Pakottavatko ympäristöongelmat päivittämään kristillistä Jumala-kuvaa?
Vaikka ilmastonmuutos ja lajien kuudes sukupuuttoaalto saavat yhä palstatilaa lehdissä, ympäristöongelmien vakavuus on ollut selvää jo vuosikymmenien ajan. Vaikeassa tilanteessa kristinuskokaan ei ole säästynyt syytöksiltä. Pitäisikö kristittyjen päivittää perinteistä jumalakuvaansa, jotta he voisivat elää ympäristökriisin keskellä omatunto puhtaana? Pro gradu -työssäni tutkin sitä, miten perinteisestä klassisen teismin jumalakuvasta poikkeava panenteistinen jumalakuva näkyy Jürgen Moltmannin (s. 1926) kirjassa Gott in der Schöpfung. Selvitin myös, voidaanko kirjan ekologiset, ympäristönsuojelulle hyödylliset ajatukset säilyttämään vaikka panenteistinen jumalakuva hylättäisiinkin. Panenteismi tarkoittaa oppia, jonka mukaan maailma on Jumalassa. Silti maailma on eri asia kuin Jumala.
Pro gradu -työssäni kävi ilmi, että Moltmannin panenteismissa korostuu enemmän ajatus maailman ja Jumalan vastavuoroisesta suhteesta kuin se, että maailma olisi osa Jumalaa. Lisäksi näyttää siltä, että Moltmannin luomisteologian tärkeimmät ekologiset ajatukset sopivat yhteen myös tietynlaisen klassisen teismin kanssa.
Jumalakuvan muutos ympäristöongelmien vuoksi
Eräät ympäristöasioista huolestuneet ekoteologit ovat vaatineet kristillisen Jumala-käsityksen uudistamista. Muuttumaton, ajaton ja vahvasti tuonpuoleinen jumalakuva pitäisi heidän mielestään korvata panenteistisella jumalakuvalla. Panenteismi ei kuitenkaan ole sama asia kuin panteismi. John W. Cooperin mukaan panenteismi on oppi, jonka mukaan Jumala ja maailma ovat ontologisesti eli olemisensa kannalta erilaiset ja Jumala on enemmän kuin maailma. Samalla maailma on kuitenkin ontologisesti Jumalassa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maailma vaikuttaa pakottavasti Jumalan olemukseen ja/tai tapaan olla olemassa. Esimerkiksi maailman tapahtumat voivat herättää Jumalassa väistämättä tiettyjä tunteita.
Maailma on Jumalassa
Keskeisimpiä kysymyksiä tutkimusaiheeni kannalta on se, miten Moltmann ymmärtää väitteen ”maailma on Jumalassa”. Hän esittää sen suoraan useita kertoja, joskin Jumalan läsnäolo maailmassa on huomattavasti tärkeämpi ajatus hänelle. Joka tapauksessa kaksi piirrettä kirjoittajan luomisteologiassa kuvaa erityisen selvästi hänen tapaansa ymmärtää panenteismi. Ensinnäkin Moltmann kirjoittaa, että luomisessa Jumala rajoitti itseään ja veti läsnäoloaan itseensä. Näin syntyi Jumalan sisälle Ei–Mikään, nihil. Tässä tilassa Jumala ei ole, ja siihen Hän luo maailman. Tämän ajattelun taustalla on Nicholas Cusanuksen kysymys siitä, voiko aidosti äärettömän Jumalan ulkopuolella olla mitään. Tämä kysymys sai Cusanuksen ajattelemaan, että maailman täytyy olla jollakin tavoin Jumalassa.
Toiseksi Moltmann puhuu absoluuttisesta eli rajattomasta tilasta. Esimerkiksi Henry More ja Isaac Newton näkivät sen Jumalan ominaisuudeksi. Vaikka absoluuttinen tila ei ole sama asia kuin tavallinen tila meidän maailmassamme, Jumalan luonteeseen kuuluu Moltmannin mukaan tiettyä tilallisuutta.
