Johtamisen taustoja etsimässä

Johtamiskäsityksen muodostuminen

Tutkimusten mukaan johtamiskäytännöt rakentuvat joko koulutuksen tai omaehtoisen opiskelun myötä muodostettuihin käsityksiin johtamisesta. Johtamista käsittelevä kirjallisuus on molemmissa tapauksissa avainasemassa käsitysten muodostumisessa. Kirkon johtamista on tarkasteltu useilla kyselytutkimuksilla, mutta tutkimuksessa ei ole aiemmin kiinnitetty huomiota kirkon johtamista käsittelevään kirjallisuuteen ja sen välittämiin käsityksiin johtamisesta. 

Suhtautumisemme kirkon johtamiseen, johtajiin tai omaan johtajuuteemme rakentuu johtamiskäsityksen varaan. Tuo käsitys voi yksinkertaisemmillaan olla ”kaikki johtajat on syvältä” tai käsitys voi rakentua monimutkaiseen malliin, joka on muodostunut oman kokemuksemme ja eri johtamiskoulukuntien näkökulmien varaan.

Olen pro gradu -tutkielmassani analysoinut sekä kirjallisuuden taustalla vaikuttavia keskeisten johtamiskoulukuntien johtamiskäsityksiä että kirjallisuudessa muodostettuja johtamiskäsityksiä. Tutkielmani tulokset osoittavat, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johtamista käsittelevän kirjallisuuden johtamiskäsityksistä puuttuvat englanninkielisessä kirjallisuudessa havaitut ääri-ilmiöt. Lähdeaineistoni mukaan kirkon johtaminen ei ole kopioitavissa muista organisaatioista eikä johtaminen muodostu vain hengelliseksi tehtäväksi.

Johtamisen mallien soveltaminen kirkkoon vai kirkon soveltaminen malleihin

Kirjallisuudessa on havaittavissa kaksi keskeistä johtamiskäsitystä: 1) kirkon johtamisen lähtökohtana on yleinen johtamistutkimus, joka sovelletaan kirkkoon 2) lähtökohtana on kirkon konteksti – kirkon perustehtävää ja johtamistutkimusta sovitetaan toinen toisiinsa.

Ensimmäisen ryhmän mukaan johtaminen rakentuu ihmisten johtamisesta ja asioiden johtamisesta. Ryhmä toisin sanoen käsitteli johtamistutkimuksen malleja ja pyrki soveltamaan nämä mallit kirkon organisaatioon. Analyysini mukaan tämän ryhmän ongelmana oli se, että prosessi voi kääntyä toisin päin: kirkkoa sovitetaan johtamisen malleihin. Ryhmän näkökulmien haasteeksi muodostui myös se, että johdettavaksi organisaatioksi miellettiin vain seurakuntien työyhteisöt, jolloin johtaminen saatettiin erottaa hengellisen toiminnan tukitoiminnaksi. Kolmantena haasteena ryhmälle oli johtamisteorioille vieraiden mutta kirkolle keskeisten näkökulmien kuten kirkon perustehtävän huomioiminen. Tämä näkyi muun muassa seuraavassa esimerkissä. Kirjoittajat käsittelivät esimerkillisesti kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden harjoittamaa hallinnollista johtajuutta. Sen sijaan kirjoittajilla oli suuria vaikeuksia käsitellä sekä seurakuntalaisten että seurakunnan työntekijöiden harjoittamaa pastoraalista johtajuutta, eli johtajuutta joka suuntautuu työyhteisön ja organisaation hallinnon lisäksi myös seurakuntayhteisöön.

Erityinen kirkon konteksti

Toisen ryhmän mukaan kirkon johtamisen määrittäminen lähtee kirkon kontekstista käsin. Johtamiseen oltiin kuitenkin valmiita soveltamaan yleisen johtamisen malleja. Tähän ryhmään kuuluvien kirjoittajien mukaan kirkon johtaminen rakentuu ihmisten ja asioiden johtamisen lisäksi pastoraalisesta tai hengellisestä johtamisesta. Näkökulman myötä johdettavaksi organisaatioksi miellettiin sekä seurakuntien työyhteisö että seurakuntayhteisö. Hengellisyys ja johtaminen muodostivat tällöin yhteisen kokonaisuuden. Tässä oli kuitenkin kolme ongelmaa. Pieni osa tähän ryhmään kuuluvista kirjoittajista pyrki sovittamaan yhteen kirkon perustehtävää, johtamistutkimuksia ja psykoanalyyttisia malleja. Psykoanalyyttisten mallien painotus muodostui niin keskeiseksi että analyysi osoitti sekä johtamistutkimuksen että kirkon perustehtävän hämärtyvän. Koko tätä ryhmää koskevaksi ongelmaksi muodostui pastoraalisen ja hengellisen johtamisen käsitteiden määrittäminen. Ryhmä jakaantui myös käsityksissään siitä voivatko maallikot toimia pastoraalisina tai hengellisinä johtajina – ongelma oli sekä käsitteellinen että virkateologinen.

