Pro gradu: Hollywood-ohjaaja Shyamalanin elokuvat keräävät valtaisia yleisöjä

Populaarikulttuurin tutkimus uskonnon näkökulmasta lisääntyy jatkuvasti. Oma pro gradu -tutkielmani keskittyy ohjaaja M. Night Shyamalanin seitsemään elokuvaan. Shyamalan kuuluu Hollywoodin tunnetuimpiin ohjaajiin ja hänen pyrkimyksensä on tavoittaa elokuvillaan maailmanlaajuinen yleisö. Uskonto ilmenee Shyamalanin elokuvissa paitsi kertomusten teemoissa, myös elokuvien visuaalisissa ja tyylillisissä ominaisuuksissa. Elokuvien uskonnollisena kontekstina voidaan tässä tapauksessa pitää ohjaajaa itseään, joka on ohjannut, käsikirjoittanut ja osin tuottanut omat elokuvansa. Ohjaajan uskonnolliset arvot ja ajatukset ulottuvatkin elokuvien teemoihin. Lisäksi elokuvien uskonnolliset teemat ovat vedonneet suureen yleisöön, sillä niitä voidaan kiistatta pitää populaarielokuvina. Katsojat ovatkin kiinnittäneet huomiota elokuvien uskonnollisiin viitteisiin ja käyneet keskustelua niiden ympärillä.

Populaarielokuvat heijastelevat katsojien arvoja

Uskonto on heijastunut valkokankaalle elokuvan alkutaipaleesta lähtien. Ensimmäiset elokuvat nousivatkin Raamatun kertomuksista ja elokuvia käytettiin niin julistus- kuin opetustarkoituksiin. Nykyään selvästi uskonnollisaiheiset elokuvat ovat vähemmistössä, mutta samalla kun elokuvien genret ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet, Raamattu ja sen keskeiset hahmot ovat popularisoituneet vähemmän tunnistettavaan muotoon. Myös muita uskonnollisia teemoja on yhä löydettävissä elokuvista, joskus hienovaraisemmin, joskus selkeämmin.

Oma tutkielmani keskittyy nimenomaan populaarielokuviin ja niiden sisällä ohjaaja M. Night Shyamalaniin. Koska populaarielokuvat ovat suosittuja, niiden voidaan ajatella heijastelevan suuren yleisön arvoja. Siksi populaarielokuvien tarkastelu uskontotieteen näkökulmasta on erityisen kiinnostavaa. Paitsi, että elokuvat heijastelevat katsojien arvoja, ne voivat myös välittää katsojille uskonnollisia merkityksiä, myyttejä ja arvoja. Voidaan jopa sanoa, että uskonto ilmenee nykyään uusissa muodoissa. Elokuvien uskontotieteellinen tutkimus on kuitenkin vielä alkutekijöissään. Tutkimuskentän muodostumista on vaikeuttanut ennakkoluulot niin uskonnon tutkijoiden kuin elokuvan tutkijoidenkin keskuudessa.

Kokonaisvaltainen lähestymistapa on eduksi elokuvalle taiteenmuotona

Uusi tutkimusala on joutunut suhteuttamaan itseään niin elokuvatutkimukseen kuin teologiseen elokuvatutkimukseen ja se on vaikeuttanut pätevien tutkimusmenetelmien kehittämistä. Itse tarkastelin elokuvia uskontotieteellisen elokuvatutkijan Melanie J. Wrightin lähestymistavan avulla. Wright kehottaa kiinnittämään huomiota elokuvaan kokonaisuutena. Elokuvaa tutkiessa tulee tarkastella sen uskonnollista ja kulttuurista kontekstia, tyyliä, kertomusta ja vastaanottoa. Itse perehdyin tutkielmassani uskonnollisen ja kulttuurisen kontekstin osalta ohjaajaan ja tämän taustaan. Tukeuduin siltä osin auteur-teorian ajatukseen, että on ohjaajia, joiden elokuvissa on persoonallisia piirteitä esimerkiksi narraation, teemojen tai visuaalisen tyylin suhteen ja nämä persoonalliset piirteet voivat olla yhteydessä ohjaajan persoonaan tai henkilöhistoriaan.

M. Night Shyamalan – maailmanlaajuista sanomaa etsimässä

M. Night Shyamalan tunnetaan kenties parhaiten elokuvasta ”Kuudes aisti” ja sen kulttimaineeseen nousseesta tunnuslauseesta ”I see dead people”. Vaikka ohjaaja nousi pinnalle tämän elokuvan myötä, se ei suinkaan ollut hänen ensimmäinen teoksensa. Sitä ennen hän oli tehnyt elokuvat ”Praying with anger” ja ”Wide Awake”. Ensimmäinen elokuva ei ole ollut suuressa levityksessä ja sitä on käytännössä mahdotonta saada käsiinsä. Kyseistä elokuvaa lukuun ottamatta tarkastelen tutkielmassani kaikkia Shyamalanin elokuvia. ”Kuudes aisti” -elokuvan jälkeen ohjaaja on tehnyt elokuvat ”Unbreakable”, ”Signs”, ”The Village”, ”Lady in the Water” ja ”The Happening”.

