Pro gradu: Luterilaiset kirkot pelastusopillisesti lähempänä arminiolaisuutta kuin kalvinismia

Protestanttisessa kristillisyydessä esiintyvä jako kalvinismin ja arminiolaisuuden välillä on merkittävä haaste opilliselle ekumenialle. Siinä missä kalvinistit korostavat Jumalan ennaltamääräämistä, painottavat arminiolaiset ihmisen vapaata tahtoa. Jotta tätä jännitettä voitaisiin käsitellä hedelmällisesti, tarvitaan sekä uusia näkökulmia kalvinistis-arminiolaiseen asetelmaan että parempaa ja selvempää käsitystä siitä, mikä on nykyisten ekumeenisten keskustelujen tila suhteessa erityisesti arminiolaiseen pelastusoppiin. Luterilaisuus asettuu pelastusopillisesti kalvinismin ja arminiolaisuuden väliin  ja tarjoaa siten merkittävän vertailukohdan.

Tutkielmassani analysoidaan viittä keskeistä metodistien ja luterilaisten käymää opillista keskustelua arminiolaisen perinteen ja metodistisen teologian näkökulmasta. Tarkoituksena on erityisesti selvittää, missä määrin analysoitavat ekumeeniset asiakirjat heijastelevat arminiolaista pelastusoppia. Näin saatua tietoa ja uutta näkökulmaa voidaan hyödyntää lähestyttäessä ekumeenisesti kalvinistis-arminiolaista vastakkainasettelua.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että metodistien ja luterilaisten väliset ekumeeniset keskustelut (ja siten metodistiset ja luterilaiset kirkot) ovat pelastusopillisesti lähempänä arminiolaisuutta kuin kalvinismia. Analysoitavat asiakirjat liittyvät arminiolaisuuteen erityisesti opeissa yleismaailmallisesta sovituksesta, vastustettavissa olevasta armosta ja ehdollisesta pyhien kestävyydestä.

Ei-luterilainen protestanttisuus jakaantuu kalvinistiseen ja arminiolaiseen haaraan

Erityisesti englantia puhuvan maailman evankelikaalisessa ja protestanttisessa kristillisyydessä vallitsee merkittävä kahtiajako kalvinismin ja arminiolaisuuden välillä. Opillinen ekumeeninen työskentely tämän jännitteen rakentavaksi käsittelemiseksi sekä kalvinististen ja arminiolaisten kirkkojen lähentymiseksi on vasta aluillaan. Metodismi on merkittävin arminiolainen uskonsuunta ja metodisten käymät ekumeeniset keskustelut ovat lisääntyneet merkittävästi 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. On oletettavaa, että juuri metodistien ekumenia on avain opillisen ekumenian lisääntymiseen kalvinistisen perinteen kanssa.

Kalvinistis-arminiolainen opillinen ekumenia on kuitenkin erittäin vaikeaa ja vaati uusia näkökulmia ja lähestymistapoja. Luterilaisuus sijoittuu pelastusopissa kalvinismin ja arminiolaisuuden väliin ja voi siten tarjota hedelmällisen keskustelupohjan ja kolmannen näkökulman kalvinistis-arminiolaiseen asetelmaan. Erityisesti luterilaisen ja arminiolaisen pelastusopin vertailu ja suhteuttaminen toisiinsa voi tarjota uusia perspektiivejä tuleviin ekumeenisiin keskusteluihin.

Tutkielmassani analysoidaan viittä keskeistä metodistien ja luterilaisten käymää opillista keskustelua arminiolaisen perinteen ja metodistisen teologian näkökulmasta. Tarkoituksena on erityisesti selvittää, missä määrin analysoitavat ekumeeniset asiakirjat heijastelevat arminiolaista pelastusoppia. Tällä  tavoin etsin uutta tietoa siitä, mihin nykyinen metodistis-luterilainen ekumenia sijoittuu pelastusopillisesti, miltä metodistinen teologia näyttää nykyisin, ja millaisia yhtymäkohtia luterilaisella ja arminiolaisella pelastusopilla on. Näin saatua tietoa ja uutta näkökulmaa voidaan hyödyntää lähestyttäessä ekumeenisesti kalvinistis-arminiolaista vastakkainasettelua.

Analysoitavat opilliset keskustelut on valittu siten, että ne heijastelisivat mahdollisimman monipuolisesti metodistien ja luterilaisten välistä ekumeniaa. Ensimmäisenä tutkin ainoaa maailmanjärjestötason keskustelua (Kirkko: armon yhteisö), jonka osapuolina ovat Maailman metodistineuvosto ja Luterilainen maailmanliitto. Toiseksi analysoin Maailman metodistineuvoston liittymisasiakirjaa luterilais-katoliseen yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisesta (WMC and Joint Declaration).

