Chanel – Oseanian ensimmäinen marttyyri

Soturin kirves heilahtaa, ja polvistunut, mustakaapuinen mies lysäh­tää maahan. ”Näin on hyvä”, hän ennättää vielä huokaista viimeisillä voimillaan ennen kuole­maansa. Sen jälkeen väkijoukko valloittaa mie­hen majan ja ryöstää hänen vähäiset tavaransa. Näin kuoli eräs tunte­maton mart­tyyri kaukaisella saarella.

Pro gradu-tutkielmani pyrkii avaamaan tämän miehen kohta­loon liittyviä tapahtumia.  Surman vakiintunut selitys ei kerro läheskään kaikkea, vaan surman taustalta löytyy sekä henkilö­koh­tai­sia että uskontoon ja kulttuuriin liittyviä seikkoja. Surmassa on lopulta kyse vallan pyhyydestä ja sen hallinnasta.

Miksi Pierre Chanel surmattiin?

Surmattu mustakaapuinen mies oli ranskalainen, katolinen lähetyssaarnaaja Pierre Chanel. Musumusu-niminen soturi surmasi hänet polynesialaisella Futunan saarella Tyynellä­merellä vuonna 1841. Chanelin surma oli merkit­tävä mutta Oseanian ulkopuolella vähän tunnettu tapahtuma. Paavi julisti Chanelin pyhimyk­seksi vuonna 1954 ja niin Chanelista tuli Oseanian alueen ensimmäinen katolinen pyhimys.

Mutta mitä oikeastaan tapahtui? Surmattiinko Chanel vain siitä usein esitetystä syys­tä, että hän käännytti paikallisen päällikön pojan kristityksi? Käännytys­seli­tys on liian yksin­kertainen, liian euroop­palaislähtöinen, jolloin myös Musu­musun osuus jää tarkemmin selvit­tä­mättä. Graduni purkaa his­toriallista tapah­tumaa ja tulkitsee vakiintunutta kertomusta uudel­leen. Graduni taus­toittaa surma­tapahtumaa sekä futunalaisen yhteis­­kunnan ja kulttuurin että euroop­pa­laisten lähe­tyssaarnaa­jien näkökulmista erityisesti Chanelin päiväkirjan avulla.

Musumusu ja Chanel pyhässä historiassa

Chanelin surmaajana pidetty Musumusu eli, kuten muutkin saarelaiset, pyhää mennei­syyttä. Menneisyys muodostui alkuaikojen tapahtumista, jotka kertoivat Futunan asu­tu­k­sesta ja yhteiskunnan synnystä sekä suurista jumalista ja mahtavista pyhistä päälliköistä. Näistä perusta­vista myyteistä, varsinkin suurimman jumalan, sodanjumala Fakavelikelen, sukulinjan ympärille kietoutuneista kertomuksista syntyi historian tapahtumia hahmot­tava rakenne. Sen keskeinen käsite oli pyhä, joka läpäisi kokonaisvaltaisesti futunalaisen maailman ja joka ilmeni sen vaihtelevassa historiassa voiman käsit­teenä.

Chanelin kohtaloksi kävi se, ettei hän koskaan ymmärtänyt tätä maailmaa. Historiallisella ajalla saarelle ilmaantunut Chanel ei ymmärtänyt kokonaisvaltaista futunalaista pyhyyttä, vaan erotti kohta­lok­kaasti pyhän ja maallisen, toki tietämättö­myyttään ja kielitaidotto­muut­taan. Kava-juoman tai vaik­kapa kilpikonnan pyhyyden merkitys jäi häneltä tavoittamatta.

