Pro gradu -tutkielma: Jaettu vanhemmuus tukee äitiyttä ja koituu perheen hyväksi

Äitiys ja syrjäytyminen kietoutuvat toisiinsa monimutkaisten prosessien kautta. Systemaattisen teologian alaan kuuluvassa opinnäytetyössäni tarkastelin eri tieteenaloihin liittyviä tekstejä analysoimalla sosiaalieettistä kysymystä äitiydestä ja syrjäytymisestä. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että äitiys voi olla riski, joka saattaa osaltaan johtaa äidin syrjäytymiseen. Toisaalta taas äitiys ja siihen liittyvät muut sosiaaliset sekä yhteiskunnalliset tekijät voivat kasata sukupolvelta toiselle siirtyvää huono-osaisuutta ja lisätä lapsen syrjäytymisen riskiä. Äitiys voi olla myös hyvinvointia edistävä voimavara. Siihen millaiseksi äitiys rakentuu vaikuttaa useat eri tekijät.

Äitiyteen liittyy vahvoja tunteita, odotuksia ja käsityksiä. Yhteiskunta ja yksilöt itse muokkaavat käsitystä siitä, minkälainen on hyvä äiti. Käsitykset äitiydestä ovat sidoksissa kuhunkin aikakauteen ja kulttuuriin. Käsitykset muuttuvat hitaasti, sillä aiemmat perinteiset käsitykset vaikuttavat niihin voimakkaasti. Äitiä pidetään 2000-luvun alun suomalaisessa yhteiskunnassa yhä usein lapsen merkittävimpänä hoitajana ja kasvattajana. Lapsen kehitystä tarkasteltaessa huomio kiinnitetään etenkin äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Käsitykset äitiydestä pohjaavat osaltaan myös vanhoihin, perinteisiin näkemyksiin äidin paikasta.

Vaikka isä on alettu nykyään yhä enemmän ymmärtää merkittäväksi lapsen toiseksi vanhemmaksi, korostuu nyky-yhteiskunnassa varsin voimakkaasti perinteiset näkemykset isästä perheenelättäjänä ja äidistä kodin ja lasten hoitajana. Äitien työssäkäynti on kuitenkin varsin tavallista. Ongelmaksi näyttää muodostuneen se, että äitiyden nähdään usein olevan riski, jota työnantajat pyrkivät välttämään. Tämä on monen naisen kohdalla johtanut määräaikaisiin työsuhteisiin, myös heidän, jotka eivät ole äitejä.

Yhteiskunnassa vallitsevat julkilausumattomat käsitykset äitiydestä ja syrjivät rakenteet sekä asenteet saattavat haitata paitsi äitien, niin myös ylipäätään naisten ja perheiden hyvinvointia. Äidit joustavat isiä useammin omista toiveistaan pyrkiessään vastaamaan äitiyteen kohdistuviin odotuksiin. Monessa perheessä törmäävät vastakkain yksilöiden tarpeet ja voimavarat. Moni äiti sinnittelee kotitöiden ja palkkatyön puristuksissa. Äidit joutuvat usein myös kohtaamaan ympäröivästä yhteiskunnasta ja lähipiiristä kumpuavat ristiriitaiset odotukset. Toisaalta naisilta odotetaan työssäkäyntiä, toisaalta kodin ja lasten hoitajana toimimista.

Tutkimuksessani tuli esille, että on tärkeää, että nainen voi halutessaan toteuttaa itseään ja saada tyydytystä muustakin elämän osa-alueesta kuin äitiydestä. Hyvinvoiva ja elämäänsä tyytyväinen äiti pystyy paremmin vastaamaan myös lapsen tarpeisiin, järjestelemään arkeaan ja myös vanhana kokemaan tyytyväisyyttä eletystä elämästään. Jokainen äiti rakentaa äitiyttään yksilöllisesti. Arjessa ilmeneviä valintoja ja käytännön ratkaisuja, jotka palvelevat koko perheen hyvinvointia voi nykyään olla monia. Lasten ja koko perheen kannalta on tärkeää se, että vanhemmat pystyvät yhdessä rakentamaan arjestaan sellaisen, että se edistää kaikkien perheenjäsenten hyvinvointia. Tähän vaikuttaa myös yhteiskunnalliset tekijät. Parhaimmillaan äitiys tukee lapsen kehitystä ja on asia, josta äiti voi myös nauttia.  