Kolmanneksi selvitän, millainen pelastusopillinen asetelma on muodostunut kahden suuren päälinjan kirkon välille tutkimalla Amerikan yhdistyneen metodistikirkon ja Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon opillista keskustelua (Confessing Our Faith Together). Neljänneksi analysoin kahta eurooppalaista keskustelua, jotka on käyty suurten luterilaisen kansankirkkojen ja pienten metodististen vähemmistökirkkojen välillä Suomessa (Kristuksesta osalliset) ja Norjassa (Fellowship of Grace).

Arminiolaisen pelastusopin viisi pääopinkohtaa on otettu analyysivälineeksi, jolla keskusteluja käydään läpi. Koetan selvittää missä määrin ja millä tavoin analysoitavien keskustelujen asiakirjat suhtautuvat oppeihin osittaisesta syntiturmeluksesta, ehdollisesta armonvalinnasta, yleismaailmallisesta sovituksesta, vastustettavissa olevasta armosta ja ehdollisesta pyhien kestävyydestä.

Maailmanjärjestöt yleismaailmallisen sovituksen kannalla

Asiakirjassa ”Kirkko: armon yhteisö” liitytään yksimielisesti yleismaailmallisen sovituksen oppiin ja sanoudutaan siten irti kalvinistisesta rajoitetun sovituksen opista. Ihmisen syntiturmelusta käsittelevässä kohdissa sen sijaan luterilaiset ilmaisevat käsityksen, jonka mukaan ihminen on täysin turmeltunut hengellisten kysymysten alueella (kuten kalvinistit opettavat), mutta osittain turmeltunut maallisten ja ajallisten kysymysten alueella (kuten arminiolaiset opettavat). Tämä näkemys on yhdistelmä  kalvinismia ja arminiolaisuutta, mutta keskustelun asiakirjassa ei ilmaista, millaisia käytännön seurauksia tällaisella opilla on.

Uskova voi menettää pelastuksensa

Maailman metodistineuvosto, liittyessään luterilais-katoliseen yhteiseen julistuksen vanhurskauttamisesta (WMC and Joint Declaration), muotoilee hyvin perinteisen arminiolaisen opin osittaisesta syntiturmeluksesta ja katsoo sen edustavan katolisten ja luterilaisten välistä konsensusta parhaalla mahdollisella tavalla. Myös pelastusvarmuudesta puhuttaessa ”WMC and Joint Declaration” asettuu arminiolaiselle kannalle ehdollistamalla pyhien kestävyyden ja varoittamalla jatkuvasta vaarasta langeta armon ulkopuolelle. Maailman metodistineuvosto katsoo tämän käsityksen vastaavan yhteisen julistuksen käsityksiä sekä katoliselta että luterilaiselta kannalta.

Yhdysvaltain luterilaiset ja metodistit: Jumalan armo ei ole vastustamaton

Amerikan yhdistyneen metodistikirkon ja Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon yhteinen oppikeskustelu ”Confessing Our Faith Together” käsittelee Jumalan armoa ja sen luonnetta. Pelastusopillisesti nämä kirkot päätyvät evankelikaalista arminiolaisuutta läheisesti muistuttavalle kannalle tunnustaessaan, että armo on ”vapaasti vastaanotettava”: ihmisen vallassa on torjua tai vastaanottaa armo ja Jumalan tarjoama pelastus.

Norjassa edellytetään täydellistä syntiturmelusta

Norjan ev.lut. kirkon ja metodistikirkon välisissä keskusteluissa pelastusoppia lähestytään kasteen näkökulmasta, mikä poikkeaa piristävästi muista metodistien ja luterilaisten välisistä oppikeskusteluista. Kuitenkin käsitys siitä, mitä Jumalan armo tarkasti ottaen on, jää hämäräksi, mikä estää keskustelun jatkokehittämistä. Myös käsitys ihmisen syntiturmeluksesta eroaa norjalaisessa keskustelussa muista metodistien ja luterilaisten välisistä dialogeista: ihmisessä olevan Jumalan kuvan katsotaan tuhoutuneen syntiinlankeemuksessa, mikä on hyvin kalvinistinen käsitys, ja tämän seurauksena luonnollinen ihminen on täysin avuton ja kyvytön mihinkään hyvään.

