Papin puheilla käydään myös verkossa
Sielunhoito on luterilaisen uskontulkinnan mukaan rakkauden palvelua, jossa lähimmäinen kohdataan hänen todellisten tarpeidensa mukaisesti. Kuinka tämä kohtaaminen toteutuu sielunhoidon saadessa uusia, virtuaalisia muotoja? Pro gradu -tutkielmassani kartoitin Nettipappi-sivuston käyttäjien kokemuksia verkkosielunhoidosta.
Aivan kuten edellisilläkin vuosikymmenillä ja -sadoilla ihmisten arkeen kuuluu yhä laskujen maksaminen, shoppailu, ystävien tapaaminen ja tiedon etsiminen – tosin nykyään yhä useammin tämä kaikki tapahtuu interaktiivisesti verkossa. Myös apua haetaan jatkuvasti internetistä.
Pro gradu -tutkielmassani kartoitan Nettipappi-sivuston sielunhoidollista merkitystä käyttäjilleen: Kokevatko sivustolle kirjoittaneet saaneensa sielunhoidollista apua verkkoympäristössä? Tutkimusaineiston muodostavat Nettipappi-sivustolle kirjoittaneiden tuottamat 20 kirjoitelmaa.
Tutkimustulosten perusteella Nettipappi-sivusto toimii käyttäjille ennen kaikkea tiedonhaun ja avun etsimisen väylänä. Usealle kirjoittajalle Nettipappi-sivusto on ollut ainoa varteenotettava kanava hakea apua ja työstää pahaa oloa. Mahdollisuuden toimia anonyymina koetaan madaltavan kynnystä kääntyä kirkon työntekijän puoleen kipeissäkin kysymyksissä.
www.nettipappi.fi
Nettipappi-sivusto on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämistä verkkoauttamispalveluista. Palvelun esikuvana voidaan pitää erityisesti Palvelevaa puhelinta ja tätä kautta toteutuvaa matalan kynnyksen sielunhoidollista kohtaamista.
Sivuston juuret ulottuvat 1990-luvun puoliväliin ja muutamaan verkkosielunhoidosta innostuneeseen helsinkiläiskirkkoherraan. Helsingin seurakuntayhtymän nettipappikokeilu käynnistyi vuonna 2001, jolloin palveluun kirjattiin saapuneeksi 70 sähköpostiviestiä. Palvelun vuonna 2003 tapahtuneen vakinaistamisen jälkeen toiminta on vilkastunut jatkuvasti. Pääkaupunkiseudulla toimi vuonna 2010 noin 30 nettipappia, jotka saivat vastattavakseen keskimäärin 150 viestiä kuukaudessa.
Palvelu elää parhaillaan murrosvaihetta. Vuoden 2010 alusta sivusto siirtyi Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntayhtymien alta osaksi kirkon Hengellinen elämä verkossa -hanketta. Tekniikkaa uudistetaan ja sivustoa ollaan laajentamassa valtakunnalliseksi palveluksi.
”Anonyymius mahdollistaa sen, että uskaltaa kysyä niitä ’tyhmempiäkin’ kysymyksiä”
Pitkään tyypillinen sivustolle kirjoittanut henkilö oli 25–55-vuotias nainen. 2010-luvulla kuitenkin miehetkin ovat löytäneet nettipapin ja kirjoittajien ikäskaala on laajentunut.
Usein nettipapille tahdotaan esittää kysymyksiä esimerkiksi kirkon kantaan, teologiseen näkökulmaan tai Raamattuun liittyen. Aineistossa keskiöön nousevat erityisesti (seksuaali)eettiset kysymykset, jotka koskevat muun muassa homoseksuaalisuutta, avioeroa ja pornografiaa. Luottamuksen tunnetta tuntuu lisäävän se, että vastaajana toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori.
Sivustolta haetaan jatkuvasti myös tukea. Kirjoittajat tahtovat jakaa tarinansa, huolensa ja epätoivonsa nettipapille, sillä lähipiiristä ei välttämättä ole löytynyt henkilöä, jolle uskoutua. Kirjoittajat ovat hakeneet tukea ja neuvoja arjen haasteisiin, kuten työelämän ongelmiin, sairauteen ja ihmissuhdekriiseihin. Nettipapin henkilökohtaisille näkemyksille ja kirjoittajan elämäntilanteessa mukana pohtimiselle annetaan arvoa.