Tyynenmeren lähetystyö alkaa

Chanel ei ollut ensimmäinen lähetyssaarnaaja Tyynellämerellä. Lähetystyö oli alkanut sen jälkeen, kun Tahiti löy­tyi vuonna 1769. Protestanttien ja katolisten kilpajuoksu saarelaisten käännyttä­miseksi jatkui pitkälle 1800-luvulla. Tehostaakseen lähetystoimintaa ja vastatakseen protes­tanteille paavi Gregorius XVI teki aloitteen aikaisemmin perustetun Maria-seuran viral­listamiseksi Lyonissa vuonna 1836. Keskeinen ajatus oli jakaa Oseania lähetys­aluei­siin. Englan­ti­laisen kapteeni Wallisin vuonna 1767 löytämä Wallis ja sen naapurisaari Futuna kuuluivat Länsi-Ose­anian hiip­pa­kuntaan, jonka piispaksi asetettiin kyvykäs lyonilainen kirkonmies J-F Pompallier. Ensimmäi­nen maris­tien lähetyslaiva purjehti Chanel mukanaan Ranskasta Tyynelle­merelle Pompallierin johdolla vuonna 1837. Nuorta pappia odotti syrjäisellä Futunan saarella täy­sin toisen­lainen maailma verrattuna hänen kotiseutuunsa Lyonin maaseudulla.

Maalaispapista trooppiselle saarelle

Chanel kouluttautui papiksi Broun seminaarissa Lyonin lähellä. Hän ennakoi tulevia seikkailuitaan jo varhaisessa vaiheessa. Chanel oli tutustu­nut nuorena lähetyskirjallisuuteen ja haaveillut lähetys­työstä kau­kai­sissa maissa. Hänen omaksumansa leimallisen isällinen ja hyväuskoinen asenteensa ”saare­lais­parkoihin” keh­keytyi jo var­hain ja myös säilyi loppuun saakka. Hänen uransa suunnan voidaan tulkita muo­­­tou­tuneen näinkin varhaisessa vaiheessa.

Pierre Chanelin kärsimyksen ja ymmärtämättömyyden vuodet Futunassa

Rantauduttuaan lähetyslaivalta Futunaan marraskuussa 1837 Chanel asettui Niulikin hoteisiin. Niuliki oli saaren voittoisa mutta oikullinen pyhä päällikkö sekä sodanjumala Fakavelikelen ruumiillistuma ja sukulinjan jatkaja. Niuli­kille Chanel edusti eurooppa­laista voimaa, josta saattoi olla hyötyä. Chanel oli samalla sekä Niulikin suo­jeluk­sessa että armoilla. Niinpä käy­tän­nön elämä oli usein vai­keaa. Chanel kärsi välillä nälkää, koska ruo­kaa tuotiin hänelle satun­naisesti. Kielitaito oli puut­teellinen opiskelusta huolimatta. Päätyökseen hän piti messuja, usein ilman kuu­lijoita, ja myös kastoi sai­raita saare­laisia. Sairaiden kuole­ma kastamisen jälkeen ei tuonut Chanelille hyvää mai­netta, vaan Chanelia saatettiin pitää syypäänä kuolemiin. Varsinaisia käännyttämisiä tapah­tui vähän. Chanel alistui tyynesti kohta­loonsa ja hyväksyi kaikki nämä koettelemukset. Aivan kuin hän olisi jo alusta alkaen hakenut marttyy­riutta.

Chanel tallasi ymmär­tämättömyyttään futunalaisen kulttuurin perinteisiä arvoja. Yksityinen ja yleinen histori­allinen tilanne oli hyvin jännitteinen Chanelin rantautuessa Futunaan. Chanel astui täysin tiedostamattaan kes­kelle Futu­nan perin­teisten puolis­kojen välistä sotaa, jossa hän asettui toi­sen puoliskon valtapiiriin. Musumusu oli tässä perinteisessä vastakkainasettelussa häviäjien jäl­keläinen. Tästä syystä hänen oli aivan välttämättä tavoi­teltava voittoa Niulikista. Hänellä oli siten kulttuu­rista nouseva syy toimintaansa.

Chanel ja Musumusu vallankaappaajina

Kohtalokasta oli se, että Niuliki ei tarvinnut Chanelia voitettuaan Vain taistelun vuonna 1839. Chanel oli tarpeeton. Lisäksi Wallisin käännyttyä eurooppalaiset muodostivat entistä suuremman uhan Niu­likin vallalle. Kristinusko alkoi olla vaarallista päälliköiden kannalta. Chanel näyttäytyi Niulikille valloit­tajana, joka ei voinut irrottautua valtaan ja voimaan keskittyvästä perinteisestä ajatte­lustaan. Chanel oli todel­la­ saapunut valloittamaan Futunan, vaikka omasta näkö­kulmastaan vain kir­kolle. Chanel oli valloittaja, ja hän myös itse tuki tätä oudosti ideoimalla ranskalaisten sota­laivo­jen tykistöpom­mituksia Futunaan.