Suomen luterilaiset ja metodistit: Usko on Jumalan teko mutta ihmisen valinta

Suomen ev.lut. kirkon, Suomen metodistikirkon ja Finlands svenska metodistkyrkanin opillinen keskustelu on laajin ja pelastusopillisesti monipuolisin kaikista tutkielmassani analysoiduista ekumeenisista keskusteluista. Siinä otetaan kantaa kaikkiin viiteen pelastusopilliseen ydinkysymykseen, jotka ovat keskeisiä sekä kalvinismille että arminiolaisuudelle. Keskustelun asiakirja ”Kristuksesta osalliset” päätyy arminiolaiselle kannalle erityisesti opeissa yleismaailmallisesta sovituksesta, ehdollisesta pyhien kestävyydestä ja vastustettavissa olevasta armosta. Sen sijaan syntiturmelukseen ja armonvalintaan liittyvissä lausumissa esiintyy sekä kalvinistisia että arminiolaisia piirteitä. Suomalaisessa keskustelussa on kauttaaltaan melko evankelikaalinen sävy ja evankelikaalista arminiolaisuutta mukaillen ”Kristuksesta osalliset” tunnustaakin muun muassa, että kääntymys sisältää sekä Jumalan työn että ihmisen tahdon elementin.

Metodistis-luterilaiset dialogit lähempänä arminiolaisuutta kuin kalvinismia

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että metodistien ja luterilaisten väliset ekumeeniset keskustelut (ja siten metodistiset ja luterilaiset kirkot) ovat pelastusopillisesti lähempänä arminiolaisuutta kuin kalvinismia. Analysoitavat asiakirjat liittyvät arminiolaisuuteen erityisesti opeissa yleismaailmallisesta sovituksesta, vastustettavissa olevasta armosta ja ehdollisesta pyhien kestävyydestä. Keskusteluissa yleisin pelastusopillinen aihe on ihmisen syntiturmelus, mutta toisaalta juuri tässä opissa esiintyy suurinta vaihtelevuutta sekä eri keskusteluiden välillä että luterilaisten ja metodistien välillä yleisemminkin. Kysymys armonvalinnasta osoittautuu vähiten käsitellyksi pelastusopilliseksi aiheeksi, mikä kertoo siitä, että tätä kalvinismille merkittävää oppia ei pidetä kovin tärkeänä luterilaisten ja metodistien keskuudessa.

Yleinen näkökulma, jonka tutkimukseni tulokset tarjoavat globaaliin ekumeniaan on, että luterilaiset voivat lähestyä kalvinistisia kirkkoja yhdessä metodistien kanssa paremmin, kun pelastusopilliset kysymykset asetetaan ensisijaisiksi. Tutkimuksestani käy ilmi, että ihmisen syntiturmelus on asia, joka vaatii eniten jatkotyöskentelyä tulevissa ekumeenisissa keskusteluissa. Kuitenkin juuri tällä alueella kalvinismin ja arminiolaisuuden väliin asettuva luterilainen käsitys tarjoaa hyödyllisen uuden näkökulman tuleviin keskusteluihin kalvinistien ja arminiolaisten välillä.

Kirjoittaja Mikko Satama on DI ja TM, jonka ekumeniikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Aspects of Arminian Soteriology in Methodist-Lutheran Ecumenical Dialogues in 20th and 21st Century” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2009.

Kirjallisuutta

Forlines, Leroy F.: The Quest for Truth. Answering Life’s Inescapable Questions. Nashville: Randall House. 2001.

Klaiber, Walter & Marquardt, Manfred: Living Grace. An Outline of United Methodist Theology. Nashville: Abingdon Press. 2001.

McGonigle, Herbert Boyd: Sufficient Saving Grace. John Wesley’s Evangelical Arminianism. Waynesboro: Paternoster. 2001.

Picirilli, Robert: Grace, Faith, Free Will. Contrasting Views of Salvation: Calvinism and Arminianism. Nashville: Randall House. 2002.

Pokki, Timo: Uskon empirismi. Evankelikaalisen soteriologian teologianhistoriallinen tausta ja muotoutuminen. STKSJ 247. Helsinki: STKS. 2005.

Wainwright, Geoffrey: Methodists in Dialogue. Nashville: Abingdon Press. 1995.

Walls, Jerry L. & Dongell, Joseph R.: Why I am not a Calvinist. Downers Grove, Illinois: Inter-Varsity Press. 2004.

Wynkoop, Mildred Bangs: Foundations of Wesleyan-Arminian Theology. Kansas City: Beacon Hill. 1967.