Tavoitteena on vastata asiakkaalle viikon kuluessa, ja yhteydenpito pyritään pitämään kertaluontoisena. Palvelussa painottuu näin päällimmäisen kysymyksen ja/tai huolen kartoittaminen ja tarvittaessa ohjaaminen sopivan auttajatahon luo.
Kirjoituspäätökseen on vaikuttanut vahvasti mahdollisuus anonymiteettiin. Enemmistö on kokenut anonymiteetin tekijänä, joka madaltaa kynnystä lähestyä kirkon työntekijää kasvoja menettämättä. Myös internet tuttuna toimintaympäristönä sekä ajan ja paikan joustavuus ovat vaikuttaneet myönteisesti yhteydenottopäätökseen.
”Ensireaktioni vastaukseen oli syvä liikutus. Joku otti minut todesta!”
Voiko sielunhoidollinen apu sitten toteutua kotikoneelta käsin? Usealle kirjoittajalle kokemus on ollut myönteinen.
Sielunhoidollisen avun toteutumisen kokemuksiin ovat vaikuttaneet nettipapin henkilökohtaisen vastauksen selkeys, perusteellisuus, lohduttava lämpö ja kirjoittajan todesta ottaminen. On tärkeää, että nettipappi todella kuulee sen, mitä kirjoittajat tahtovat kertoa. Tämä tuo kirjoittajalle tunteen nettipapin läsnäolosta ja ymmärryksestä. Myös nettipapin avarakatseisuus ja helposti lähestyttävyys koettiin tärkeänä.
”Täytyy myöntää, että olen vähän pettynyt”
Sellaisissa tilanteissa, joissa sielunhoidollinen apu jäi toteutumatta, kirjoittajat mainitsevat yhdeksi syyksi konkreettisuuden puutteen. Osa kaipasi hyvinkin suoraviivaisia vastauksia, joita sielunhoitaja ei useinkaan voi antaa, ei varsinkaan tilanteessa, jossa osapuolet eivät tunne tai näe toisiaan.
Mikäli kirjoittajan ydinkysymys tai -ajatus on jäänyt nettipapin tavoittamattomiin, on tilanne koettu välittömästi esteeksi avun toteutumiselle. Kirjallinen sielunhoitotyö on hyvin herkkää.
Kaksi kirjoittajaa kertoo sielunhoidollisen avun jääneen toteutumatta, sillä he hakivat sivustolta yksinomaan tietoa. Tämä ei silti päde yleisesti tietopuolisten kysymysten kohdalla: Enemmistö tietoa hakeneista kirjoittajista kertoo saaneensa myös apua. Näyttäisi siis siltä, että enemmän kuin kirjeen luonteella tai aihepiirillä, sielunhoidollisen avun toteutumisen kannalta merkitystä on kirjoittajan odotuksilla ja motiiveilla sivustoa kohtaan. Sielunhoidollinen apu kun ei useinkaan toteudu automaattisesti, vaan vaatii kirjoittajalta itseltään oivalluksia ja aktiivista osallistumista.
”Koen, että sivusto on ehdottoman tarpeellinen”
Moni tutkimukseen osallistunut kertoi kokemuksistaan palvelusta myös yleisellä tasolla. Valtaosa tutkimukseen osallistuneista korostaa nettipappitoiminnan tärkeyttä ja täydentävää roolia osana kirkon toimintakenttää: Verkkosielunhoidon ei tarvitse syrjäyttää kasvokkain kohtaamista tai edes kilpailla sen kanssa. Ainoastaan yksi kirjoittaja toteaa toimivan sielunhoidollisen kontaktin edellyttävän aina reaaliaikaista kohtaamista.
Palvelu saa kiitosta toteutuksestaan sekä palvelun tarjoamasta mahdollisuudesta lukea sivustolla julkaistuja kysymyksistä ja nettipapin vastauksista. Käyttäjät voivat näin peilata nettipapin ajatuksia elämäntilanteeseensa ja omiin arvoihinsa. Mahdollisuus lukea kysymyksiä ja vastauksia saattaa tarjota lukijalle myös tunteen osallisuudesta tähän yhteisöön.
