Eri taidemuodot palvelevat evankeliumia ja seurakunnan työtä

Taiteen ja uskonnon välinen suhde on kautta aikain nähty moni eri tavoin.  Joidenkin hengellisten tahojen suunnalta taidetta ja kulttuuria on pidetty kielteisenä asiana, jotkut hengelliset suuntaukset ovat puolestaan pitäneet kulttuurin eri muotoja ilmauksena luojansa kunniasta. Erimielisyyksistä huolimatta eri taidemuodot ovat aina näkyneet kirkon toiminnassa jollain tavoin. Pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään, mitä mieltä Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien työntekijät ovat eri taiteellisten ja luovien menetelmien ja työmuotojen käytöstä seurakunnan työssä.

Suurin osa tutkimukseen osallistuneista seurakunnan työntekijöistä piti taidetta eri muodoissaan ja eri tavoin toteutettuna hyvänä välineenä seurakunnan työssä. Etenkin kasvatuksen ja julistuksen välineenä taiteella nähtiin olevan tärkeä tehtävä. Käytetyimmät taidemuodot seurakunnissa ovat musiikki, sanataide ja kuvataide. Vähemmän käytettyjä taidemuotoja tutkittavissa seurakunnissa ovat puolestaan teatteri, tanssi ja valokuvaus. Tutkimus toteutettiin määrällisenä kyselynä ja tutkimusjoukoksi valittiin Joensuun, Rovaniemen, Malmin, Jyväskylän ja Hämeenlinnan rovastikunnat ja niiden kirkkoherrat ja muut papit, diakoniatyöntekijät, kanttorit, lapsi- ja nuorisotyöntekijät, lähetyssihteerit ja tiedottajat.

Taiteellisten menetelmien katsotaan sopivan parhaiten kasvatustyöhön

Taidetta käyttävät eniten omassa työssään seurakunnissa naiset, nuoret ja ammattiryhmistä lapsityöntekijät. Sillä, mistä rovastikunnasta vastaaja on, ei ollut merkitystä vastaajan taiteen käyttöön. Vaikka voisi kuvitella, että pääkaupunkiseudulla taide näkyisi työssä enemmän ohjelmapalvelujen läheisyyden vuoksi, ei näin kuitenkaan tutkimuksen mukaan ole. Eniten taiteen käyttöön omassa työssä vaikutti henkilön oma taiteellinen harrastuneisuus. Omassa arkielämässä toteutuva taiteellinen tai luova harrastus saattaa madaltaa kynnystä kokeilla luovuutta ja taidetta menetelmänä myös työssä. Nuorilla, jotka ovat taiteen käytössä aktiivisempia kuin vanhemmat, saattaa olla enemmän aikaa harrastaa vapaa-ajallaan erilaisia asioita, jos esimerkiksi perhe-elämä ei vielä rajoita harrastuksia.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että taidetta käytetään menetelmänä erityisesti seurakunnan kasvatustehtävässä. Tutkimukseen osallistuneista seurakuntien työntekijöistä lähes kaikki olivat sitä mieltä, että taide sopii kasvatustehtävän toteuttamiseen hyvin. Lapset ja nuoret ovatkin seurakunnissa ne ryhmät, joiden kanssa taidetta ja luovia menetelmiä käytetään eniten.  Sielunhoidon välineenä taide puolestaan on harvinaisempi, vaikka vastaajat olivat keskimäärin sitä mieltä, että taiteella on sielua hoitava merkitys. Taiteen sopivuutta kasvatustehtävän avuksi tukee myös vastaajien näkemys siitä, että taiteelliset menetelmät sopivat parhaiten lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön. Kuitenkin vähintään 80 % vastaajista piti taiteellisia menetelmiä sopivina niin lasten, nuorten, aikuisten kuin vanhustenkin kanssa tehtävään työhön. Esimerkiksi vanhusten kohdalla taide voi muun muassa ehkäistä syrjäytymistä ja vahvistaa heidän identiteettiään, lisätä hyvinvointia ja yhdistää sukupolvia.