Moltmann ei kuitenkaan halua ensisijaisesti korostaa panenteismilla sitä, että maailma on osa Jumalaa. Paljon tärkeämpää hänelle on, että Jumalan ja maailman välillä on aidosti vastavuoroinen suhde: Jumala on maailmassa ja maailma on Jumalassa. Maailma siis vaikuttaa Jumalan olemassaoloon. Ikään kuin kokonaisuuden osana se muovaa Jumalan tapaa olla olemassa. Jumalan ja maailman olemassaolo ovat siis kietoutuneet yhteen sillä tavalla, että maailman tapahtumat vaikuttavat pakottavasti myös Jumalaan.
Moltmannin panenteismin tausta: kabbala-traditio ja panenteistiset filosofit
Ehkä tärkein vaikuttaja Moltmannin luomisteologian panenteistisiin ajatuksiin on juutalainen kabbala-traditio. Tässä traditiossa Jumalan läsnäolo kaikkialla alettiin nähdä Hänen tilallisena läsnäolonaan. Näin syntyi ajatus, että maailma itse asiassa on Jumalassa. Luonnollisesti panenteismi syntyi jo aiemmin, Plotinuksen kirjoitusten myötä. Kuitenkin myös keskiajan kabbala-traditio sisältää panenteistisia ajatuksia. Esimerkiksi luomista kuvataan niin, että Jumala vetäytyy itsessään, ja näin syntyy Ei–Minkään tila. Tähän tilaan maailma sitten luodaan.
Lisäksi Moltmannin teologiaan on vaikuttanut panenteististen filosofien Jakob Böhmen, F. Schellingin ja G. W. F. Hegelin ajattelu. Schellingin ja Hegelin vaikutus näkyy modernin panenteismin perusajatuksessa, että Jumalan tapa olla olemassa ikään kuin kehittyy maailmanhistorian kautta. Jumala esimerkiksi tiedostaa itsensä paremmin maailman luomisen ja kehittymisen kautta. Maailma siis vaikuttaa Jumalaan. Böhmen mukaan Jumalassa on kaksi vastakkaista voimaa, negatiivinen ja positiivinen, jotka kolmas voima yhdistää. Hänellä on siis ikään kuin kaksi luontoa, hyvä ja paha.
Panenteismi osana Moltmannin teologiaa
Panenteismi ei ole mikään uutuus Moltmannin ajattelussa. Ennen kirjaa Gott in der Schöpfung se on esiintynyt kirjoissa The Crucified God ja Trinity and the Kingdom of God. Tämä herättää aiheeni kannalta hyvin olennaisen kysymyksen. Voivatko ympäristöongelmat olla Moltmannin ajattelun taustalla, jos panenteismi esiintyy jo kirjoittajan aiemmassa tuotannossa?
Näyttää siltä, että Moltmannin varhaisempi tuotanto selittää hänen päätymistään panenteismiin. Kärsimyksen ongelman vuoksi hän on korostanut sitä, että Jumala ei koe kärsimystä ainoastaan toimiessaan maailmassa. Hän kokee sen myös sisäisessä olemuksessaan, Kolminaisuuden Persoonien välisissä suhteissa. Tästä on esimerkkinä ristin tapahtuma. Se synnyttää jakoja Jumalan itsensä sisälle: Isä hylkää Poikansa, ja Poika tulee hylätyksi. Moltmann ajattelee, että Jeesuksen ajallinen ristinkuolema määrittää Kolminaisuuden Persoonien luonnetta. Kirjassa Trinity and the Kingdom of God hän puolestaan perustelee panenteismia Jumalan ja maailman suhteen vastavuoroisuudella.
Luonnollisesti Moltmannin panenteismilla on myös ympäristöongelmiin liittyviä perusteita. Moltmann pelkää, että klassisen teismin tapa tehdä jyrkkä ero Jumalan ja maailman välille luo kuvan luonnosta, jossa Jumala ei juuri vaikuta. Panenteismi taas sallii kirjoittajan korostaa vastavuoroisuutta Jumalan ja maailman suhteessa. Moltmannin maailmankuvassa kaikki asiat ovatkin vastavuoroisessa suhteessa toistensa kanssa – myös maailma ja Jumala. Tämän ansiosta hän voi ongelmitta puhua siitä, miten Jumala itse kokee luonnon kärsimykset. Panenteistinen Jumala voi myös olla sekä tuonpuoleinen että tämänpuoleinen. Siten Jumalan ja luonnon suhde tulee läheisemmäksi.