Ryhmien välinen ero hahmottuu jos vertaamme heitä kahteen taiteilijaan. Ensimmäinen taiteilija on valmis työstämään Nike-jumalattaren patsaan Kristuksen patsaaksi mutta ei kykene asettamaan patsasta ristille, koska yksikään Niken patsas ei ole ristillä. Toinen taiteilija ottaa esiin palan marmoria ja veistää Niken patsaasta innoitusta ja teknistä tietoutta ottaen upouuden Kristuksen patsaan.  

Käsittämätön käsitteistö

Tutkielmani tulosten mukaan kirkon johtamista käsittelevä kirjallisuus seuraa pitkälti yleisen johtamistutkimuksen kehityskaarta ja painopisteitä. Kirkon johtamisen erityispiirteitä kirjallisuus kuvasi sekä hengellisen johtamisen että pastoraalisen johtamisen käsitteillä.  Nämä käsitteet pitävät sisällään muun muassa hengellisen ohjauksen, sielunhoidollisiakin kysymyksiä, kristillisen kasvatus- ja opetustehtävän, liturgisia tehtäviä. Käsitteiden kautta kuvataan kirjallisuudessa täysin samaa ilmiötä. Ymmärrettävästi tämä on koettu ongelmalliseksi. Ratkaisu on pyritty löytämään määrittelemällä käsitteet joko toistensa vastakohdiksi tai toistensa synonyymeiksi. Käsitteiden käytön sekavuutta pahentaa vielä se, että molemmilla käsitteillä kuvataan samanaikaisesti sekä papiston erityistä johtamistehtävää että kristittyjen yleiseen pappeuteen liittyvää johtamistehtävää.

Hengellinen johtajuus -käsitteen rasitteet

Määrittämällä käsitteet toistensa vastakohdiksi osa kirjoittajista pyrki luopumaan hengellisen johtamisen käsitteen käytöstä. Perusteeksi tälle esitettiin muun muassa että hengelliseen johtamiseen liittyy ”mielikuvarasitteita”. Nämä rasitteet liittyvät 1) johtamiskäsityksiin, joiden mukaan kirkon johtaminen on vain hengellinen kysymys ja joissa ”hengellisyys” muodostuu hengelliseksi väkivallaksi 2) spiritual leadership –käsitteeseen. Tällä käsitteellä tutkija Louis Fry on kuvannut organisaation henkilöstön henkisten tarpeiden täyttämistä, jonka myötä sekä organisaation työtyytyväisyys että tuottavuus lisääntyvät.

 Nämä rasitteet ovat todellisia, mutta monet kirkon johtamista käsittelevät kirjoittajat sanoutuvat irti esitetyistä näkökulmista, vaikka he kuvaavat kirkon johtamista käsitteellä hengellinen johtaminen. Kuvatut mielikuvarasitteet vaativat pikemminkin hengellisen johtamisen käsitteen tarkempaa määrittämistä ja käyttöä kuin käsitteen käytöstä luopumista. Mikäli hengellisen johtamisen käsitteen käytöstä oltaisiin luopumassa edellä kuvattujen tahojen hyväksi, niin on syytä kysyä, onko kirkon mahdollista luopua myös hengellisen musiikin tai hengellisen työn käsitteiden käytöstä samoihin mielikuvarasitteisiin vedoten. Tämä vaikuttaa kaikin puolin mahdottomalta ajatukselta.