Seurakuntien työntekijöille järjestetään paljon luoviin työmuotoihin tähtääviä koulutuksia

Kaikista kyselyyn osallistuneista työntekijöistä 42 % oli osallistunut työhönsä liittyen jonkinlaiseen luovaan koulutukseen.  Etenkin naiset olivat melko aktiivisia koulutusten suhteen ja eri ammattiryhmien välillä etenkin lapsityöntekijät ja kanttorit erottuivat koulutuksiin osallistumisaktiivisuudessa.

Luovia työmenetelmiä opettavia koulutuksia järjestetään Suomessa paljon. Tutkimuksessa tuli esille lukuisia eri taiteen lajeihin liittyviä koulutuksia käsittäen lähes kaikki tutkimuksessa käytetyt taiteen lajit, musiikin, näyttämötaiteet, tanssin, kuvataiteen ja kädentaidot, sanataiteen ja valokuvauksen. Suosituimmat koulutukset olivat kuitenkin musiikkiin, kuvataiteeseen ja bibliodraamaan liittyvät koulutukset. Taiteen käyttö menetelmänä seurakunnissa ei siis ainakaan ole kiinni koulutuksien puutteesta, sillä esimerkiksi kirkon omakin koulutustarjonta sisältää paljon erilaisia luovia koulutuksia.

Taiteella on seurakunnassa monta ulottuvuutta

Tutkimuksessa käytetylle väittämäpatteristolle suoritettiin faktorianalyysi, jonka avulla taiteelle seurakunnan työssä löytyi viisi faktoria eli ulottuvuutta. Ensimmäiseksi ulottuvuudeksi muodostui se, että taide on väline viedä evankeliumia eteenpäin. Taiteella on myös kasvattava vaikutus, se tuo ihmisiä seurakuntaan, puhuttelee ihmistä kokonaisvaltaisesti sekä vaikuttaa diakoniatyössä. Taiteen kasvattava vaikutus oli ulottuvuus, josta vastaajat olivat eniten samaa mieltä, mutta muutkin ulottuvuudet saivat huomattavan paljon kannatusta seurakuntien työntekijöiltä. Taiteen voidaan nähdä sopivan kasvatuksen menetelmäksi, koska esimerkiksi lapsille voi olla helpompaa omaksua asioita muillakin tavoin kuin perinteisen opetuksen avulla. Taiteen kansainvälinen kieli voi osaltaan helpottaa lähetystyötä, evankeliumin eteenpäin viemistä eri maihin ja kulttuureihin. Esimerkiksi Suomen Lähetysseuran työssä on otettu laajalti käyttöön eri taiteen lajit. Työssä näkyvät niin musiikin, tanssin kuin teatterinkin käyttö.

Taide puhuttelee ihmistä kokonaisvaltaisesti

Kun seurakunnan työntekijöiltä kysyttiin, minkälaisia vaikutuksia he olivat havainneet taiteen käytöstä seurakunnan työn välineenä, merkittävä huomio vastauksissa oli se, että kaikki vastaajien kokemukset taiteen vaikutuksista olivat positiivisia. Vastauksista muodostui seitsemän luokkaa, jotka käsitellään suuruusjärjestyksessä.

 Noin kolmasosa vastasi taiteen voivan kohdata ihmisen kokonaisvaltaisesti. Taide voi vastaajien mukaan tavoittaa ihmisen paremmin kuin pelkät sanat. Taiteen avulla voidaan myös oppia ja sisäistää asioita monipuolisemmin. Tähän vaikuttaa seurakunnan työntekijöiden mukaan se, että taide antaa virikkeitä monille eri aisteille. Mitä ei voida sanoa järjellä, voidaan sanoa taiteella. Ihminen ei ole evankeliumin vastaanottajana ja käsittelijänä yksipuolinen vaan kokonaisvaltainen. Muun muassa kirkkopedagogiikassa on lähdetty liikkeelle juuri siitä ajatuksesta, että opetuksessa otettaisiin käyttöön monet eri aistit. Tämä pätee etenkin lasten mutta myös nuorten ja aikuisten kanssa tehtävään työhön. Taide tukee siis juuri ihmisen kokonaisvaltaisuutta.