Isyyteen ei kohdistu samanlaisia odotuksia ja vaatimuksia kuin äitiyteen

Naisen yhteiskunnallinen asema ja arvo määrittyivät aiemmin ennen muuta äitiyden kautta. Tällöin ruumiilliset tekijät korostuivat. Äidin tehtävä oli synnyttää ja pitää huolta lapsista. Äitiyteen nähtiin myös liittyvän riskejä, sillä perhe ja siitä huolehtiminen oli paljolti äitien vastuulla. Hyvin hoidettujen kotien ja hyvinvoivien lasten taustalla vaikutti ennen muuta äiti.

Suomalaiseen äitiyskuvaan on liittynyt kuitenkin myös työnteko. Maaseutuyhteiskunnassa naiset pystyivät melko saumattomasti yhdistämään äitiyden ja tilanhoidon. Äitiyden ja palkkatyön yhdistäminen mutkistui, kun yhteiskunta teollistui, ja kun työssä ryhdyttiin käymään kodin ulkopuolella tarkasti säänneltyinä aikoina. Vaikka nyky-yhteiskunnassa on pyritty luomaan järjestelmiä, joiden avulla naiset pystyvät paremmin yhdistämään äitiyden ja palkkatyön, kamppailee etenkin moni äiti työn ja perheen yhteensovittamisessa.

Äitiyden käsitettä määriteltäessä voidaan korostaa eri tekijöitä. Biologisten tekijöiden korostaminen saattaa johtaa ajattelemaan, että naiselle ja miehelle on ruumiillisten erojen vuoksi annettu ikään kuin valmiit ja muuttumattomat tehtävät yhteiskunnallisessa työnjaossa ja kulttuurissa. Sosiaalitieteiden näkökulmasta tarkasteltuna äitiys on monipuolisempi ilmiö. Tarkasteltaessa äitiyttä laajasta näkökulmasta käsin huomataan, että äitiyteen liittyvät sekä fyysiset tekijät että myös psykologiset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät.

Koska äiti synnyttää lapsen ja imettää häntä, pienen lapsen ensisijainen hoitaja on biologisista syistä johtuen tavallisesti äiti. Tutkimuksissa on todettu, että äidin ja lapsen vuorovaikutus vaikuttaa merkittävästi lapsen myöhempään kehitykseen. Erityisen tärkeää vuorovaikutus on lapsen ollessa 1-3 vuoden ikäinen. Perinteisesti kehityspsykologiassa onkin keskitytty lapsuuden kehityksen kuvaamisessa etenkin äidin merkitykseen. Tämä on luonut myös äiteihin kohdistuvia paineita, vaikka nykyään isänkin on todettu olevan tärkeä jo lapsen varhaiskehityksen kannalta. Isän merkitystä on alettu tarkastella myös äiti-lapsi-suhteen, äidin äitiyskokemuksen sekä koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

Äitiyskäsityksen taustalla vaikuttaa yhä äitimyytti

Äitimyyttiin liittyy käsitys yksin jaksavasta ja omat tarpeet unohtavasta äidistä. Äitimyyttiin kuuluukin erilaisia vaatimuksia, jotka kuvaavat sitä, millainen äidin tulee olla ja miten hänen tulee toimia. Perinteisiä käsityksiä pidetään edelleen yllä, eikä niitä ole horjuttanut tasa-arvoisempaan vanhemmuuteen pyrkivät vanhempainvapaat tai kunnallinen päivähoito. Jos äiti sivuuttaa omat tarpeensa ja tunteensa, se hankaloittaa äitinä toimimista. Epärealistiset tavoitteet äitiyden toteuttamisessa ja kokemukset, ettei pystykään vastaamaan ristiriitaisiin odotuksiin, voi aiheuttaa pettymyksiä, turhaumia ja itsesyytöksiä.

Äitiyteen liittyvät käsitykset heijastuvat vanhempien työnjakoon. Yhä edelleen ansiotyössä käyvä äiti tekee usein suuren osan kotitöistä ja huolehtii lasten hoidosta. Äitimyytti saattaa olla eräs tekijä, joka haittaa perheen sisäistä toimintaa. Haittaavaksi tekijäksi se muodostuu etenkin silloin, kun äidin ajatellaan olevan yksin ja aina jaksava, omista tarpeistaan jatkuvasti tinkivä hahmo perheessä.