Maallikot hengellisinä johtajina

Koska hengellistä ja pastoraalista johtamista ei pystytty aukottomasti määrittämään toistensa vastakohdiksi, tuntuu hyvin luonnolliselta ymmärtää käsitteet synonyymisiksi. Tällöin ongelmaksi kuitenkin muodostuu kirkon virkateologian huomioiminen. Osa lähdeaineiston kirjoittajista näet määritteli pastoraalisen tai hengellisen johtamisen viittaavan vain ja ainoastaan kirkon viranhaltijoiden harjoittamaan johtajuuteen. Toiset kirjoittajat katsoivat että käsitteillä voidaan kuvata myös maallikkojen harjoittamaa johtamista. Kirjoittajien näkökulmien ristiriitaisuuden lisäksi synonyymiratkaisu ei tee oikeutta kirkon virkakäsitykselle. Vaikka kaikki seurakuntalaiset on kutsuttu lähetystehtävään ja hengelliseen johtajuuteen kasteen kautta, tietyt johtamistehtävät kuuluvat kirkon opin ja järjestyksen mukaisesti viranhaltijoille.

Tarvittaisiin kaksi erillistä käsitettä

Käsiteanalyysini lopputuloksena on, että kahden vastakkaisen tai synonyymisen käsitteen sijaan keskustelu kirkon johtamisesta kaipaa käsitettä, jolla voidaan kuvata yleisen pappeuden pohjalta nousevaa johtajuutta ja toista käsitettä, jolla voidaan kuvata kirkon viranhaltijoiden erityistä johtamistehtävää. Käsiteanalyysini perusteella kannatan hengellisen johtamisen käsitteen käytön liittämistä yleiseen pappeuteen perustuvan johtajuuden kuvaukseen ja pastoraalisen johtamisen käsitteen liittämistä viranhaltijoiden johtajuuden käsittelyyn.

Kirjallisuudesta todellisuuteen

 Mikään ei ole niin hyödyllistä kuin hyvä teoria eikä mikään niin hyödytöntä kuin turha teorian pyöritys.  Tutkielmani tulokset kertovat vain kirjallisuuden näkemyksistä – ne eivät kerro mitään varmaa kirkon johtamisen nykytilasta. Tutkielmani osoittaa esimerkiksi, että johtamiskirjallisuus on selkeästi keskittynyt kirkon työyhteisön johtamiskysymysten käsittelyyn. Tämä tulos ei kuitenkaan vielä todista, että kirjallisuus on saanut aikaan tilanteen, jossa seurakunnat ovat muuttuneet yhä enemmän työyhteisöiksi seurakuntayhteisöjen sijaan. Yleisen johtamistutkimuksen parissa tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittavat, että kirjallisuudessa esiintyvät käsitykset vaikuttavat merkittävästi ”kentän” johtamiskäytäntöihin. Mikäli näin on tutkielmani tuloksista voi löytyä selittäviä tekijöitä seurakuntien johtamis- ja toimintakulttuureihin. Tutkimustulosteni todentaminen seurakunnissa vaatii kuitenkin oman tutkimuksensa. 

Tutkielmani tulokset auttavat hahmottamaan kirkon johtamisesta käytyä keskustelua, sen liitoskohtia ja eroavaisuuksia yleiseen johtamistutkimuksen virtauksiin. Tutkimustuloksista on myös hyötyä, mikäli johtaja on kiinnostunut hahmottamaan johtajuutensa taustalla olevia käsityksiä ja näin reflektoimaan johtamistaan. Tulokset haastavat osaltaan myös kirkon johtamiskirjallisuuden kehittämiseen. Vapaaehtoistyön merkityksen lisääntyminen ja kirkon teologiset lähtökohdat haastavat huomioimaan tulevaisuudessa seurakunnan työyhteisön johtamiskysymysten rinnalla seurakuntalaisten johtamisen ja seurakuntalaisten harjoittaman johtajuuden kysymysten käsittelyä. Tässä hengellisen ohjauksen merkitys saattaa muodostua hyvin keskeiseksi.

Kirjoittaja Sami Tolvanen on TM, jonka käytännöllisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma Johtaminen? – Kirkon johtamista itsenäisenä aihealueena käsittelevän kirjallisuuden johtamiskäsitykset hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2011.

Kirjallisuutta

Huhta, Erkki et. al. (toim.): Seurakuntatyön johtamisen käsikirja. Kirjapaja: Helsinki, 2003.

Huhtinen, Pentti: Seurakunta työyhteisönä. Kirjapaja: Helsinki, 2002.

Kotila, Heikki: Hengellisen ohjauksen kirja. Kirjapaja: Helsinki, 2006.

Mäkeläinen, Heikki: Luova hallinto ja johtaminen seurakunnassa. Kirjapaja: Helsinki, 1988.

Seeck, Hannele: Johtamisopit Suomessa. Gaudeamus: Helsinki, 2008.

Turunen, Raimo (toim.): Johtaminen seurakunnassa. Edita: Helsinki, 2001.