Vastaajista 15 % vastasi taiteen helpottavan seurakuntalaisten tunteiden ilmaisemista ja käsittelemistä ja kohottavan heidän itsetuntoaan. Taide puhuttelee ja koskettaa seurakuntalaisia ja vaikeitakin tunteita on helpompi käsitellä taiteen kautta. Taide voi myös lohduttaa seurakuntalaisia ja olla oiva purkautumisväylä erilaisille tunteille, joita ihmisessä herää. Vastaajista 15 % toi esiin seurakuntalaisten innostuneisuuden ja kiinnostuksen taidemuotoja kohtaan sekä hyvän palautteen. Eri taidemuodot seurakunnan työssä herättävät ihmisten kiinnostuksen ja saattavat saada toimintaan mukaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä tulisi seurakuntaan. Vastaajista 14 % mainitsi taiteen vaikutuksiksi osallistumisen, yhdessä tekemisen ja ryhmän toiminnan. Juuri yhdessä tekeminen taiteellisessa toiminnassa tuo seurakuntalaisille kokemuksen pyhästä. Taiteen vaikutuksia kuvattiin myös niin, että ne yllättävät ja tuovat uusia näkökulmia, tukevat seurakunnan perustehtäviä ja vaikuttavat seurakuntalaisiin hiljentävästi ja rauhoittavasti. Taide voi tuoda keskusteluihin uusia näkökulmia ja saada ihmiset ajattelemaan toisella tavalla. Esimerkiksi draama on hyvä keino opettaa eettisiä kysymyksiä ja arvoja. Erityisesti lasten kohdalla taide voi toimia rauhoittavana tekijänä ja auttaa keskittymään.

Mikä estää taiteen käytön omassa työssä?

Taiteen käytölle löytyi vastaajien kokemusten perusteella monia hyviä syitä. Kuitenkin suurimpina esteinä taiteellisten menetelmien käytölle näyttäytyivät ajan puute, oman taiteellisen osaamisen puute sekä rahan puute. Suurin osa vastaajista (45 %) kertoi oman työalansa käyttävän taidealan ostopalveluihin 0−500 euroa vuodessa. Kiinnostuksen puute oli puolestaan pienin este taiteen käytölle työssä.

Tutkimuksen tulokset kertovat vastaajien myönteisestä asenteesta taiteellisia työmenetelmiä kohtaan. Vastaajat olivat keskimäärin jokseenkin samaa mieltä väitteen ”Kirkko tarvitsee taidetta pyrkiessään kohtaamaan tämän päivän ihmisiä” kanssa. Tämä kertoo siitä, että ihmisten kokonaisvaltaisuus sanoman vastaanottajina ja kokijoina on ymmärretty ja alettu huomioida myös seurakunnan työmuodoissa ja -menetelmissä.

Kirjoittaja Hanna-Leena Eerola on teologian kandidaatti, jonka käytännöllisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Taiteellisten ja luovien menetelmien käyttö seurakunnissa” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2011.

Lähteitä

Kirkon henkilöstökoulutus 2010 kohderyhmittäin: Suomen evankelis-luterilainen kirkko. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp2?open&cid=ContentKoulKal2010.

Kirkkopedagogiikan tienviitat: Seurakuntien Lapsityön keskus ry. http://www.evl-slk.fi/tyon_tueksi/kirkkopedagogiikka.

Kangasmaa, Tiina & Lindfors, Helena: Tervetuloa kotikirkkoon! − Virikkeitä kotikirkkoviikon toteuttamiseen. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/800C125BB0D1A354C2257793003D496D/$FILE/kotikirkko.pdf.

Kirjallisuutta

Hohenthal-Antin, Leonie: Kutkuttavaa taidetta. Taidetoiminta seniori- ja vanhustyössä. Jyväskylä, 2006.

Kinnunen-Riipinen, Lilja (toim.): Sillaba. Taiteen missio. Helsinki, 2009.

Pruuki, Lassi: Ilo opettaa. Tietoa, taitoa ja työkaluja. Helsinki, 2008.

Tuomikoski, Paula: Taide ja ihminen. Helsinki, 1987.

Venkula, Jaana: Taiteen välttämättömyydestä. Helsinki, 2003.