 2005.

Lempiäinen, Pentti: Kuvien kieli. Vertauskuvat uskossa ja elämässä. WSOY: Helsinki, 2002. 

Pihkala, Juha: Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta. Johdatus dogmatiikkaan. Edita: Helsinki, 2009.