Edellyttääkö Jumalan läsnäolo luomakunnassa panenteismia?
Keskeinen kysymys kuitenkin kuuluu: voidaanko Jumalan – tai kolmannen Persoonan eli Hengen – asuminen luonnossa perustella myös klassisen teismin avulla? Jopa eräät panenteistit kuten Pauliina Kainulainen ovat tunnustaneet, että myös klassisessa teismissä voidaan hyväksyä tämä ajatus. Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen ajatteli, että Jumala on läsnä maailmassa. Tämä on ongelmallista Moltmannin panenteismille, sillä hänen luomisteologiansa viittaa ja tukeutuu paljon useammin Hengen asumiseen luonnossa kuin maailman olemiseen Jumalassa. Jos klassinen teismi voi sisältää tämän ekologisesti hyödyllisen opin, silloin panenteismin välttämättömyyttä on vaikeampi perustella.
Myöskään suhteisiin perustuva maailmankuva ei edellytä panenteismia. Pelkkä kolminaisuusoppi riittää tällaisen maailmankuvan oikeuttamiseen: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhteet Jumalan sisällä ovat esikuva sille, miten luomisessa kaikki asiat asetetaan suhteeseen toistensa kanssa.
Edes Jumalan kyky kärsiä ei edellytä panenteismia, sillä Jumala voi ennalta tietämyksessään sitoutua ennalta kokemaan tiettyä kärsimystä. Tällöin maailma ei pakota Jumalaa tuntemaan tiettyjä tunteita.
Vaikka siis panenteismille on Moltmannin luomisteologiassa tietyt ekologiset perusteet, se ei ole ekologisen teologian ainoa muoto. Myös tietynlaisessa klassisessa teismissä voidaan hyväksyä tärkeimmät ekologiset ajatukset. Ympäristöongelmia tärkeämpi syy Moltmannin panenteismille ovat jo aiemmissa kirjoissa esiintyneet ajatukset, jotka liittyvät enemmän kärsimyksen ongelmaan ja kolminaisuusoppiin kuin ympäristöongelmiin. Kun Moltmann on kerran päätynyt panenteismiin, hän pystyy myöhemmin näkemään sen hyödyn myös ekologiselle luomisteologialle.
Lopuksi
Vaikka ekologinen luomisteologia ei edellytä panenteismia, se ei ole syy välttää modernin ajan klassisen teismin kritiikkiä. Klassisen teismin kuva tuonpuoleisesta ja radikaalin erilaisesta Jumalasta voi helposti johtaa siihen, että Jumala ja luonto erotetaan hyvin jyrkästi toisistaan.
Mistä johtuu, että monet ympäristön tilasta huolestuneet teologit turvautuvat ennemmin panenteismin kuin klassisen teismin jumalakuvaan? Jos klassiset teistit haluavat osoittaa myös oman jumalakuvansa ympäristöeettisesti hyödylliseksi, panenteismin kritiikki ei riitä. Tarvitaan myös ekologisia uudelleentulkintoja luomisteologiasta.
Teologian kandidaatti Antti Laakson dogmatiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma Panenteistinen Jumala-kuva – edellytys luomakunnan pyhyydelle? Jürgen Moltmannin panenteistinen luomisteologia kirjassa ”Gott in der Schöpfung” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa huhtikuussa 2011.
Keskeiset lähdeteokset
Clayton, Philip & Peacocke, Arthur (ed.): In Whom We Live and Move and Have Our Being. Grand Rapids & Cambridge, 2004.
Cooper, John W: Panentheism. The Other God of the Philosophers. Nottigham, 2007.
Kainulainen, Pauliina: Panenteismi jumalakäsitys ekoteologisena löytönä. TA 5/2008. Helsinki, 2008.
Moltmann, Jürgen: Gott in der Schöpfung. München, 1985.
Moltmann, Jürgen: God in Creation. London, 1985.
Moltmann, Jürgen: The Crucified God. London, 2001.
Moltmann, Jürgen: Trinity and the Kingdom of God. London, 1981.