Kotiäiti, uraäiti vai jotain siltä väliltä?

Nykyään kysymys kotiäitiydestä ja äidin työurasta aiheuttaa vilkasta keskustelua ja herättää ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita monessa äidissä. Hyvään vanhemmuuteen liitetään yhä 2000-luvun alun Suomessa keskeisesti etenkin äidin toiminta. Lapsen kehitykseen nähdään usein vaikuttavan nimenomaan äidin hoiva ja läsnäolo. Julkisuudessa esitetyissä kannanotoissa puhutaan usein vanhempien liiallisesta työnteosta ja itsekkäistä valinnoista, mutta on mahdollista, että todellisuudessa niissä viitataan nimenomaan äiteihin. Yhä edelleen miehet sivuutetaan keskusteltaessa hyvästä lapsuudesta ja lapsien hyvinvoinnista. Lasten edun vuoksi isiä ei vaadita yhtä voimakkaasti kotiin kuin äitejä. Miesten uraa ja valintoja ei myöskään kyseenalaisteta lasten etujen vastaisena samalla tavalla kuin äitien.

Äitien ansiotyön on jopa esitetty olevan uhka lasten hyvinvoinnille ja lisäävän lasten syrjäytymisriskiä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei äitien työssäkäynti ole sinänsä uhka lasten hyvinvoinnille tai syy lasten pahoinvoinnille. On myös todettu, ettei päivähoidon käyttö tai käyttämättömyys yksistään määrää lapsen kehityksen suuntaa. Päivähoito voi olla myös tärkeä perheen hyvinvointia edistävä tekijä. Merkityksellistä on se, miten perhe kykenee yksilöllisesti järjestelemään arkeaan tasapainoiseksi kokonaisuudeksi huomioiden lapsen kehitysvaihe ja tarpeet sekä koko perheen hyvinvointi.

Jaettu vanhemmuus, vahvat sosiaaliset verkostot sekä yhteiskunnan tuki edistävät koko perheen hyvinvointia

Jotta äitiys voi olla pikemmin voimavara kuin rasite ja syrjäytymiseen liittyvä riski, tarvitsee äiti ympärilleen riittävän tukevan sosiaalisen verkoston. Myös yhteiskunnan rakenteet ja vanhemmuuteen liittyvät asenteet vaikuttavat vahvasti siihen, millaiseksi äitiys rakentuu. Tutkimukseni valossa näyttää siltä, että jaettu vanhemmuus voi edistää perheen toimintaa. Molempien vanhempien yhteinen vastuun kantaminen perheestä ja isien aktiivinen osallistuminen perheen arkeen edistää sekä lasten että vanhempien hyvinvointia.

Monia perheitä rasittavat epäsäännölliset työajat, pätkätyöt ja monenlaiset arkiset huolet. Yhteiskunnan tuki on erityisen tärkeää perheille, joilla ei ole eri syistä johtuen läheisistä muodostuvaa sosiaalista verkostoa ympärillään, eikä taloudellisia mahdollisuuksia ostaa perheen arkea helpottavia palveluita.

Jos perheellä ei ole tukevaa sosiaalista verkostoa, on tilanne omiaan väsyttämään nekin vanhemmat, jotka yrittävät parhaansa sinnitellessään arjen vaatimusten kanssa. Tuen merkitys korostuu etenkin kriiseissä tai muuten vaikeissa elämäntilanteissa. Perheiden elämäntilanteissa saattaa olla tekijöitä, jotka kasautuessaan lisäävät syrjäytymisen riskiä. Monesti erilaiset ongelmat kietoutuvat toisiinsa. Perheiden hyvinvointia voidaan kuitenkin edistää monella tavalla.

Äitiydestä ja isyydestä puhuminen on tärkeää, jotta niihin liittyvät käsitykset voivat kehittyä vastaamaan kutakin aikakautta. Näin äitiydestä voi paremmin muodostua voimavara eikä syrjäytymiseen liittyvä riski. Parhaimmillaan äitiys voi olla voimavara, josta nainen voi nauttia ja joka edistää seuraavan sukupolven hyvinvointia.