Musu­musu saattoi myös katkeroitua Chanelille lapsensa kuolemasta, mistä hän sai lisäpontta pyrki­myksilleen. Musumusun henki­lökohtai­sen kaunan lisäksi Musu­­musu ja Chanel olivat perimmiltään polynesialaisia Niulikin vallan kaap­paajia. Kysymys oli Futunan hallinnasta. Niulikin pojan käännytys oli vain histo­rian jäävuo­ren huippu. Tilanteeseen oli tässä vaiheessa latau­tunut jo liian paljon aineksia ja liian paljon erilaisia ihmisiä pyrkimyksineen. Musu­mu­sun tausta ja Chanelin kärsimysten tie latasivat surma­päivän monimutkaiseksi histo­rialliseksi tilan­teeksi. Joukko saarelaisia surmaa Chanelin 28.4.1841

Surman jälkipyykki

Lähetyssaarnaaja Servant kuulusteli Chanelin surman todistajat katolisen autuaaksijulistamisen käyn­­nistämiseksi. Todistajien kuulemien keskustelujen mukaan Musumusu ideoi surman ja sai heikon Niulikin mukaansa. Surma ei ollut Niu­likin alku­peräinen ajatus, vaikka Chanel oli hänelle poliittinen uhka. Todistuksista selviää myös, että Chanelin surmasi koko joukko nimettyjä saarelaisia, vaikka Musumusu antoi ratkaisevan iskun. Myöhemmissä kato­lisissa kerto­muksissa Musumusu on koro­tettu ainoaksi surmaajaksi ja muut tekijät on tyystin unohdettu.

Surma kulki perinteisten futuna­laisten tapo­jen mukaan: muun muassa luut käärittiin mattoihin ja omaisuus ryöstettiin. Kaikki tapahtui perinteisen kaavan mukaan ja Chanelin väitetyt viimeiset sanat kertoivat hänen tietyllä tapaa odottaneen kohtaloansa.

Chanelin surma asettui sen hetkiseen Futunan puoliskojen sodankäynnin viitekehykseen. Perim­miltään surma oli alka­nut jo Futunan pyhässä ja myyttisessä menneisyydessä, jota edusti saaren pyhin sukulinja ja Niuliki sen voittoisana, viimeisimpänä edustajana. Pyhän päällikön vallalle oli ottajia. Sur­man jälkeen alkoi lopul­linen valta­kamp­­pailu saaren hallin­nasta, mikä ikään kuin lopul­lisesti var­misti, ettei yksittäinen kään­nytys­teko ollut muuta kuin vain viimeinen sysäys Chanelin surmaa­miseksi. Kulttuurinsa piirtämissä rajoissa toiminut Musumusu nousi sitten saaren hallitsijaksi, ainakin hetkel­lisesti. Valta oli juuri ollut hänen tavoitteensa. Sen hän saavutti, kun toi­nen vallanhavittelija, Chanel, oli raivattu tieltä.

Tästä sai alkunsa Chanelin vähän tunnettu katolinen legenda – samoin kuin Musumusun maine lui­huna murhaajana ja syntipukkina. Syntyi nykypäivään saakka Futunassa elänyt pyhi­mys­kultti. Kulttia on alettu varovasti tulkita uudelleen ja esimer­kiksi korostaa Musumusun ase­maa, ei vain surmaajana vaan peräti futunalaisena sankarina ja perintei­sen kult­tuurin puolustajana. Kyse on siis siitä, miten saarelaiset arvottavat oman perinteisen kulttuurinsa. Chanelin surma oli perim­miltään vain pieni episodi futunalaisen perin­tei­sen kulttuurin pitkässä historiassa, jonka viitekehyk­sessä saarelaiset tulkit­sivat myös Chanelin henkilön ja surman.

Teologian maisteri Jouni Takalon yleisen kirkkohistorian alaan kuuluva pro gradu-tutkielma Pyhä Pierre Chanel – Oseanian ensimmäinen marttyyri hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa huhtikuussa 2011.

Kirjallisuutta

Rozier, Claude: Écrits de S. Pierre Chanel. Société de Marie. Rome, 1960.

Tequi, Pierre: Écrits de Louis Catherin Servant. Paris,  1996.