Vaikka selvä vähemmistö kirjoittajista antaa luvan kysymyksensä julkaisuun, koettiin mahdollisuus kauttaaltaan hyvin myönteisenä. Sivusto tavoittaakin tätä kautta todennäköisesti enemmän ihmisiä kuin lähetettyjen kysymysten tilastot antavat ymmärtää – osalle tuntuu riittävän kirjeenvaihdon sivusta seuraaminen ja nettipapin tavoittaminen välillisesti.
”Ihanaa selkeyttä ja sydämen viisautta. Rankkaa myös.”
Nettipapin vastauksilla on ollut monenlaisia vaikutuksia käyttäjien elämään. Mikäli palvelu ei vastaa käyttäjän odotuksia, voivat pettymyksen tunteet olla vahvoja ja luottamus koko kirkkoa kohtaan horjua. Kahdelle kirjoittajalle kävi näin.
Nettipappi-sivusto on kuitenkin valtaosalle käyttäjistä tarjonnut tietoa ja uusia näkökulmia kristinuskoa ja hengellisyyttä kohtaan. Aineistosta löytyy myös kokemuksia, jotka alkavat hiljalleen versoa toivon elementtejä. Kantavaa yhteisöllisyyden tunnetta on koettu myös virtuaalisesti, ja yhteydenpito on saattanut rohkaista kohtaamaan myös oman seurakunnan työntekijät.
Haasteita verkkosielunhoito kuitenkin asettaa: nettipappi ei voi eleillään ja ilmeillään viestiä, että on läsnä. Kirjeet saapuvat hyvin erilaisista elämäntilanteista ja erilaisilta henkilöiltä, ne ovat hyvin moninaisia, joskus myös sisällöllisesti ja kielellisesti haastavia ymmärtää. Tilannetta ei myöskään helpota se, ettei tarkentaville lisäkysymyksille useinkaan ole mahdollisuutta.
Työmuodossa on kuitenkin paljon todesta otettavaa: Häpeän, tilan tai reaaliaikaisuuden ei tarvitse koitua kohtaamisen esteeksi. Kirjoittaminen tarjoaa mahdollisuuden sisäisen maailman kuvaamiseen, ja tekstin äärelle voi palata. Kuten eräs kirjoittaja toteaa, hän on saanut sivustolta lämpöä ja apua, ”ihanaa selkeyttä ja sydämen viisautta”. Sielunhoidollisen avun toteutuminen edellyttää kuitenkin kirjoittajalta itsereflektiivistä otetta ja nettipapin vastaukselle alttiiksi uskaltautumista. Se on ”rankkaa myös”, kuten kirjoittaja toteaa. Tavoitteena on kuitenkin auttaa ihmistä auttamaan itseään. Kokemukset puhuvat puolestaan: usein tämä on myös toteutunut.
Kirjoittaja Elina Viitasaari-Hulkko on teologian kandidaatti, jonka käytännöllisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma Papin puheilla verkossa: Nettipappi-sivuston sielunhoidollinen merkitys käyttäjien kertomana hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa huhtikuussa 2011.
Kirjallisuutta
Anthony, Kate & Goss, Stephen (toim.): Uudet teknologiat terapiassa. Suom. Riitta Kankkunen. Helsinki, 2008.
Hintsala, Meri-Anna et al. (toim.): Verkkoa kokemassa. Hengellisyys ja vuorovaikutus verkkoyhteisöissä. Helsinki, 2011.
Pohjola, Anneli et al. (toim.): Sosiaalityö, tieto ja teknologia. Jyväskylä, 2010.
Reijonen, Merja & Strandén-Mahlamäki, Tuija (toim.): Oivaltava kohtaaminen. Menetelmiä ihmissuhdetyöhön. Helsinki, 2008.
Tschokkinen, Salla: Sähköpostiauttajan opas. Helsinki, 2000.
Lisätietoa aiheesta
Nettipappi-sivusto
http://www.nettipappi.fi/
Hengellinen elämä verkossa -hanke
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=Content26433F