 

Kirjoittaja Camilla Sundell on TK, jonka systemaattisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Äitiys ja syrjäytyminen 2000-luvun alun Suomessa” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2009.

 

Lähteet

Cacciatore, Raisa & Janhunen, Kristiina: Täydelliset äidit – 11 myyttiä. Teoksessa Janhunen, Kristiina & Oulasmaa, Minna (toim.) Äidin kielletyt tunteet. 2008.

Fast, Maija: Vaatimusten ristipaineessa. Nuoret koulutetut naiset ja kilpailuyhteiskunta. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki, 2006.

Hakanen, Armi: Objektisuhteiden merkitys yksilön kehityksessä. Kehityspsykologian perusteita.

Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Julkaisuja A: 11. 2 p.Turku, 1993.

Helen, Ilpo: Äidin elämän politiikka. Naissukupuolisuus, valta ja itsesuhde Suomessa 1880-luvulta  1960 luvulle. Tampere, 1997.

Helne, Tuula: Syrjäytymisen yhteiskunta. Saarijärvi, 2003.

Isätoimikunnan mietintö. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki, 1999.

Karila, Irma: Lapsivuodeajan psyykkisten vaikeuksien ennakointi. Kognitiivinen malli. Jyväskylän yliopisto: 83. Jyväskylä, 1991.

Kontula, Osmo: Perhepolitiikka käännekohdassa. Perhebarometri. Väestötutkimuslaitos, katsauksia E18. Helsinki, 2004.

Kröger, Teppo: Hoivaköyhyys yksinhuoltajaperheissä: kenelle lastenhoito-ongelmat kasautuvat? Teoksessa Takala, Pentti (toim.). Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin? Kelan tutkimusosasto. Helsinki, 2005.

Jallinoja, Riitta: Perheen vastaisku: familistista käännettä jäljittämässä. Helsinki, 2006.

Järventie, Irmeli: Syrjäytyvätkö lapset? Tutkimus 1990-luvun lasten perushoivasta, hyvinvoinnista ja lastensuojelupalvelujen käytöstä Helsingissä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 6. Helsinki, 1999.

Lammi-Taskula, Johanna & Salmi, Minna: Huoli jaksamisesta vanhempana. Teoksessa Moisio, Pasi; Karvonen, Sakari; Simpura, Jussi; Heikkilä, Matti (toim.). Suomalaisten hyvinvointi. Helsinki, 2008.

Lähteenmäki, Liisa: Onks tää nyt ihan reiluu? Pätkätyötä tekevien äitien kokemukset työn ja perheen yhteensovittamisesta. Sosiologista keskustelua. B43. Turku, 2004.

Niemelä, Pirkko: Äitiyden hillitty raivo. Teoksessa Nopola, Sinikka (toim.). Äiti tuu ikkunaan: äitiys – elämä vai kohtalo? Juva, 1991.

Nätkin, Ritva: Siveettömät, itsekkäät, emansiperatut. Naiset ovat kamppailleet oikeudesta äitiyteen. Teoksessa Äiti tuu ikkunaan: äitiys- elämä vai kohtalo? Juva, 1991.

Nätkin, Ritva: Kamppailua suomalaisesta äitiydestä. Maternalismi, väestöpolitiikka ja naisten kertomukset. Tampere, 1997

Sosiaali- ja terveysministeriö: Hyvinvointi 2015-ohjelma. Sosiaalialan pitkän aikavälin tavoitteita. Helsinki, 2007.

Taipale, Vappu: Lasten mielenterveystyö. Juva, 1992.

Taskinen, Sirpa: Lasten ja nuorten syrjäytymisriskit. Syrjäytyminen 1990-luvun puolivälin Suomessa. Stakesin asiantuntijoiden arvioita syrjäytymisriskeistä. 7/7-9. Helsinki 1998.

Lisätietoa:

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 2003. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastainen kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2003-2005.

Heino, Tarja: Keitä ovat lastensuojelun uudet asiakkaat? Tutkimus lapsista ja perheistä tilastolukujen takana. Stakesin työpapereita 30 (pdf). Helsinki 2007.

Hyvinvointi 2015 -ohjelma
Sosiaalialan pitkän aikavälin tavoitteita
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:3