M. Night Shyamalanin teoksia voidaan pitää populaarielokuvien malliesimerkkeinä. Ohjaaja on sanonut haluavansa, että hänen elokuvillaan on maailmanlaajuinen merkitys ja sanoma, johon kaikki ihmiset voivat samastua. Myös ohjaajan tausta vaikuttaa osaltaan elokuviin. Shyamalan on syntyjään intialainen ja hän on elänyt hinduperheessä, mutta käynyt katolisen koulun ja asunut Yhdysvalloissa lähes koko ikänsä. Ohjaajalla on siis monikulttuurinen tausta, mutta lisäksi hänen suhtautumisensa uskontoon on merkillepantava. Hän ei koe kuuluvansa mihinkään uskontokuntaan, mutta sanoo olevansa uskonnollinen. Shyamalanin uskonnollisuus näyttäisikin koostuvan hänen itse valitsemistaan osasista, joita yhdistää vahva kohtalousko.

Auteur-ohjaaja suhteessa elokuviin

Suureen yleisöön vetoava elokuvien uskonnollisuus selittyy siis osaltaan ohjaajan halusta tehdä elokuvia, joilla on maailmanlaajuinen sanoma.  Shyamalan on kuitenkin käsikirjoittanut, ohjannut osaksi tuottanut elokuvansa. Siten elokuvista on perusteltavasti löydettävissä selkeitä viittauksia ohjaajan omiin ajatuksiin, taustaan ja arvoihin. Kun tutustuu tarkemmin ohjaajasta tehtyihin artikkeleihin ja haastatteluihin, huomaa pian, mistä elokuvien teemat nousevat. Joskus elokuvista on löydettävissä täysin suoria viitteitä ohjaajan taustaan. Näin on esimerkiksi elokuvassa ”Wide Awake”, joka sijoittuu Shyamalanin nuoruuden katoliseen kouluun.

Toisaalta viittaukset ohjaajan taustaan ovat elokuvassa epäsuorempia. ”Kuudes aisti” -elokuvan käsitys kuolemasta nousee hindulaisesta kansanuskosta, ”The Village” -elokuvassa näkyy se, että Shyamalan asuu lähellä Amish-yhteisöä ja ”The Happening” -elokuvan teemat nousevat ohjaajan kiinnostuksesta alkuperäisamerikkalaista luonnonuskontoa kohtaan. Erityisesti kristinuskon ja hindulaisuuden parista nousevat teemat ovat Shyamalanin mielenkiinnon kohteena ja elokuvien aiheina. Lähes jokaisessa elokuvassa toistuva teema on kohtalousko, joka on ilmeisen keskeinen osa Shyamalanin omaa uskonnollisuutta.

Tyylinä yliluonnollinen elokuva

Elokuvan tyylin tarkastelu pitää sisällään elokuvan esteettiset ja audio-visuaaliset ulottuvuudet sekä lavastuksen, kuvauksen, editoinnin ja äänen. Jotta ymmärrettäisiin elokuvantekoon liittyvät keskeiset käsitteet, on tukeuduttava elokuvatutkimukseen. Shyamalanin elokuvat eivät pysy tarkasti minkään tietyn genren rajojen sisällä. Useimmin lajityyppinä on kuitenkin trilleri, jota on maustettu fantasialla, sci-fillä tai kauhulla. Shyamalanin elokuvissa on toistuvia, hänelle tyypillisiä tyylillisiä tehokeinoja.

Elokuvien yliluonnollista jännitettä pidetään yllä tyylillisin keinoin. Elokuvat ovat värimaailmaltaan synkkiä ja valaistukseltaan hämyisiä. Myös James Newton Howardin säveltämä musiikki maalailee elokuvien yliluonnollista maisemaa. Näiden lisäksi Shyamalanin tavaramerkkeihin kuuluun muun muassa heijastumien, kirkkaiden värien – erityisesti punaisen, cameo-roolien, visuaalisten uskonnollisten viitteiden ja Philadelphian maisemien käyttö.

Elokuvien monimuotoiset uskonnolliset teemat

Kertomus on keskeisessä osassa elokuvaa ja siten myös tärkein osa elokuvien uskontotieteellistä analyysia. Itse tarkastelin elokuvien teemoja Conrad E. Ostwaltin ja Joel W. Martinin teoksessa esiintyvän teologisen, mytologisen ja sosiologisen lähestymistavan avulla. Teologinen lähestymistapa keskittyy etsimään elokuvista tietyn uskontoperinteen teologisia teemoja. Toisaalta teologinen tarkastelutapa kiinnittää huomiota allegorioihin, joista elokuvien Kristushahmot ovat yksi tyypillinen esimerkki.

Mytologinen tarkastelutapa ei keskity välttämättä mihinkään tiettyyn uskontoperinteeseen vaan käsittelee elokuvaa sellaisten uskonnollisten käsitteiden, kuten myytti, rituaali tai pyhä, kautta. Lopuksi sosiologinen, alkuperäisessä teoksessa ideologinen, lähestymistapa kiinnittää huomiota uskontoon suhteessa yhteiskuntaan. Shyamalanin elokuvissa on löydettävissä teemoja kaikkien näiden lähestymistapojen alta. Esimerkin teologisesta teemasta tarjoaa satuun pohjautuva elokuva Lady in the Water, jossa on nähtävissä allegorioita niin Raamatun Jeesukseen kuin enkelihahmoihinkin. Mytologinen teema tulee parhaiten esille Shyamalan supersankarielokuvassa Unbreakable, jonka tukirankana toimii Joseph Campbellin sankarimyytti. Sosiologisempi teema uskontoon on elokuvassa The Village, joka kuvaa yhteisöä, joka eristäytyy muusta yhteiskunnasta suojellakseen viattomuuttaan.

Vastaanotto täydentää tulkintaa

Elokuvan analyysi on aina jossain määrin subjektiivista, mutta vastaanoton näkökulma laajentaa tarkastelua. Oma vastaanoton analyysini pohjautui Internet Movie Database -sivuston käyttäjäkommentteihin. Katsojien keskustelu uskonnollisten teemojen ympärillä oli kaikkein selkeintä selvästi uskonnollisaiheisten elokuvien, kuten Wide Awake ja Signs, ympärillä. Muutoin uskonnollisiin teemoihin huomiota kiinnittävät katsojakommentit olivat vähemmistössä. Yleisin huomio katsojien keskuudessa oli se, että Shyamalanin elokuvissa on toistuvasti yliluonnollisia teemoja. Katsojat kiinnittivät kuitenkin huomiota myös muihin uskonnollisiin viitteisiin ja niiden osalta käytiin paikoittain vilkastakin keskustelua.

Populaarielokuvien uskontotieteellinen tutkimus on tärkeää

Shyamalanin elokuvien uskonnolliset viitteet näkyvät elokuvissa visuaalisesti sekä tyylillisten keinojen kautta, ne ilmenevät kertomusten teemoissa ja sanomissa ja ne on huomattu myös katsojien parissa. Populaarikulttuuri, tässä tapauksessa Shyamalanin elokuvat, toimivat erilaisten uskonnollisten teemojen välittäjänä ja kenties jopa tutustuttavat ihmiset eri uskontoperinteisiin. Lisäksi elokuvat heijastelevat yleisön arvoja ja odotuksia. Aikana, jona populaarikulttuuri on suuressa roolissa ihmisten elämää, sen tutkimus on mielestäni hyvin oikeutettua. Myytit, kertomukset, eettiset ohjeistukset ja uskonnolliset symbolit elävät populaarikulttuurin parissa ja samalla muuntuvat koko ajan sillä tavalla, että niitä on vaikea sijoittaa minkään tietyn uskontoperinteen piiriin. Shyamalanin elokuvat ovat oiva esimerkki siitä, miten erilaiset uskonnolliset käsitykset sekoittuvat elokuvissa.

 

Kirjoittaja Nelli Myllärniemi on teologian maisteri, jonka uskontotieteen alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Sankareita, satuhahmoja ja suuria kysymyksiä: Uskonto M. Night Shyamalanin elokuvissa.” hyväksyttiin Helsingin ylipiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2009.

 

Kirjallisuutta aiheesta:

Bamberger, Michael: The Man Who Heard Voices. Or, How M. Night Shyamalan Risked His Career on a Fairy Tale and Lost. New York, 2007.

Forbes, Bruce David & Mahan, Jeffrey H. (toim.): Religion and Popular Culture in America. Berkeley, 2000.

Martin, Joel W. & Ostwalt Jr, Conrad E. (toim.): Screening the Sacred. Religion, Myth, and Ideology in Popular American Film. Boulder, 1995.

Jill Nelmes (toim.): An Introduction to Film Studies. Second Edition. London, 1999.

Paloheimo, Matti: Uskonto elokuvassa. Helsinki, 1979.

Seppälä, Olli ja Latvanen, Marko: Vapahtajia valkokankaalla. Jeesus-hahmo elokuvassa. Helsinki,1996.Wright, Melanie J.: Religion and Film: An Introduction. New York, 2007.